Kirja tuhottavaksi / Wrecking the journal

Netin ihmeellisessä maailmassa trendit vaihtuvat tiuhaan tahtiin avokadopastasta hyggeilyyn, fidget spinnereihin ja aikuisten värityskirjoihin. Ja kaikki jaetaan tottakai instagramiin, tai twitteriin tai facebookiin. Vertaillaan tuotoksia ja haetaan inspiraatiota muilta. Itse olen erilaisten trendien suhteen sellaista vähän hitaammin lämpenevää sorttia. Yleensä innostun vasta kun suurin tohina on mennyt jo ohi.

Vähän näin taisi käydä “Tuhoa tämä kirja”-hommelin kanssa. Sain kirjan lahjaksi toissajouluna ja teinkin siitä heti muutaman sivun sen alkukevään aikana. Sitten kirja unohtui hyllyyn vajaaksi vuodeksi. Alkuvuodesta innostuin kirjasta uudelleen. Tein useampia sivuja lyhyehkössä ajassa ja käytin tehtävien tekemiseen enemmän aikaa. Olen myös selannut wreck journal-kuvia instagramissa. Suurin osa viime aikoina kuvia jakaneista on jostain syystä venäjänkielisiltä alueilta tai muualta itäeuroopasta. Onkohan muu maailma saanut opuksesta jo tarpeekseen? No ei haittaa. Minä käytän kirjaa itseni uudelleenkouluttamiseen. Perfektionisti tarvitsee välillä pientä muistutusta siitä, että mikään ei ole täydellistä ja keskeneräisyyskin on ihan ok. Kirja toimii siis siedätyshoitona kaikenlaisiin päänsisäisiin perfektionisti-ongelmiin.

Mulla on päässäni sellainen vanha mielikuva vähän oudosta taiteilijatyypistä, jolla on erikoisia kirppikseltä ostettuja vaatteita ja se istuu kahvilassa silmälasit otsalla. Sillä on kasa kirjoja pöydällä ja se piirustelee muistikirjaan ja tunkee sen väliin kaikenlaisia juttuja kuivuneista puiden lehdistä pelikortteihin ja kirjeisiin. Se lukee Anais Nin’n päiväkirjaa ja kuuntelee vanhoja vinyyleitä ja viettää aikaa kirjastoissa ja vanhojen kirjojen kaupoissa. Sen kotona on vanhoja samettihuonekaluja, köynnöskasveja jotka peittää osan ikkunoista ja sermi jonka päälle on heitetty huolimattomasti vaatteita. Viikonloppuisin sen oudot taiteilijakaverit kokoontuu yhteen soittamaan musiikkia, runoilemaan, puhumaan henkeviä ja juomaan punaviiniä tai absinttia. Olen aina halunnut olla se taiteilijatyyppi ja koota eräänlaista visuaalista journalia. Vähän kuin matkapäiväkirja, mutta siellä olisi kaikkea muutakin muistinpanoista luonnoksiin. Wreck journal on aika hyvä lähtökohta semmoiselle. Yksi idoleistani tällä saralla on taiteilija José Naranja joka tekee aivan huikeita, minikokoisia journaleita. Hän jopa sitoo muistikirjat itse. Itse en ole ihan noin taitava piirtäjä, mutta teen tietysti omalla tyylilläni, omannäköisiäni juttuja.

Jaan iloksenne muutamia sivuja. Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet niitä varmaan kyllästymiseen asti.
Note to self: Lue uudelleen Anais Nin’n päiväkirjat

The wonderous world of internet is a fast highway of trends. They vary from avocado pasta to hygge, from fidget spinners to adult colouring books. And of course, everything is shared on instagram, twitter or facebook. People compare their art and seek inspiration from others. I am a bit slow warmer when it comes to all sorts of trends. I get excited when other people have already done it and forgot about it.

It went little bit like that with the “Wreck this journal”. I got it as Christmas gift in 2016 and I managed to do couple pages of it back then. As you might have guessed, then I sort of forgot it for almost a year. In the beginning of the year I got excited about it again and made several pages in short time period. I used quite a bit of time for each project. I have also been browsing wreck journal photos on Instagram. Funny enough, most recently published photos are from Russian speaking areas or Eastern Europe. I wonder if the other side of the world has already got bored with wreck journal? Well, doesn’t matter. I am using wreck journal to re-educate myself. Perfectionist like me sometimes need a bit of a reminder, that nothing is perfect and it is ok to leave things unfinished sometimes. So this book is my educational project for all sorts of inner perfectionist problems.

