Nyt kun tuli ryhdyttyä tuohon Historical Sew Monthlyyn, niin piti sitten ottaa heti härkää eli chemise a la reineä sarvista. Olin jo aiemmin syksyllä ostanut sopivaksi kuvittelemaani ohutta sekoitekangasta niinkin eksoottisesta paikasta kuin Ikean verho-osastolta. Malliverhona roikkunut kappale oli kuitenkin aavistuksen erilaista kangasta kuin kotona paketista paljastunut heikosti kiiltelevä ja kova 70% polyesteriä ja 30% puuvillaa sisältävä verhokangas. Tämä niin sanotusti latisti tunnelman, enkä saanut pukua tulille. Joulukuussa kuitenkin pistin pökköä pesään ja pesin kankaan siinä toivossa, että kovuus ja kiilto hiukan siitä talttuisivat.
Ja talttuivathan ne ihan just sen verran, että kelpuutin kankaan chemiseen (akuutilla joulunjälkeisellä rahapulalla saattoi olla osuutta asiaan). Kaavana käytin ystävän kirjasta bongaamaani Norah Waughin chemise gownin kaavaa, jonka avulla laskin kappaleiden mitat itselleni sopivammiksi. Lisäsin aavistuksen mittaa ympäryyteen ja pituuteen, jotta puvun helma riittäisi maahan saakka. Myös hihan pituuteen lisäsin pikkuisen mittaa. Ompelun apuna käytin Maijan huolellisesti omasta puvustaan laatimaa ompeluraporttia. Siitä oli suuresti hyötyä sillä valitettavasti Maijan itsensä apuna käyttämä nettisivu ei ole enää saatavilla. Maija käytti omaan pukuunsa 4 verhoa, mutta minä ajattelin pärjätä kahdella. Niistä pitäisi riittää tarpeeksi leveyttä Waughin kaavan mittojen perusteella. Nähtäväksi jää, pitääkö se paikkansa.
Suosituimmat värit huivivyölle ja hihojen ruseteille näyttävät olleen vaaleansininen ja vaaleanpunainen, sekä 1770-luvulla että nyt. Itse en lämpene oikein kummallekaan värille (ihan liikaa kastemekko-viboja) joten seuraava tehtävä onkin sitten etsiä omaa silmää miellyttävä, suhteellisen periodi-sopiva kangas siihen. Röyhelöjäkään en tähän pukuun aikonut laittaa vaikka ne olivatkin tuolloin kovin suosittuja. Näin rintavana henkilönä koen niiden vain suurentavan rintamusta vaikka alla olisi kureliivikin. Ja siitä päästäänkin sujuvalla aasinsillalla siihen ongelmaan, että mitä ihmettä tämän alle puetaan? Mutta palataan siihen toisella kertaa.
Now when I decided to take part on Historical Sew Monthly, I had to tackle the job, aka chemise a la reine. Earlier in the Autumn I bought some thin mixed fabric I assumed suitable for the dress. I found it as exotic place as Ikea’s curtain section. However the curtain they had hanging on their sample rack was just slightly different than the fabric I found in the package at home. It was slightly shiny and hard 70% polyester and 30% cotton. This did indeed flattened my mood for sewing, and I could not make myself start the dress. In December I decided to finally wash the fabric in the hopes washing would take the hardness and shine away at least little bit.
And it worked enough for me to accept the fabric for my chemise (acute lack of money might have had something to do with it). As a pattern I used Norah Waugh’s chemise gown pattern, which I saw on my friends book. I used her measurements to calculate mine. I added just little bit fabric to the width and length, to make it long enough. I also added some length to the sleeve. I got huge help from Maija’s sewing report of her own chemise gown. Unfortunately the page Maija used herself for help , is not available anymore. Maija used four curtains, but I was planning on settling for two. They should have enough material according to Waugh’s pattern measurements.
Most popular colours for the scarflike belt seem to have been light pink or light blue, both in the 1770’s and now. I don’t really like that much neither (way too much vibes for finnish babies christening gown), so my next mission is to find eye-pleasing and relatively period suitable fabric for that. I wasn’t going to add any ruffles either, even though they were rather popular at the time. As a bustier person I think they just add to the body, even if wearing stays underneath. And that brings us smoothly to my next problem. What on earth am I going to wear under this dress? But more about that later.
Puku on käytännössä kutakuinkin jättimäinen suorakaide johon on leikattu kaaret
kädenteille ja muotoiltu kevyesti pääntietä. Kädentiet ja pääntie selässä rypytetään
kiinteästi. Olkaimet, joihin hihat kiinnitetään ovat kutakuinkin suorakaiteen
muotoiset nekin. /
Dress is basically huge rectangular, which has small round cuts for armholes. Also
neckline has been very slightly curved. Gathering is permanent on the back neckline
and under arms . Shoulder straps are also almost rectangular and sleeves will be
attatched to them.
Etukappaleen voisi myös rypyttää pysyvästi pääntieltä, mutta vaihdan tämän
vielä todennäköisesti nauhakujaan jolla pääntietä saa säädettyä tarpeen mukaan.
Vaughnin kirjassa puku on avoin koko matkan pääntieltä helmaan asti, mutta minä en
halunnut vilkutella alushametta vaan ompelin helman kiinni lantiolle asti. Vyötärölle
tulee vielä kiristysnauha. /
Front neckline could be gathered permanently, but I will probably replace this with
adjustable drawstring. In Vaughn’s book the dress is open whole way from
neckline to the hem, but I didn’t want to show my petticoat, so I seamed the front
up to the hip. There will be also drawstring on the waist.
Odotan kovasti tämän näkemistä sitten valmiina. Näin äkkiseltään ajattelisin, että tuollaisen projektin aloitus olisi vaihteeksi kivempi, kun ei tarvitsisi ekaksi aloittaa kaavojen jäljentämistä… Tosin, omat vaivansa sitä tälläisessäkin tietysti on.
Metsäntyttö – Onhan se välillä kiva tehdä jotain joka ei tarvi niin tarkkaa kaavoitusta. Suorien saumojen ompelu käsin on aika rentouttavaa puuhaa. Ei tarvitse hirveästi miettiä mitä on tekemässä. Ja tässä oppii pitkäjänteisyyttä. Mulla on aina hirveä kiire saada kaikki valmiiksi tänään tai huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Nyt on pakko malttaa mielensä kun vaatteen valmistumiseen menee pidempi aika. Tämän pitäisi päästä käyttöön huhtikuussa, mutta sitä ennen pitää sitten vielä tehdä alusvaatteet jotta puku istuu oikealla tavalla.