Lauluhommia / Singing stuff

En muista tarkkaan, mutta olen tainnut blogissa ohimennen mainita että saksofonin soiton lisäksi olen viimesyksynä aloittanut myös toisen musiikillisen harrastuksen. Nimittäin kuorolaulun. Olen aina pitänyt laulamisesta ja kotona laulankin omaksi iloksi. Usein railakkaasti myös nuotin vierestä, siellä on nimittäin tilaa (eheehehee). Jonkin taitamattoman ihmisen tyhmän heiton vuoksi kuitenkin kuvittelin lähes koko ikäni, että en osaa laulaa ja lauluni on teknisesti jotenkin väärin.

Mutta nyt kuulkaa. Olen koko alkukevään käynyt laulukoulussa, jota veti opettaja ja kuoronjohtaja Debra Gomez-Tapio, master of fine arts. Koulun päätyttyä Debra piti pienen henkilökohtaisen palautekeskustelun jossa selvisi, että treenillä meikäläisestä saattaisi kuoriutua jopa varsin mukiinmenevä laulaja jolla on mahdollisesti erikoisempi ääniala. Oma äänialani selvittäminen tietysti kiinnostaa, mutta nopean kymmenen minuutin koelaulun perusteella Debra ei osannut edes sanoa mitä äänialaa voisin olla. Sen verran selvisi että sopraano en ole, mutta voin olla kuulemma mitä hyvänsä metsosopraanosta alttoon tai jopa kontra-alttoon. Debra ei halunnut sanoa mitään varmaa, mutta on täysin mahdollista että äänialani on harvinaisempi kontra-altto, eli hyvin matala. Olen kuulkaa hyvin innoissani tästä hommasta. En pelkästään siksi että äänialani saattaa olla varsin erikoinen, vaan myös siksi että laulaminen on niin älyttömän hauskaa. Olen myös saanut kuorossa erittäin mukavia uusia ystäviä.

Ja mikäli hyvää yleisöä kiinnostaa mille se laulu sitten kuulostaa niin huomenna lauantaina meitä on mahdollista kuulla ihan livenä sillä aiomme heittää flashmob-tyyppisen keikan Tampere Kuplii-sarjakuvatapahtumassa. Keikan ajankohdaksi on tällä tietoa sovittu klo 13.00 ja mahdollinen keikkapaikka on Työväenmuseo Verstas. Keikkapaikka tosin ei ole vielä 100% varma, mutta siellä Finlaysonin tietämillä aiomme kuitenkin keikan heittää. Luvassa on varsin eeppistä laulua Game of Thrones-teemalla.

inenglish

I don’t really remember properly, but I think I have mentioned shortly that in addition to playing saxophone, I have started another musical hobby last Autumn. I’m talking about singing in choir. I have always liked singing and I do sing at home. Sometimes I can’t hold the note, but atleast there are lots of space around it (silly joke which doesn’t really work in english as good as in finnish). Due to someones’ stupid instructions I thought I can’t sing, for almost most of my life. I thought it was technically wrong.

But now! I have been going to the singing school for whole spring. Teacher is singing teacher and choir leader Debra Gomez-Tapio, master of fine arts. After the school Debra hold a short feedback chat, where I found out that I might become a pretty decent singer with proper training. Ofcourse I wanted to know what my range is, but after quick ten minute audition Debra could not say what I am. Definitely not soprano, but I might be anything from mezzo soprano, to alto or even to contralto. Debra didn’t want to say anything exact, but it is quite possible that my range is rare contralto, which means very low. I have so very excited about this. Not just about the unusual range of voice, but also about singing. It is so completely different than anything else I have done before and so much fun. I have also found so very many nice new friends via it.

And if you, my dear audience are interested, you can come and hear us sing tomorrow, Saturday. We are going to do a sort of flashmob gig in Tampere Kuplii comic event. We have agreed to start the gig around 13.00 and possible location will be the Workers museum Verstas in Finlayson. Location is still a bit iffy, but it will be somwhere in Finlayson anyway. I will promise, it will be quite epic, Game of Thrones-themed.

musicalsheets

9 people like this post.

