Mansikkamaalla / Strawberry fields forever

Lapsuuden kesistä on jäänyt mieleen muisto siitä, miten lähdimme aamuvarhaisella ämpärien kanssa matkojen taa mansikkaa poimimaan. Tuohon aikaan mansikkatiloja oli harvassa. Reisussa vietettiin koko päivä, eväätkin taisi olla pakattu mukaan. Sitten ilta sujuikin mansikkalastia siivoten, pakastaen ja hilloksi keitellen. Äidillä oli tapana tehdä pakastettavaa hilloa. Sillä herkuteltiin läpi talven vaniljajäätelön tai lättyjen kanssa.

Aikuisena en jostain syystä juuri ole mansikkapelloilla viihtynyt. Vuosia olen suunnitellut kyllä. Nyt sitten sanoin tuolle isännälle, että olisipa kiva kun olisi talvella pakastimessa mansikkaa, tai itse tehtyä mansikkahilloa lättyjen päälle. Ja sitten eikun tuumasta toimeen ja guugle laulamaan. Niinpä löytyi sitten Hämeenkyröstä Yrjölän mansikkatila. Soittelin nettisivun ohjeen mukaan tilalle heti aamusta ja tarkistin itsepoiminnan tilanteen ja hinnan. Ilmoitimme saapuvamme tunnin sisään. Perillä tyhjä ämpärimme punnittiin ja ohjeistettiin ajamaan lähemmäs peltoa. Päädyimme perinteiseen Polka-lajikkeeseen ja meille näytettiin mansikkamaalta rivi josta kerätä.

Oltiin sitä mieltä että yksi ämpärillinen riittäköön, johan sen käsittelyssäkin menee aikaa eikä pakastimeenkaan määränsä enempää mahdu. Kymmenen litran ämpäriin meni noin 4,5 kiloa mansikkaa ja keräämiseen meni noin tunti kahteen pekkaan. Mansikkakausi on nyt vilkkaimmillaan. Kassajonossa kuulin henkilökunnan ilmoittavan puhelimeen että itsepoimintaan ei enää siinä vähän ennen puoltapäivää voitu ottaa lisää poimijoita. Kannattaa siis olla aamusta liikkeellä jos haluaa saada itse poimien marjat talven varalle.

Ihmettelin siinä samalla pellolla kykkiessäni että eivätkö ihmiset nykyään lainkaan suojaa päätään auringolta? Itse kun on tottunut siihen että aina pitää olla oman hyvinvoinnin vuoksi hattu tai vähintäänkin huivi päässä ja 50+ suojakertoimet niskassa, niin tuntui hassulta katsoa muita poimijoita joilla hyvin harvalla oli hattu päässä. Naisilla ei juurikaan, muutamilla miehillä oli lippiksiä. Itse taas keräsin pitkiä katseita leveälierisessä kartiohatussani.

Nyt on sitten mansikkaa pakastimessa, raparperi-mansikkakiisseliä, mansikkahilloa ja vatsa täynnä tuoreita mansikoita. Satokausi on avattu ja talven varastojen kerääminen aloitettu. Tähän loppuun vielä vähän erikoisempi mansikkaresepti.

Mansikankanta-mehu
mansikan kantoja (sen mitä tuli ämpärillisestä mansikkaa)
vettä (noin 2 litraa)
sokeria (1,5 dl)

Laita mansikan kannat ämpäriin tai isoon kattilaan. Kaada päälle kiehuvaa vettä. Lisää sokeria oman maun mukaan. Mitä vähemmän vettä, sitä vahvempaa mehua. Jätä tekeytymään yöksi. Siivilöi aamulla mehu puhtaisiin pulloihin. Mehu säilyy jääkaapissa noin viikon, pidempään jos lisäät sitruunahappoa. Kantojen lisäksi voi toki käyttää myös mansikan lehtiä.

I have a memory from childhood, about strawberry picking. We woke up early in the morning, packed our buckets in the car and drove long way to strawberry farm to pick berries for the winter. It was a daytrip, we even had lunch packed with us, if I recall correctly. The evening we spent by cleaning the berries and putting them in freezer boxes and cooking jam. Mum used to make jam which was then frozen. We ate that during the winter when we wanted a treat, with vanilla ice cream or pancakes.

