Meillä pyörähti raparperisesonki käyntiin jo vapunpäivänä kun sain kerättyä ensimmäisen sadon. Sen perusteella mitä olen jutellut muiden raparperia kasvattavien kanssa, tuo meidän yksilö taitaa olla todella varhaista lajiketta. Se puskee joka kevät jo lumen keskeltä esiin. Paikka toki on myös suojaisa ja aurinkoinen, joten raparperi kukkiikin runsaasti.
Raparperin kukat tulisi poistaa, jotta kasvissa riittää energiaa varsien kasvattamiseen. Mutta kun noita kukkia nyt tuuppaa melko rivakkaa tahtia, niin olen miettinyt että mitä niille oikein tekisi. On vähän sääli heittää niitä suoraa kompostiinkaan. Sattumoisin näin jokin aika sitten dokumenttipätkän, jossa kerrottiin että paikoitellen Siperiassa kerätään ja syödään raparperista pelkästään kukat. Tuo dokumentti muistui mieleeni nyt kun raparperi on taas puskemassa kukkavartta minkä ehtii. Löysinkin netistä muutamia ideoita mihin raparperinkukkia voisi käyttää. Kukkavarret kannattanee poimia aivan alkuvaiheessa, ennenkuin kukinnot pääsevät kunnolla aukeamaan. Niistä poistetaan kaikki lehdet, paperimaiset, kukintojen ympärillä olevat verholehdet sekä varret niin tarkkaan kuin on mahdollista (väkisinkin pieniä pätkiä vartta jää).
Raparperi on erikoinen kasvi. Lehtiruodit ovat syötäviä, vaikka lehdet ovat myrkyllisiä. Niissä on suuria määriä myrkyllistä oksaalihappoa, ja suurina määrinä nautittuna aiheuttaa vakavia myrkytyksiä. Lehdissä on ilmeisesti jotain muutakin myrkkyä, jota tutkijat eivät ihan tarkkaan ole saaneet selvitettyä. Isoja tai pieniä raparperin lehtiä ei siis pidä syödä. Niitä ei kuulemma myöskään pidä käyttää tarjoilualustana. Luin jostain että Briteissä oli ensimmäisen maailman sodan aikaan sattunut useita raparperimyrkytystapauksia kun siellä oli ruokapulan aikana suositeltu syömään raparperia eikä lehtien myrkyllisyys ollut ilmeisesti kaikilla tiedossa.
Kun kaikki pienetkin lehdet, varsien osat ja verholehdet on poistettu, kukkanuput ovat syötäviä. Niissä on hyvin vähän oksaalihappoa ja maku on miedosti kirpeä, vähän kuin ketunleivissä. Niitä voi murustella sellaisenaan salaatin sekaan tai paistaa parsakaalin tapaan. Salaatissa öljy miedontaa kukkien makua entisestään ja liian pitkä kypsennys tekee niistä muusia. Itse testasin kukkanuppuja pannukakkutaikinassa. Ne tekevät pannukakkuun jännittävän hedelmäisen maun, olematta kuitenkaan happamia. Seuraavaksi aion kokeilla niitä taikinassa uppopaistettuna ja ruuan suolaisena lisäkkeenä , parsakaalin tapaan.
Raparperinkukka-pannukakku
Voit käyttää mitä tahansa pannukakkureseptiä, tai tätä yleisohjetta
1 l maitoa
4 kananmunaa
1 dl hienoa sokeria
1,5 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja
50 g voita/margariinia
ja
100 g siivottuja raparperinkukkia
Vatkaa sokeri ja kananmunat tasaiseksi seokseksi. Lisää suola, maito ja jauhot erissä. Vatkaa tasaiseksi ja lisää lopuksi sulatettu margariini. Paloittele siivotut raparperinkukat pieniksi noin sormenpään kokoisiksi paloiksi ja sekoita taikinan joukkoon.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Laita syvälle uunipellille pieniä voinokareita sinne tänne ja laita pelti uuniin. Anna pellin olla kunnes uuni kuuma. Ota pelti uunista, kaada taikina pellille ja paista uunissa noin 25-30 minuuttia kunnes pinta on kullanruskea.
Our rhubarb season started early on May Day, when I picked the first harvest. Based on what I have heard from others, our rhubarb is really early variety. It always starts growing when there is still snow on the ground and pushes through it. Location is also very sunny, which means that our rhubarb also bolts a lot.
Rhubarb flowers should be removed, because they take the energy from growing the actual rhubarb stalks. Since our rhubarb seems to love growing flower stems too, I have been wondering what to do with them. It is a bit of a shame to just to throw them away. Some time ago I saw a documentary clip, which mentioned that in some places in Siberia, people only collect and eat the rhubarb flowers. I remembered that documentary now when our rhubarb really is pushing flowers like crazy. I managed to also find some ideas how to use them. I suppose the best time to harvest flowers is when they are not yet in fully opened. Then remove all leafs, paper-like sepal covering the flowers and as much stems as you can (it is pretty impossible to remove absolutely all pieces of stem).
Rhubarb is unusual plant. Leaf stalks are edible, even though leafs are poisonous. They have large amounts of toxic oxalic acid, which can cause severe poisoning if eaten large amounts. Apparently leafs also have some other toxin which scientists have not been able to determine yet. So neither, large or small leafs should not be eaten at all. And you should not use them as plates either. I read from somewhere, that during the WW1 there were several rhubarb poisoning cases in Britain. They recommended eating rhubarb during the food shortage and not everyone knew that rhubarb leafs were poisonous.
After all, even the smallest leafs, stems and sepal have been removed, flower buds are edible. They have only small amounts of oxalic acid and flavour is mildly sour. You can crumb them into salads or fry them like broccoli. Oil dressing in the salad tones down the sourness and if cooked too long they go mushy very easily. I tried them in pancake batter. Rhubarb flowers give pancake exciting fruity flavour, without being sour at all. Next I will try them battered and deepfried and as savoury side dish.
Rhubarb flower pancake
You can use any pancake recipe of your choice, or this basic one here
1 liter of milk
4 eggs
1 dl of sugar
1,5 teaspoons of salt
5 dl of wheat flour
50 grams of butter/margarine
and
100 grams of cleaned rhubarb flower
Whisk sugar and eggs into even mixture. Add salt, milk and flour in small amounts. Whisk evenly and add melted butter. Chop the cleaned rhubarb flowers into small pieces and mix into the batter.
Heat oven into 225 degrees of Celcius. Drop small dollops of butter here and there on the oven pan and put it in the oven while the oven heats up. Take the pan out and pour batter on it. Bake about 25-30 minutes, untill pancake is golden brown.
Wow, onpas sinulla tosiaan aikainen raparperi – tai sitten minulla on myöhäinen. No, omani on kyllä vielä kovin nuorikin, oliko se viime kevät kun istuttelin. Mutta ei puhettakaan että siitä vielä satoa saisi! Ehkäpä ensi vuonna sitten…?
Hehkuvainen – Juu näin olen kuullut. Luulin että kaikki raparperit on samanlaisia, mutta ilmeisesti näin ei ole. En tiedä miten vanha raparperi tämä mahtaa olla kun sain juurakon kaverilta jolla ei ollut käyttöä sille, joten tämä ei hirveän nuori yksilö ole vaikka tuolla paikallaan onkin vasta kolmas kesä tulossa. Satoa siksi tulee aika hyvin jo. Eri juttu tietysti jos pienestä taimesta alottaa.