Hattuneulat ovat menneisyyden kiehtovia tarve-esineitä joille nykyaikaisella ihmisillä ei ole mitään käyttöä. Monet niistä ovat koristeellisia ja näyttäviäkin mutta niillä on ollut myös oikea tehtävä, pitää hattu päässä. Hattuneula tai pari, työnnettiin hatun ja kampauksen läpi ja näin hattu pysyi tukevammin päässä myös tuulisella säällä. 60-luvun jälkeen niitä ei juurikaan ole näkynyt käytössä. Niiden kultakausi päättyi samaan aikaan kuin hattujenkin.
Omaan kokoelmaani on kertynyt jo monennäköisiä neuloja. Mitä pidempi sen vanhempi. Vanhat pitkät neulat eivät välttämättä ole kovin koristeellisia mutta ei niiden tarvinnutkaan sillä 1900-luvun hatut olivat riittävän koristeellisia itsessään. 1900-luvun alun neulat ja monet sitä vanhemmat neulat ovat pitkiä koska kampaukset ja hatut olivat niin muhkeita että lyhyt neula ei olisi riittänyt. Kuten kaikessa muussakin, näidenkin keräilyssä sovellan yhtä sääntöä, ne eivät saa maksaa muutamaa euroa enempää. Osa on tosin jo vähän huonossa kunnossa, mutta ne yksilöt ovatkin sitten vain ihasteltavana vitriinissä. Muutamat tukevammat yksilöt ovat myös käytössä silloin tällöin.
Hat pins, the interesting little trinket, important for our ancestors but pretty useless for modern people. Many of them are decorative and rather flamboyant even, but they were also practical. Purpose was to hold the hat on the head. Pin or two were pushed through the hat and hairdo to keep it sturdy even on windy weather. After 60’s there hasn’t been much use for them. Golden age of hat pins ended at the same time than hat’s golden age.
My collection has several different pins already. Longer the pin, older it is too. Old long pins are not necessary very decorative, but they didn’t have to. Hats in the early 1900’s were quite extravagant. Early 1900’s pins and older pins too, were rather long because hats and hairdo’s were massive. Short pin just wouldn’t have done the job. As in everything else, I only have one rule when collecting hat pins. They can’t cost very much. Some of them are in poor shape, but those ones are only admired thought the glass. Some sturdier pieces I also occasionally use.
Pitkille hattuneuloille oli ennen oma telineensä, minä tein
sellaisen vanhasta rikkinäisestä kahvikupista. /
Long hat pins used to have their own stands, I made one
from old broken coffee cup.
Tammenterho oli suosittu aihe varsinkin 40- ja 50-luvuilla. Olen nähnyt
monenlaisia rintakoruja, kaulusneuloja ja muita koristeita tammenterhoiksi
muotoiltuna. /
Acorns were popular motif especially in 40’s and 50’s. I have seen all sorts
brooches, collar pins and other decorations, shaped like acorns.
Suosikkejani ovat kuvan keskellä näkyvä 30-luvun ruskea bakeliittinen hattuneula,
ensimmäisessä kuvassa näkyvä pitkä metallipäinen neula, sekä ruskean taustalla
näkyvä pisaran muotoinen, viistehiottu lasipäinen neula. Pidän kovasti myös
etualan keltaisesta kukkaneulasta. /
My favourites are brown 30’s bakelite pin in the middle, very long metal ball pin
on the first photo and the drop-shaped glass pin behind the brown pin.
I also like very much the yellow flower-pin.
Nämä on kyllä kauniita ihan koristeenakin. Ja tuo kupista tehty telinekin. Itse en ole hattuneulojen kanssa ollut tekemisissä ollenkaan. Musta paperinen kesähattu mulla on. Sitten on 80-luvulla saatu punainen huopahattu ja se on aina ollut liian pieni. Näihin ei neuloja ole tarvinnut. En ole niihin koskaan missään huomiota kiinnittänyt, eli en varmaan ole edes tunnistanut näkemääni. Nyt kun näin sulla tässä näitä, luulen että saattaisin niitä jossain muuallakin nyt tunnistaa. Tykkäisin kyllä sellaisesta tyylistä, jossa voisi käyttää kaunista hattua, mutta jotenkin olen aina kokenut, ettei hattu minulle sovi.
