Puhutaampa kerrankin vähän vakavammasta aiheesta. Kävin viimeviikolla pitkästä aikaa luovuttamassa verta. Tai no oikeastaan yritin jo muutama viikko aiemmin, mutta verta ei tahtonut tulla kovin hyvin, joten peli pistettiin poikki aika nopeasti. Viimeviikolla luovutus sen sijaan onnistui ja pussi tuli täyteen. Sain lisäksi houkuteltua mukaani yhden ensikertalais-luovuttajan, joka jälkeenpäin sai myöskin oman puolisonsa kiinnostumaan luovutuksesta.
Itse aloin luovuttaa verta sen jälkeen kun isäni sairastui leukemiaan. Jokainen meistä voi yllättäen joutua vakavaan onnettomuuteen, leikkaukseen tai sairastua tautiin jonka hoidossa käytetään verituotteita. Vain luovuttamalla verta voimme varmistaa, että sairaaloilla on valmiudet hoitaa apua tarvitsevia. Luovuttaminen on helppoa. Menet vain paikalliseen Punaisen Ristin Veripalvelun toimistoon, ilmoittaudut tiskillä, täytät esitietolomakkeen ja sen jälkeen odotat kutsua haastatteluun. Haastattelussa tarkistetaan veren hemoglobiini ja varmistetaan että sovellut luovuttajaksi. Tämän jälkeen sinut ohjataan makoilemaan pedille jossa luovutus tapahtuu.
Olen luovuttanut verta kuusi kertaa, noin joka toinen vuosi, mutta useamminkin voisi. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä sen suhteen. Minut voidaan tarvittaessa myös kutsua luovutukseen tekstiviestillä. Naiset voivat luovuttaa kolmen kuukauden välein, miehet kahden kuukauden välein. Jokaisella kerralla saa luovuttamisen jälkeen nauttia Punaisen Ristin piikkiin niin paljon mehuja, voileipää, kahvia ja pullaa kuin jaksaa. Ja pitääkin, koska pois luovutettu nestemäärä pitää korvata jollakin. Ennen luovutustakin on siis hyvä syödä kunnolla ja juoda paljon nestettä.
Lisätietoja luovuttamisesta ja sen esteistä löytyy Veripalvelun nettisivuilta. Sieltä näkee myöskin toimipaikkojen sijainnit ja ajantasaisen tiedon siitä mitä veriryhmää tarvitaan kipeimmin. Mikäli ei ehdi jonotella niin verenluovutukseen voi myös varata ajan. Haastankin nyt kaikki blogini lukijat luovuttamaan verta tai rekisteröitymään luovuttajaksi kantasolurekisteriin. Voit pelastaa elämän!
Let’s talk about something a bit more serious this time. Last week I went to donate blood after long break. Well, actually I tried to do that couple weeks ago, but it wasn’t flowing properly so nurse stopped it pretty quickly. Last week it worked fine and bag was filled just fine. I also managed to lure one new donor with me. She also got her husband interested about it later on.
I started donating blood after my dad got sick with leukemia. Every single one of us might end up in serious accident, go through operation or got ill on sickess which requires use of blood products. Only by donating we can make sure, hospitals have big enough reserve of blood for treating people. Donating is easy. Contact your local Red Cross or other places that take care of the blood donations. They will help you forward on the process.
I have donated six times, about every other year. That is not very often though, I should go more often really. In Finland women can donate 91 days after previous donation and men 61 days after previous. I have also allowed them to invite me to the donation by sms. Before donating blood you should eat properly and drink lots of fluids. Same thing afterwards. In Finland they provide free juice, coffee and sandwiches for all donors after the procedure. Here you can find information about donating blood in Finland, in english.
Now I want to challenge all my readers to donate blood, if it’s possible in your country/your local area. You might save a life!
En halunnut kuvata neulaa käsivarressani, enkä yksityisyyden suojan vuoksi
muita luovuttajia, joten näkymä luovutuspedillä oli tämä väliseinä. /
Here I am, staring the Red Cross add while the blood is flowing to the bag.
I didn’t want to photo the needle in my arm, so here’s the add.