5 Comments

  1. SuviL says:

    Oi miten ihanaa! Itse en osaa laulaa, mun on todella vaikeaa kuulla tai ymmärtää melodiankulkua, mutta rakastan musiikkia. Oma pelastukseni on ollut musiikin kuuntelemisen lisäksi opetella soittamaan nuoteista klarinetilla ja vähän koskettimillakin :) Mutta siis postauksesi ihanin pointti oli se, että ihminen saa kiitosta jostain, jota ei sitä ehkää osaa odottaa!

    1. Rhia says:

      SuviL – Ohoo, klarinetti kuulostaa mahtavalta idealta! Vähän saksofonin tyyppinen ääni josta tykkään kyllä. Joo, mulle tuo laulaminen on ollut todella palkitsevaa monestakin syystä: se on täysin erilaista tekemistä kuin muut harrastukseni (saksofonin ohella siis), siinä saa onnistumisen kokemuksia aivan joka kerta treeneissä ja ehkä parasta on nuo uudet ystävät jotka monet ovat kiinnostuneista hyvin samantyyppisistä asioista kuin minä itse. Vaikka eivät toki ehkä vintageharrastajia olekaan, mutta muuten samanhenkistä porukkaa. Keikka sujui tänään hienosti ja jäi hyvä fiilis.

  2. Sanna says:

    Mulla on tuo sama, aina olen luullut etten osaa laulaa, kun alakoulussa jouduttiin laulamaan laulukokeessa luokan edessä, ja eihän sitä silloin saanut laulettua mitään muuta, kuin ininää. Luulin pitkälle aikuisuuteen etten osaa lainkaan laulaa, kunnes kerran eräs ihminen kuuli vahingossa, kun kotona lauloin korkealta ja kovaa. Kuulemma kuulostaakin ihan hyvältä ja menee nuotilleen. No, eipä se juuri vaikuta, kun en edelleenkään uskalla julkisesti laulaa liikauttaa, mutta mukava on tietää, että olekaan kuin Ammu-vainaa :)

  3. Hehkuvainen says:

    Viikonloppu meni niin löllöillessä etten päässyt Kuplimaan, joten harmillisesti jäi kuulematta teidän esityksenne. Arvaan, että hieno oli! Ihmiselle tekee hyvää harrastaa mukavia asioita ja laulu on mielestäni yksi parhaista keinoista pitää hauskaa (yksin tai yhdessä), ilmaista itseään, tuulettaa ajatuksiaan ja olla luova – ja kaikki samalla kertaa. Muistathan että kuorolaulun suurtapahtuma Tampereen Sävel on täällä taas 3.-7.6.?

    1. Rhia says:

      Sanna – Joo, oon ollu kertakaikkisen hämmästynyt miten erilaista laulunopetus on ollut tuolla laulukoulussa siihen mitä peruskoulussa piti väkipakolla kiljua jotain lauluja joihin ei rahkeet riittäneet ilman kunnollista ohjausta. Toisaalta aikuisopetus on varmasti muutenkin tuloshakuisempaa kuin peruskouluopetus. Mitään laulutekniikkaahan ei peruskoulussa opetettu, vain sitä musiikin teoriaa. Mulla ääni tosiaan aukeaa paremmin tuonne alarekisteriin, korkeammat äänet vaatii sitä treenausta enempi, mulla ei niissä ole niin paljo volyymiä kuin matalissa äänissä.
      Ja joo ei tosiaankaan Ammu-vainaa :D

      Hehkuvainen – Löllöilykin olisi varmasti ollut ihan kivaa :D mä tein sitä sitten sunnuntain. Tampereen Sävel multa jää valitettavasti väliin, koska ollaan silloin matkalla Englanninmaalla. Mutta eiköhän sitä muitakin laulutapahtumia ilmaannu.

Comments are closed.