Olen jo pitkään puhunut siitä että haluaisin toisen kansallispuvun. Pienellä budjetilla reilumman kokoisia kansallispukuja ei kumminkaan putkahtele markkinoille ihan viikottain eikä edes kuukausittain. Edulliset, alle 200 euron tai edes 300 euron puvut ovat yleensä kokoa 34-38. Niistä ei suurenneta kokoon 44 oikein millään ilveellä.
Joskus onni potkaisee. Kohdalle osui nimittäin keskeneräinen Mäntsälän puku jossa ei ollut hintapyyntöä. Tein tarjouksen ja se meni läpi. Ei tuo keskeneräisenäkään mikään satasen puku ollut, mutta kuitenkin budjetissa, toisin kuin jopa tonnia lähentelevät puvut huutonetissä. Minua viehättävät muhkeat ja erikoiset päähineet, joten Mäntsälä sopii oikein hienosti toiseksi kansallispuvukseni. Minulta jo löytyvään Kaukolan kansallispukuun kuuluva näyttävä pliseerattu suurhuntu on tekeillä.
Viime perjantaina kävin noutamassa puvun ja sunnuntaina tein nopean inventaarion siitä mitä puvusta oli tehty ja mitä pitäisi tehdä ennenkuin puku on käyttökuntoinen. Tehty on vain pirtanauhat taskuun ja alushameeseen, paidan kirjailut ja koristelut sekä silkkiesiliinan vyötärö. Hame- ja liivi kangas on tietysti kudottu, mutta ne ovat vielä kankaana. Isoin työ lienee näyttävässä sarvimyssyssä ja siihen kuuluvassa jättimäisessä pitsireunuksessa. Minulla tuskin tulee olemaan satoja euroja rahaa pelkkään käsinnyplättyyn pitsinpätkään, joten todennäköisin vaihtoehto on opetella nypläämään se itse.
Helpointa on kuitenkin aloittaa työ puolivalmiista paidasta, siirtyä siitä hameeseen ja liiviin, viimeistellä esiliina, valmistaa tasku ja jättää viimeiseksi päähine. Ilman sarvimyssyäkin pukua voi käyttää. Edellinen omistaja on luonnollisesti aloittanut työn omien mittojensa pohjalta joten hamekangas on ihan himppasen liian lyhyt itselleni. Viisi senttiä lisää ja se olisi melko täydellinen. Pienillä kikkailuilla se on varmasti oikein hyvä vaikka perfektionisti päässäni vänkää asiasta. Puvun helmaan tulee nimittäin alkperäisen ohjeen mukaan musta reunus jonka avulla saan käytettyä kankaan leveyden mahdollisimman tarkkaan. Tarvikepaketissa on valkoista pellavaa alushametta varten mutta ajattelin ostaa valkaisematonta pellavaa liivin vuoriin. Korua tähän pukuun ei kuulu. Näillä tiedoilla arvelisin että syksyllä minulla voi olla jo käyttökuntoinen Mäntsälän puku. Ainoa ongelma on että mitä ihmettä teen noille kaikille ylimääräisille villalangoille?
For a long time I have talked abot wanting another national costume. However, on my small budget there is not costumes in my size available every week, not even every month. Affordable national costumes, less than 200 € or even less than 300 € are usually size 34-38. It is pretty impossible to enlarge those into size 44.
Sometimes one gets lucky though. I bumped into unfinished Mäntsälä region costume, which didn’t have fixed price. I made an offer and it went through. It still wasn’t cheap, but atleast it was in my budget. Unlike some nice national costumes on our online auction services, they can go up to over thousand euros. I am fascinated by large or unusual headdresses, so Mäntsälä costume is perfect choise. I already have Kaukola national costume, which is supposed to have large pleated veil. Unfortunately the veil didn’t come with it, but I am currently making one.
Friday I went to pick up the costumes and on sunday I made quick invetory about what parts of the costume have been made and what needs to be done, before I can use it. Woven ribbons, embroidery to the blouse and waist on the apron are pretty much only things done. Skirt and vest fabric has been woven, but they are still in one large piece. Biggest job will be making the headress which is something called horncap (rough translation) and massive lace which goes on the edge of the cap. I doubt I have enough money to spend several hundresds of euros on short piece of bobbin lace (yup, that’s what handmade lace costs), so the most probable option is to learn how to do it myself.
Easiest thing to do, is to start with half-made blouse, move on to the skirt and vest, finish the apron, make the pocket and leave the headress last. After all, the outfit is ready for use even without the headress. Previous owner naturally started making this based on her own measurements. That means the skirt fabric is just a tad too short for me. Five centimeters more and it would be perfect. With little tweaking it will be ok, even though the perfectionist in my head keeps arguing about it. There is going to be black trimming on the hem, and with that I can use the fabric to the max. There’s some white linen in the package for the petticoat, but I was planning to buy unbleached for the vest lining. Often Finnish national costumes have jewelry, like brooches or necklaces, but this one doesn’t have any. Based on this informartion, it looks like I might have brand new national costme in the Autumn. Only problem is what to do with all that extra wool yarn.
Tuossa sulla onkin mielenkiintoien projekti tuloillaan! Siinä riittää monenlaista haastetta, mutta lopputulos on varmasti upea. En pysty muistamaan, miltä Mäntsälän puku näyttää, joten täytynee kaivaa kansallispukukuvasto esiin, kun kerran minulla sellainen on.