Metsäntyttö – Ovathan ne nättejä, varsinkin näin ryhmänä. Eipä näitä nykypäivänä juuri missään nää (muuta kuin kirppiksillä myynnissä joskus) kun ei moderneihin hattuihin niitä enää tarvita. Pipot ja myssyt pysyvät päässä ilmankin ja muita hattuja harvemmin edes näkee, naisillakaan. Mulla on myös rikkinäisestä kahvikupista tehty neulatyyny kotikäyttöön, töissä se olisi epäkäytännöllinen.
Aika monet ihmiset nykyään tuntuvat olevan sitä mieltä että hatut eivät heille sovi. Omasta mielestäni se on vähän pötyä. He eivät vain ole tottuneet hattujen käyttöön. Kaikki uusi oudoksuttaa aluksi, ja pitää löytää se itselle mieleinen, omaan kasvojen malliin pukevin hattumalli. Helpointa voisi olla aloittaa talvihatuista, kylmällä kelillä kun joku päähine on melkein pakollinen. Voisi ensin testata jotain muuta kuin sitä myssyä ja ryhtyä siitä sitten laajentamaan valikoimaa vähitellen. Tiesitkö muuten että huopahattua voi suurentaa jos se on vain ihan aavistuksen liian pieni. Parhaiten sen toki tekee modisti, mutta itsekin voisi kokeilla höyryttämällä sitä esim vesikattilan päällä ja sitten venyttämällä varovasti päässä. Sisäpuolen ripsinauha pitää tietysti ensin irrottaa jotta venytys onnistuu.
Tuota hatun venytystä en kyllä tiennytkään. Kiitos vinkistä:) Sitähän voisi vaikka kokeillakin sitten. Siinä minun hatussani ei ole edes sitä ripsinauhaakaan. Sen hatun voit halutessasi katsoa: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2015/01/punaisissa-asusteissa.html. Siksi kai lienen sitä hattua säästellyt, kun se on minusta ollut kivan näköinen. Se miksi olen sitä mieltä ettei hattu mulle sovi, johtuu ainakin tukastani, joka siis yleensä hapsottaa ihan laittamatta, vain kammalla vetäistynä. Ja toinen on sitten rillit. Jotenkin tuntuu, että kun ne vielä on, niin niitten kanssa ei ainakaan sovi. Omat rillini ovat kovin vaatimattoman näköiset. Se minun musta paperinen kesähattuni sopii jotenkin paremmin kasvoilleni. Joskus nuorena sovittelin sitä punaista hattua päähäni, mutta eihän se sillä sopivammaksi tullut ja se on ollut vuosia varastossa, paitsi lasten leikeissä joskus. Nyt kun on joissain vaatekuvastoissa näkynyt taas lierillisiä huopahattuja, niin olisi kyllä kiva yrittää tuota omaakin käyttöön. Arkisin käytän yleensä huivia tai sitten virkkaamaani myssyä. Harvoin pipoa. En pidä siitä, että pipo on ihan otsalla. Huivi asettuu mukavasti päälaelle.
Metsäntyttö – Oikein sievä hattu onkin! Kyllä tuota on kannattanut säilyttää. Mulla taas ongelmana on laitettu tukka. Sivukiharoiden kanssa (jotka mulla yleensä on) ei moni hattu edes käy päähän, pitää vähän miettiä mikä malli sopii eikä litistä kiharoita. Talvella käytän usein baskeria siksi että se ei hirveästi rajoita kampauksia. Tosin omat hiukseni ovat niin pöljät, että ovat vapaana, suorana aika tönköt ja näyttävät vähän homssuisilta ja hapsuisilta joten useinmiten pidän niitä kiharoilla tai kiinni. Baskerin kanssa homssuiset hiukset näyttävät vähän kassialmaiselta, omasta mielestäni ja omassa päässäni siis. Mutta ei kun opettelemaan hattuasioita. Itsekin olin vielä kolmekymppisenä vakaasti sitä mieltä että hatut ei ole mun juttu, mutta kummasti niitä vain on oppinut käyttämään kun on sitkeästi kokeillut. Monien vintagehattujen kanssa toki pitää miettiä se kampausasia, mutta sipaiset vaan hiukset korvan taakse niin eiköhän suorillekin hiuksille oma hattumallinsa löydy. Oletko kokeillut sellaista kupuhattua jollaisen tuunasin tuossa alkukuusta? Entä turbaania? 60-luvun lopulla oli paljon baskerin tyyppisiä lierittömiä huopa- tai satiinihattuja jotka saattaisivat sopia myös suorille hiuksille.