Vanhojen lehtien lukeminen on hauskaa. Niitä tutkimalla voi päästä kurkistamaan menneeseen maailmaan. Tällä kertaa selasin Suomen Kuvalehteä vuodelta 1927. Yritin etsiä joulukuun numeroa mistä hyvänsä lehdestä, mutta en löytänyt omista varastoistani sellaista, niinpä sitten mennään tällä huhtikuun numerolla. Mainoksissa loistivat ompelukoneet ja -tarvikkeet, radiot, muoti, kamerat ja valokuvaustarvikkeet, kosmetiikka, autot ja muut kulkuvälineet pyöristä veneisiin. Mainokset olivat joko hirveän pelkistettyjä, tai vaihtoehtoisesti niin täynnä mainostekstiä että sen voisi luokitella paremminkin jo brosyyriksi.
It’s fun to read old magazines. Studying them you can get a climpse of old times. This time I was browsing Suomen Kuvalehti from 1927. I tried to find December issue on any magazine, but apparently I don’t have any. So these ads are from April issue. Most advertised items at that time in Finland were apparently sewing and knitting machines and haberdashery, radios, fashion, cameras and photography equipment, cosmetics, cars and other vehicles from bikes to boats. Ads were either very simplified, or so full of text they were more like small brochures than ads.
Portable typewriter: Try! Compare!
Comfortable and long lasting ladies underwear
Chrysler, source of never ending satisfaction
Cheapest cameras.
Ladies love to wash their finest with Lux soap.
Nosy question (pun intented) about how you treat your skin.
Odo-ro-no against unpleasant smell of sweat.
Practical fashion for men
Make up was blocking pores already in the 1920’s. Mixa promises
miracles and vanishes wrinkles and redness forever.
Printing machines, book binders and other equipments for
printers and paper works.
Lemon cream with a warning of fake copycats.
Dye for lashes, eyebrows and MOUSTACHE!
Shoes by famous company Attila.
“Alusvaattehistonne.” Ah, tuo kieli! Nam!
Tuo ranskalainen “Ideal” on hiukan pelottava tuon jälkeen-kuvan perusteella.
Mua huvittaa noiden mainosten tekstien rivitys, se tuntuu niin hassulta nykyään. Ensimmäinen mainos oli todella kaunis ja pelkistetty. Kieltämättä melkoista proosaa on osassa mainoksia. Ennen mainosten piti toki tarjota oikeasti tietoa, nyt lähinnä houkutellaan ostaja tutkimaan yrityksen nettisivuja tms eli mainos sinällään ei tarjoa juuri mitään tietoa tuotteesta.
Hehkuvainen – Kieli nimenomaan on hauskaa. Välillä oikein todella vaikealukuistakin kun lauseet ovat pitkiä ja monimutkaisesti muotoiltuja. Itseäni huvittaa erityisesti tuo “asioimisto”. Oon melko varma ettei se ole oikea sana :D
MariaS – Joo, rivitys noudattelee pitkälti sanomalehtien palstoitusta tai sen ulkonäköä. Oikeastihan nää mainokset ovat aika pieniä, skannatessa suurensin ne blogia varten niin että niistä saa jotain selvääkin. Attilan mainos on ainoa koko sivun kokoinen, muut ovat pieniä, korkeintaan neljännessivun kokoisia. Vielä 90-luvulla kun kävin kauppista, opetettiin että mainosten pitää noudatella samoja sääntöjä, yleensä kiinnostava kuva, informatiivinen teksti, mieluummin lyhyt kuin pitkä. Enintään 2-3 erilaista fonttia tai kirjasinkokoa. Nykyisin mainokset vetoavat enemmän mielikuviin ja tunteisin kuin varsinaisiin tuotteen faktoihin. Ennen se oli jotenkin tärkeämpää tietää tuotteen tarkoista vaikutuksista ja toimintaperiaatteista, jopa valmistusmenetelmistä. Tosin samalla sitten vähän puhuttiin lööperiä, joka nykyisin on kielletty. Mainosten maailma on kyllä jännä.