Homma hoidettu kotiin! / All done!
Luovuttajapinssi ja paras A-ryhmä. /
When I donated second time I recieved this donor pin
and card that shows my blood group.
Heti piti tulla peukuttamaan tätä!! Puhut asiaa (niin kuin toki aina).
Olen itse luovuttanut 67 kertaa ja aina on ollut hyvä olo, niin luovutuksen aikana kuin sen jälkeenkin. Ja mieli myös on hyvä.
Tinde – Oho, varsinainen konkariluovuttaja siis! Hienoa! Mulla on vielä tuohon matkaa mutta yritän jatkossa käydä useammin. Mulla vaan on suonet sillä tavalla konstikkaita että luovutus ei aina onnistu kun pussi täyttyy liian hitaasti. Kaksi kertaa on pitänyt keskeyttää vajaalla pussilla. Mutta sitkeästi silti yritän.
No onhan sitä tullut jokusen kerran luovutettua. Kolme ämpärillistä pikaisesti laskettuna, jos kaiken yhteen laittaisi. Kai sillä määrällä jotain saa aikaan. (Jos ei muuta niin pahuksenmoisesti sotkua ainakin.)
Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen aina ollut kovin terve, hemoglobiinini hyvä, ei taukoja synnytysten takia tai muitakaan syitä, joiden vuoksi 2-3 kertaa vuodessa tahti ei olisi onnistunut. Ja luovutus on ollut minulle aina helppoa. Useampikin hoitaja on kehunut suoniani “helpoiksi” ja pussi on täyttynyt lähes aina alle viiden minuutin.
Mutta kyseessä ei ole mikään “kilpailulaji” ja kaikille se ei vain luontevasti onnistu. Juuri mainitsemistasi suonista johtuen, jollekulle voi pelkkä ajatus verestä tehdä pahaa, hemoglobiini on alhainen jne. Ja sitten on toki pitkä lista sairauksia, lääkkeitä ja tilanteita, jotka estävä luovutuksen. Tilapäisesti tai pysyvästi. Eikä itseään pidä siihen silloin pakottaa.
Vaikka kukaan läheiseni ei (vielä) ole tarvinnut runsaita määriä verivalmisteita, koen asian silti olevan minulle todella tärkeä. Jos voin olla hyödyksi tällaisella tavalla, teen sen mielelläni ja kannustan myös muita mukaani. Mieheni lähti muutama vuosi sitten kanssani luovuttamaan pitkän tauon jälkeen.
Tiesitkö muuten suomalaisen verenluovutuksen historiasta sitä, että ensimmäiset järjestäytyneet verenluovuttajat 1930-luvulla olivat partiolaiset, jotka perustivat Partiolaisten Veriliiton. Historiasta tuntemistamme syistä 1940-luvun alussa siirtoveren tarve paisui niin suureksi, että siinä vaiheessa vastuun järjestelyistä otti Punainen Risti.
Tinde – Mullakaan ei suurempia esteitä luovutukselle ole ollut. Tatuointi, perinteiset kausiflunssat ja lyhyet antibioottikuurit, mutta mitään vakavampaa tai pidempiaikaista estettä ei ole koskaan ollut. Itselleni on verenluovutuksesta jopa hyötyä koska se verenpainetta alentavana toimenpiteenä auttaa migreeniin. Puolisollani taas on pysyvä luovutuskielto koska on kotoisin Englannista. Tosin hän ei varmaan muutenkaan pystyisi luovuttamaan, on sen verran paha neulapelko hänellä. Eihän tässä tosiaan mistään kisasta ole kyse. Itse koen että vaikka se ei aina ole ihan ongelmitta sujunut niin se on mulle jollain tavalla velvollisuus. Ja onnistuneet luovutuskerrat sentään ovat enemmistönä mulla vielä.
Enpä tiennyt tuota verenluovutuksen varhaishistoriaa. Partiolaiset ovat siis olleet mottonsa veroisia monin tavoin.
