Oon saattanu ehkäpä pariin kertaankin mainita että kekri on lemppari-ajankohtiani vuodenkierrossa. Se on sikäli erikoista, koska en ole yhtään kauhuelokuvien ystävä. Saan niistä painajaisia. Semmoinen kevyemmästi selkäpiitä karmiva kummitustarina-tyyppinen, mystinen hyytävyys sen sijaan uppoaa kuin veitsi voihin. Arvannette mihin tämä johtaa. No tietysti siihen että uuden kotimme kuisti on ihan täydellinen kekri-kauhun tyyssija! Kattokaa vaikka!…