Välähdys lapsuudesta

Tänään oli mitä parhain hetki käydä vaihtamassa talvirenkaat ja hakea samalla vähän kalusteita putiikille. Siinä ees taas ajelun lomassa bongasin välähdyksen lapsuudestani. Viimevuosina olen haikeudella muistellut  erästä rakasta vaatetta 70-luvun puolelta. Koko perhe pukeutui kirkkaanvihreisiin verkkatakkeihin jossa oli auringonkeltainen kaulus ja Maamiesseuran logo rintapielessä. Taannoin kyselin äidiltä verkkatakkien kohtaloa mutta äiti sanoi niiden luultavasti menneen kierrätykseen aikoja sitten. Tänään, kun kaivelin vanhasta navetasta huonekaluja, bongasin tutun vihreän pilkistävän eräästä kasasta. Ja kas, kaksi tuttua verkkatakkia siellä kasassa makasivat. Äiti kertoi löytäneensä ne matonkuteita järjestellessään ja korjanneensa talteen navetan nurkkaan minua varten. Selvisi että oma takkini (lasten kokoa tietenkin) oli haalistunut pesuissa ja kovassa käytössä niin pahasti että se oli heitetty menemään jo lapsuudessani, mutta äidin ja isän takit vielä olivatkin tallella. Toisessa on vetoketju rikki, pieni reikä hihassa ja kuluneempi merkki, mutta muuten takit näyttävät varsin käyttökelpoisilta. Niinpä ne lähtivät mukaani ja pesun jälkeen pääsen kokeilemaan mille ne näyttävät päällä. Parhaimmat löydöt tekee aina omista nurkista, eikö vain?

IN ENGLISH
Today was the best possible time to change winter tyres and get some furniture to the boutique. Between driving up and down, I saw a glimpse of my childhood. Last couple years I have been longing for one dear cloth from the 70’s. Whole family was wearing bright green track suit jackets, with sun yellow collar and Farmers Association logo on the chest. Some time ago I asked from mum if she knew what happened to those jackets. She said they propably went to recycling long time ago. Today when I was searching some furniture from old cow shed, I saw something familiar green peeping out of one pile. And behold, two old track suit jackets were lying there. Mum told me that she found them some time ago when sorting weaving material for carpets, and put them aside for me. Apparently my own jacket (childrens size naturally) was so faded and worn out from all the use and washes that it got thrown away already in my childhood. But mum’s and dad’s jackets were still there. Zipper is broken on one and little hole in the sleeve, but otherwise they look wearable. So I took them with me and now they are washing as I write this. Soon I’m able to try them on. Best finds you make from your own storages, don’t you think?

Kotimaista laatutyötä, kestää isältä tyttärelle /
Quality work from Finland, lasts from father to daughter


10 Comments

  1. Julia says:

    Näyttää kyllä kivalta. :)

    1. Rhia says:

      Julia – niin näyttää, nyt vain pidän peukkuja että mahtuu päälle. Noi 70-luvun vaatteet kun on aika tiukkaa mitoitusta ja vaikka isä olikin aika raamikas kaveri niin tää rintavarustus ei ehkä mahdu tuohon hyvin napakkaan pusakkaan :)

  2. salka says:

    Mahtavat! 70-luvun verkkatakit ovat oikeasti parhaita!

  3. Ilona says:

    Vintagee ja retroo! Minulla on upouusi sambakoulun verryttelyasu, jossa on juuri nuo samat värit ;D

    1. Rhia says:

      salka – niin on, tosin en tiiä että oliko niillä juuri mitään tekemistä urheilun kanssa, on ne sen verran tiukkoja malliltaan =)

      Ilona – oho, hauska sattuma! Kuvia odotellessa :)

  4. Sanski says:

    Mulla oli 80-luvulla samantyyppinen verkka-asu. Omani oli tosin viininpunainen ja siinä oli Vaasan Sportin logo :D Aivan mahtava – missä lienee nyt, sitä ei varmaan kukaan tiedä…

  5. tints says:

    Onpa pähee verkkatakki!

    Omat tai vähintäänkin ne vanhempien nurkat ovat todellakin varsinaisia aarreaittoja. Mä tosin olen jo omien porukoitten luota pelastanut parhaudet; mumman ullakkoa en tosin ole vielä ratsannut…

    1. Rhia says:

      Sanski – joo tolla tyylillä on tehty verkka-asuja vielä 80-luvun puolellakin. Usein ne oli tummansinisiä tai kirkkaanpunaisia. Toi mun vihreä on käsittääkseni tehty tilaustyönä just Maamiesseuran väreihin niin siksi on vähän erikoisempi väritys. Viininpunainen on aika legendaarinen verkkariväri myös. Mun tädillä taitaa olla edelleen viininpunainen verkka-takki mökkitakkina, ja se on jostain 60-luvulta varmasti.

      tints
      – eikös vain olekin :) ja mulla on niitä nyt kaksi! Mäkin kuvittelin että oon porukoitten nurkat penkonu jo aikoja sitten, mutta aina sieltä vain löytyy jotain jännää. Ja mummunkin nurkat on pengottu aika tarkkaan sen kuoleman aikoihin kuutisen vuotta sitten, mutta edelleen senkin jäljiltä löytyy aarteita :D

  6. tiiti says:

    hihii, kyllä tuolla kelpaakin leuhkia :D hiano on. ja sporttinen!

    1. Rhia says:

      tiiti – eikös vaan kelpaakin, mut vielä enemmän leuhkimista on siinä että niitä onkin kaksi :D

Comments are closed.