Hienoa että tuot asiaa esille, verenluovutus on aina tärkeää! Mieheni on verenluovuttaja (aina kun ulkomaanreissujen karenssiajat antavat myöten), minua ei kelpuuteta koska olen liian kevyt ja hemoglobiinikin on alhainen :(.
Hehkuvainen – Alhaisen hemoglobiinin ollessa kyseessä on varmaan itsellekin parempi ettei voi luovuttaa. En usko että olo luovutuksen jälkeen on silloin hirveän hyvä jos hemoglobiini on muutenkin kovin alhainen. Olen kyllä kuullut monilta että harmittaa jos luovuttaminen ei ole mahdollista. Etenkin niiltä joilta luovutus on kielletty samansukupuolisen parisuhteen vuoksi. Nyt eletään kuitenkin moderneja aikoja, tietämys on varsin hyvää ja ihmiset ovat vastuullisia joten soisi että heillekin annettaisiin mahdollisuus auttaa.
Minä en saa luovuttaa verta vaikka haluaisin Kuulun siihen seksuaalivähemmistöön jolta luovuttaminen on kielletty
pete – Toivotaan että asiaan sen osalta tulee muutos jossain vaiheessa. Kurjaa että tällaisten byrokraattisten systeemien muuttuminen ottaa aina niin kauan.
Mulla luovutuskertoja taitaa olla 18 ja olen 35 vuotias. Yksi raskaus tuossa on välissä, jolloin en saanut käydä ja sitten niitä aikaongelmia kun en tahtonut lasta ottaa mukaan. Nyt 5 vee kävi kesällä ekan kerran mukana eikä ollut millänsäkään. Kerran sain henkilökunnalta huutia kun kävin liian pian kuukautisten jälkeen luovuttamassa (hemoglobiini oli kuitenkin hyvä) niin huippas. Olenkin sitä mieltä että verenluovutus on ainoa tapani ottaa osaa keräyksiin tms. tiedän ainakin ettei lahjoitus mene paratiisisaarille (olen pessimisti suhteessa rahankeräyksiin)
I wish I could donate blood but I’m not allowed to in Australia because I lived in the UK before the 90s. They claim it’s because of Mad Cow Disease but that wasn’t happening then. My husband and even my eldest son can’t donate either, even though he was only a baby when we left! Well done on letting people know about this very good deed.
Ann-Marie – Mulle ei kyllä ole koskaan sanottu kuukautisista mitään verenluovutuksessa. Mutta sekin varmaan vähän riippunee henkilökunnasta ja miten tarkkoja ovat mistäkin yksityiskohdasta. On varmaan fiksua ottaa lapset mukaan luovutukseen niin oppivat pienestä käymään. En muista että olisin itse koskaan ollut mukana vaikka siitä kotona onkin ollut puhetta lapsuudessa.
Desiree – It’s the same here in Finland, my hubby is not allowed because he is originally from UK, moved to Finland 2002. Perhaps some day the medical technology advances enough so that more people are allowed to donate.
Satunnainen lukija täällä… ehdin luovuttaa kymmenen kertaa ennen kuin (astma)lääkitystäni muutettiin ja luovutuksille tuli loppu. Takaisin ei ole menemistä ennen kuin lääkitystä ehkä joskus muutetaan uudestaan (yksi lääke oli ok, kaksi lääkettä samaan tautiin on liian paljon).
Hiukan kyllä harmittaa, koska ei tästä astmasta ole käsittääkseni kuin itselleni haittaa. Kysyin kyllä, että mistä kiikastaa ja vastaus oli jotain epämääräistä kortisonin määrästä lääkkeissä. Sinänsä kummallista, koska sen toisen lääkkeen ansiosta kortisonin määrää voi vähentää ensimmäisen lääkkeen annostelussa… mutta päätöksiä en tee minä.
tagathax– Heipä hei satunnainen lukija, tervetuloa toistekin käymään. Ovat ilmeisesti aika tarkkoja lääkitysten suhteen tuolla veripalvelussa. Toisaalta tietysti ymmärrettävää, se voi olla vaarallistakin verituotteen vastaanottajalle, mutta kyllähän se luovuttajaa aina harmittaa että ei voikaan luovuttaa.