As an adult I haven’t really done that, for one reason or another. I have planned doing it though. Now I said to hubby, that it would be nice to have some strawberries in our freezer, or home made strawberry jam. So I put google to work. I found Yrjölä strawberry farm, located near us in Hämeenkyrö. As instructed on their webpage, I called them in the morning and checked their selfpicking situation for the day, and their price (it varies every day during the season). We booked selfpicking and said we’d be arriving in an hour. In the location they weighted our bucket and guided us closer to the field. We decided to pick Polka, so they showed us our rows of strawberries.

We decided that one bucket is enough for us, after all it takes time to clean them up. And there is not that much space in the freezer either. Ten liter bucket took about 4,5 kilos of strawberries and it took about an hour to pick them just two of us. The season is now at high peak. When queuing for the till I heard them telling people on the phone that they can’t take any more pickers for the day. And it wasn’t even the midday yet. So you gotta be early if you want to get your self-picked strawberries.

While picking my strawberries there on the field I was wondering how people don’t cover their heads in the sunshine. I am used to cover my head with a hat or scarf atleast, just to avoid nausea and a headache from the sun, and always wear 50+ sunscreen. So it felt funny to be pretty much the only one wearing a hat on the field. I don’t really remember seeing any other woman with a hat, couple men wore caps though. I was turning heads with my wide conical strawhat.

So now we got frozen strawberries, rhubarb-strawberry soup, strawberry jam and a belly full of fresh strawberries. Harvest season is open and filling the winter stash has been launched. Here is a bit more unusual strawberry recipe:

Strawberry stem juice
strawberry stems (the amount that came from bucket of berries)
water (about 2 liters)
sugar (about 1,5 dl)

Put stems into a bucket or high pan. Pour boiling water on top. Add sugar to your liking. The less water, the stronger the taste. Leave to set overnight. Sieve into clean bottles next day. Stays good in fridge for about a week, longer if you add citrus acid. You can also add strawberry leafs with or instead of stems.

 

Mansikan kannat ennen.. /
Strawberry stems before…

… ja jälkeen liotuksen. /
… and after soaking. 

6 people like this post.

Comments (6)

Helka IrmeliJuly 22nd, 2017 at 13:45

Mistäpä olet löytänyt reseptin mansikankantamehuun.Täytyy kokeilla jos vielä joskus tulee kerättyä niin paljon mansikoita että kantoja riittää mehuksi asti.

MariaSJuly 22nd, 2017 at 13:58

Ei, ei ihmiset suojaa päätään. Huomasin saman kun olin Eurooppaa kiertämässä, hellettä yli 30 ja silti harvalla hattu päässä. Itselläni leveälierinen hattu ja lisäksi myös sitä 50 kertoimista aurinkorasvaa kasvoilla ja kropassa. Enpähän palanut!

RhiaJuly 22nd, 2017 at 15:24

Helka Irmeli – Sain yhdeltä kaverilta. Hänen mummo on kuulemma tällä ohjeella tehnyt mehua.

MariaS – Aika teräksistä porukkaa jos kukaan ei saa auringonpistosta ja kestää moista porotusta. Huh huh, en kykenisi.

HehkuvainenJuly 22nd, 2017 at 20:40

Pään suojaaminen on minullekin tärkeää. Jos tiedän olevani pihalla vain hetken, en välttämättä laita huivia tai hattua, mutta jos olen auringossa vähäänpään pidempään, on pää pakko suojata.

Minäkin ostin mansikkaa, mutta ihan pienesti vaan. Menee suoraan mahaan tuoreena! :)

Johanna KangaskorjaamoltaJuly 25th, 2017 at 14:09

Olipa mainio vinkki mansikankantojen käyttöön, laitan jakoon :)

RhiaJuly 27th, 2017 at 00:29

Hehkuvainen – Sama juttu, hetken voin olla ilman, mutta pidemmät ulkoilut, oli se sitten piknikiä, puutarhahommia tai mitä hyvänsä muuta, niin aurinkoisella ilmalla on oltava se päähine. Olen tänä keväänä ehtinyt jo taas kertaalleen testaamaan ja todeksi havaitsemaan että pidemmät altistukset auringolle ilman päähinettä, aiheuttavat päänsärkyä ja huonoa oloa. Onneksi en ihan täysimittaista auringonpistosta sentään ehtinyt hankkia kun innostuin puutarhahommiin ja unohdin hatun.

Johanna – Niin minustakin, siksi rohkenin sen tännekin jakaa. Maku on tietysti sitä mansikkaisempi, mitä enemmän mansikkaa kannoissa on jäljellä.

Jätä toki viesti / Leave a comment

Your comment