Ai niin, olihan tuossa tuo linkkikin, siitähän sen näkee.
Metsäntyttö – Mäntsälän puku ei ole kovin yleinen, eikä siitä netissä löydy hirveästi kuvia. Tuo linkin takana Mäntsälä-seuran sivulla oleva kuvakaan ei ole mikään kovin hyvä. Sulla saattaa olla kirjassasi paremmat kuvat. Tässä tosiaan riittää puuhaa. Paita varmaan valmistuu jo juhannuksena kun siitä oli suuritöisimmät kohdat jo tehty, mulle jäi vaan osien kiinnittäminen yhteen. Saa nähdä otanko paidan jälkeen hameen vai liivin. Liivistä täytyy tehdä ensin sovite lakanakankaasta ettei vaan mene arvokas kangas pilalle.
Ei sitä varmaan minun kirjassani, tai vihkonen se paremminkin on, ole, koska tuo oli noinkin uusi. Ellei se sitten sattuisi olemaan sellaisessä kansallispuku-värityskirjassa joka muutama vuosi sitten tuli ostettua. Yhtään en ole kylläkään raskinnut siitä mitään värittää…
Metsäntyttö – Värityskirjasta ei kyllä näe pukujen oikeita värejä. En ole semmoisesta värityskirjasta kuullutkaan. Hauska idea, rohkeasti värittämään vain.
Mäntsälän puku on aika “uusi”. Muistaakseni joskus 1970-1980-luvun vaihteessa lanseerattu, joten vanhemmissa kansallispukukirjoissa sitä ei välttämättä esiinny. Syntyperäisenä mäntsäläisenä saattaisin harkita tällaista pukua jos kansallispuvun hankkisin. Mutta se päähine on kyllä vähän överi :)
Tinde – Totta muuten, pitää olla kirjakin 80-luvulta tai tuoreempi että löytyy. Siinä varmaan syy ettei näitä pukujakaan usein tule vastaan. Uudempia on harvemmin myynnissä kuin noita 20-30-luvuilla koottuja. Mä just tykkään övereistä päähineistä!
Aika huima tuo päähine, kuvan perusteella olisin kuvitellut sen olevan kokoshnik. Tosin mekon olisi pitänyt sitten olla jo sarafaani ;) Kansallispukujen tekeminen käsin on mielestäni uskomaton taidonnäyte, hatunnosto kaikille jotka siihen uskaltavat ja jaksavat ryhtyä!
tagathax – Juu kovin paljon muistuttaa kokoshnikiä, mutta toisaalta myös hollantilaisten kansallispukujen päähineitä. Pitsin takana näkymättömissä taas on takaraivolla sarvimyssy joka muistuttaa länsirannikon/saariston sarvimyssyjä. Se ei kuvissa erotu kovin hyvin.
Voi että….
Oon vähän kade…. Myönnettäköön.
Ite oon syntyperänen Mäntsäläläinen, ja iso nainen.
Näitä ei tosiaan ole liikkeellä.
Puku kun on niin uusi, vaikkakin perustuu vanhaan löytöön.
Kun pääsin ylioppilaaksi, Mäntsälän puku tuntu niin mustalta,
siksi hommasin Suomussalmen puvun.
Nyt sen ihan mielelläni laittasin päälle.
En tiedä onko kankaita ollu koskaan ostettavissa valmiina.
Ihmiset on ite niit kutonut.
Perillisetkin näin on tajunnu, kuinka kova homma puvussa on ollu.
Siksi hekään ei ole hennonnu pukua/kankaita myydä.
Isolle (sinua paallljon isommalle) naiselle olis ideaalista juuri löytää kankaat eikä valmista pukua.
Loppuun lause Mäntsälän murteel:
Meirän märät pairat märättivät teirän uuret airat.
(R:is pitää korostaa).
Olen onnellinen löydöstäsi, ja siitä että osaat arvostaa sitä???!
Marika Vikström – Kiitos kivasta kommentistasi! Aika moni suomalainen kansallispuku taitaa olla sellainen että kankaat täytyy kutoa itse, varsinkin jos on näitä erikoisempia raitakankaita. Yksivärisiä paremmin taitaa olla saatavissa kun sama kangas käy useampaan pukuun. Tietysti kankaat voi myös kudotuttaa esim Lajulan kangaspajassa, mutta hinta on toki sitten ihan jotain muuta. Pahoittelen jos pukulöytöni aiheuttaa kateuden pistoksia, ehkä se lohduttaa kun kerron että paita oli valmiiksi leikattu ja ommeltuna mahtuu minulle rinnan ympäryydestä juuri ja juuri (minulla ry tällä hetkellä 112 cm). Liiviä en ole vielä uskaltanut edes leikata kun kangasta on niin pieni pätkä että siinä ei ole varaa mennä yhtään vikaan. Ja seuraa toki blogiani myöhemminkin. Tämän vuoden aikana on tulossa lisää postauksia Mäntsälän puvun edistymisestä.
Hauska tuo murre-lause. Se muistutti mieleeni samantapaisen lauseen jonka kuulin joskus mummultani “Älä velä siitä mälänneen köylen päästä, se on velessä mälänny.” Tuo taas on oman syntymäkuntani lähialueiden murretta ja lapsena oli sen avulla hauska vertailla murre-eroja vaihtamalla d:n paikalle r-kirjaimet tai muut.