Taitaa lopullisesti olla peli menetetty sinisen värin suhteen. Ostin nimittäin taas sinisen vaatteen. Tai no, sini-vihreän oikeastaan. Katsokaa nyt tuota! Eihän noin söpölle yksilölle voi sanoa ei. Sitäpaitsi se mätsää yhteen uuden tupsubaskerini kanssa (jota olen käyttänyt aivan tauotta). Tämä, kuten toinenkin tartaanihameeni, on valmistettu Englannissa ja on 100% villaa. Pidän tästä ehkä jopa vielä enemmän kuin ruskeasävyisestä koska tämä on malliltaan kapeampi ja sopii siten paremmin rakastamaani 30-luvun henkiseen pukeutumiseen.

Pukeutumisohjeissa usein sanotaan, että puolisääreen ulottuva hameen mitta on kaikkein epäpukevin, etenkin jos on paksut pohkeet. No hiiteen sellaiset pukeutumisohjeet. Itse pidän juuri tästä helman pituudesta eniten. Ja paksuista pohkeista (ympäryys vaivaiset 43 cm) huolimatta se tuntuisi olevan itselleni ainakin kaikkein pukevin mitta. Nyt olen ollut kovin viehättynyt myös 1910-luvun tyylistä jossa myös tuollainen kapea pitkä hame on tyypillinen. Tosin silloin helmat olivat vielä pidempiä, nilkkaan tai maahan asti. 1910-luvun tyyleistä postaan myöhemmin lisää.

Yup, I have lost the game against the blue colour. I bought another blue garment. Well, blue and green to be precise. Look at it! You can’t really say no to that cuteness. Besides, it matches with my new pompom beret (which I have been using ever since I got it). This, like my other tartan skirt, is made in England and 100% wool. I like this even better than the brown tartan skirt, because it’s narrower and suits better to the 30’s style, which I love.

Dress guides quite often claim that mid calf skirt length is the least fitting. Especially if one has chubby calves. Well, screw those kind of guides. I like this length the most. And despite of my chubby calves (circumference is 43 cm) it seems to fit me best. I’m now also very much into 1910’s style. Narrow long skirt was very common those days. Though skirts were even longer, down to ankles and to the ground. I will post more about 1910’s fashion later.