I have an old image of and eccentric artist in my head. She wears odd thrifted clothes and sits at cafes wearing her glasses on her forehead. She has pile of books on the table and she is doodling on her notebook. There is old dry leafs, envelopes and old playing cards between the pages. She reads the Diary of Anais Nin and listens to old vinyls, spends her free time in libraries and old book stores. He home is filled with velvet furniture, some windows are covered with winding plants and there is room divider which is covered with clothes. At weekends she and her artistic friends get together to play music, read poetry, talk sophisticatedly and drink red wine or absinthe. I have always wanted to be that artistic person and to collect some sort visual journal. Like travel journal, but there would be all sorts of stuff from notes to sketches. Wreck journal is a good start. One of my idols on journals is artist José Naranja who makes fantastic, mini size journals. He even binds the notebooks himself. I am not that good of an artist, but I do my journal with my own style.

I will share here some pages from my Wreck this journal. Those who follow my Instagram have probably already got bored of them.
Note to self: read Diary of Anais Nin again

Jos sinullakin on Wreck this journal-kirja  niin voit saada minulta postia. 
Ensimmäinen kommenteissa hep huutanut saa postitse tämän  paperilennokin.
Ainoa ehto on että lähetät vastaavasti postissa 
minulle yhden tekemäsi
sivun omasta Wreck journalistasi. Sivun saat 
valita itse, mutta siinä pitää olla jotain
sinun itse tekemääsi. Muista lisätä kommetin yhteyteen sähköpostisi (ei näy muille)
niin otan sinuun yhteyttä./

If you have your own Wreck this journal-book, you can recieve some mail
from me. First person who indicates their wish of receiving 
post from me,
will get this paper plane, decorated by me. Only condition 
is that you also
have to send me one page of your Wreck journal. You can 
choose the page you
want to send, but there has to be something that you made. Remember to add
your email address (does not show to others), so I will contact you.

6 Comments

  1. MariaS says:

    Olen ennenkin kuullut tästä kirjasta, idea on loistava. Yksi kaveri juuri lähetti Englantiin ystävälleen tämän kirjan (englanniksi) täytettäväksi pitkän sairasloman aikana. Ei varmasti tule toista samanlaista vastaan! Olet kyllä todella taiteellinen ja mielikuvituksellinen kun katsoo näitä kuvia, ei itselle tulisi edes mieleen tuollaisia vaihtoehtoja täyttää kirja.

    1. Rhia says:

      MariaS – Kiitos, tosin olen selannut niin paljon pinterestiä ja instagramia että ihan kaikki ideat eivät ole täysin omiani. Tosin vaikka idea olisi lainattu, niin toteutus on aina oma versioni.
      Kirjasta on myös värillinen versio ja Keri Smith on tehnyt muitakin samantapaisia kirjoja kuten Pocket scavenger ja Finish this book. Loistava idea koulia mielikuvitusta ja luovuutta. Päästää vähän irti liian tiukista raameista.

  2. Hehkuvainen says:

    Kiitos tästä kurkistuksesta! Olen trendien suhteen samanlainen kuin sinä: aina turvallisesti jälkijunassa. ;) Ja olen vihdoin saanut altered book -projektini alulle. Voin varmasti hyödyntää siinä myös journalwreckingin ideoita.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Piti ihan googlata tuo termi. Olen toki nähnyt paljon kuvia ihmisten altered book-projekteista mutta en tiennyt/muistanut että sille on oma nimensäkin. Samat ideat käyvät mielestäni kumpaankin, itse tykkään paljon noista taitavista altered book-jutuista ja haen niistä kyllä inspiraatiota aina kun voin. Vähän samaan kategoriaan menevät myös skräppäys ja korttiaskartelu (tälle oli joku englanninkielinen termikin), mutta niistä en oikein ikinä ole jostain syystä innostunut. Ehkä itselleni toimii enemmän kuitenkin tietty sattumanvaraisuus, rosoisuus ja piirtäminen (=muistikirjamaisuus?) enemmän kuin vain puhtaasti tiettyjen valmiiden juttujen liimailu päällekkäin.

  3. Wow, hieno kirja! Jännä idea, en ollut kuullutkaan!

    1. Rhia says:

      Craft Candidate – Oho, olet onnistunut olemaan uutispimennossa :D suosittelen tutustumaan myös muihin saman kirjoittajan opuksiin.

Comments are closed.