Okei. Tää viikko ei ihan ole ollut meikäläisen huippuhetkiä. Torstaina hajosi yksi tärkeimmistä työvälineistäni: saumuri. Onneksi saan sen takaisin huollosta jo maanantai-aamuna. Perjantaina onnistuin kadottamaan toisen parhaimmista tumpuistani ja puolen tunnin etsinnän jälkeen, joka sisälsi paljon ees taas juoksemista, kämpän penkomista ja ajelua ympäri viimeeksi vierailtuja liikkeitä, olin vakuuttunut että löydän tumppuni aikaisintaan keväällä omasta pihasta lumikasan alta. Lähtiessäni töistä kotiin löysin sen kuitenkin kadunvarren pensasaidan päältä. Lauantaina peruutin autoni naapurin autoon ja punaisen paholaisen kylkeen tuli kiitettävän kokoinen lommo. Naapurin amerikan väniin ei tullut tietenkään mitään koska osuin etuosan karjapuskuriin. Kuvittelin olevani tuota hieman parempi kuski. Ilmeisesti olen elänyt pahemmanluokan harhaluulossa. Isäntä onneksi lupasi että hän saa lommon korjattua. Iltapäivällä menin Akateemiseen ostamaan uutta EcoQueen-lehteä vain kuullakseni että “joo, oli meillä sitä joskus sata vuotta sitten myynnissä mutta ei enää”. No en olisi halunnutkaan sitä ostaa. Se olis kuitenkin ollu ihan surkea ja kallis lehti. Pitäkää lehtenne. Miten voi olla että se oli myynnissä “sata vuotta sitten” kun koko lehteäkään ei ole ilmestynyt vasta kuin kolme numeroa?

Olen minä kuitenkin saanut jotain aikaiseksikin menneellä viikolla. Aiemmin esitelty Pieni talo preerialla-hame sai arvoisensa päällyshameen vanhasta verhosta. Verho on hamstrattu vuosia sitten kirpputorilta. Samettinauhan ostin uutena koska samettinauhojen varastoni oli vaillinainen. Erityisesti pidän tuosta loimusamettinauhasta joka on hieman kalliimpaa kuin tavallinen.

Kaikki uudet tuotokseni pääsivät ulkoilemaan lauantaiseen mini-miittiin tiitin ja Nooran kanssa, joka oli hysteeristä farssia lähentelevän viikkoni pelastus. Kiitos teille leidit! Tiiti kertoikin tapaamisesta jo lähes kaiken tarpeellisen. Varmistaakseni hyvän mieleni tulevalle viikolle aion pysytellä sunnuntain neljän seinän sisällä. Takki on vanha tuttu lemppari, varmaankin jo tavaramerkkini. Ihmiset tuijottaa sitä kadulla. Tosin tuossa asussa taisin kerätä entistä enemmän katseita. Tuo ruskea silkkineule on ollut kovassa käytössä jo nelisen vuotta ja kestänyt alkuperäisessä kuosissa hirmuisen hyvin, eli on kyllä ollut monin verroin hintansa väärti. Eli jälleen yksi todiste siitä että edullisestikin voi saada laatua. Saappaat on kulutettu jo lähes puhki. Totesin sen perjantaisen lumimyräkän ansiosta kun sukkani kastuivat niissä läpimäriksi.

Samettirusetin kokosin lauantai-aamuna hätpikaa ylijäämä-samettinauhasta, trikoopaidan henkarilenkistä ja camee-korua imitoivasta napista. Takana hakaneula kiinnittimenä. Kaulassa Diva Look Bookin arvonnasta voitettu fang-riipus, joka on riippunut siinä siitä asti kun paketti saapui. Se on ihana! Huomasin lauantai-aamuna peilin edessä että olin häkellyttävän hyvin väri-koordinoitu ja koin onnistumisen iloa. Samettinauha jonka olin ostanut hamekankaan väreihin sopivaksi sopi täydellisesti myös uuden pashmina-huivini väriin. Lämmittävä JA väreihin mätsäävä huivi, mitä muuta voi enää vaatia?

IN ENGLISH

This week hasn’t been exactly my best performance. On thursday my overlock-machine broke. Fortunately I get it back home from repair on monday morning. On friday I lost one of my best mittens. After half an hours search, that included running around, looking through my apartment and driving back to shops where I had been, I was convinced that I would find it in the spring from one of the snowpiles on my yard. When I left work I found it from the bush along the street where I work. On saturday I managed to reverse my car to neighbours American van. It made huge dent on my car but nothing on neighbours, because I hit on the cattle bars. I thought I would be better driver than that. Apparently I have been living in a fantasy world. Atleast my boyfriend promised he can fix the dent. In the afternoon I went to buy new EcoQueen from Akateeminen bookshop, just to hear that “Yes, we were selling that magazine like hundreds of years ago, but not anymore”. Fine, I didn’t want to buy it anyway! How can it be that they have been selling it “hundreds of years ago” when that magazine has published only three issues?

Anyway, I have been able to accomplish something this week. Little house on the prairie-skirt got worthy pair of another skirt, that I made from old curtain. Curtain was found from flea market years ago. Velvet ribbon I bought new, because my velvet ribbon storage is insufficient.

All my new products got to go out on saturday when I had mini-meeting with other bloggers tiiti and Noora. That was the salvation of my nearly hysterical farce-like week. Thank you ladies! To make sure my next week starts in good mood I’m gonna stay in whole sunday! Coat is old and well known. People stare at me on the streets when I wear that. On that outfit I propably got even more looks than usually. Brown silk knit from H&M has been in heavy-duty use for past 4 years now and it still looks like new. Another prove that not all good quality needs to be expensive. Boots are apparently almost worn out to holes. That I noticed on friday’s snow storm when my socks got soaked.

That velvet bow I made quickly on saturday morning from leftover velvet ribbon, hanger ribbon of a top and cameo-imitating button. On my neck I have fang-necklace I got from Diva Look Book. Its been on my neck since it arrived. I love it! On saturday morning I noticed that I am amazingly well colour-co-ordinated. That was happy moment. Velvet ribbon I got for skirt matches perfectly with my new pashmina. Warm AND colour maching shawl, what else can you ask for?