Tämä postaus on roikkunut luonnosten osastolla jo useamman vuoden joten ajattelin nyt punnertaa sen valmiiksi kalenteria varten. Olen koonnut tähän joitakin yleisiä ohjeita vintagen ajoittamisesta. Ne koskevat pääosin kotimaista vintagea, mutta niitä voidaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta soveltaa myös ulkomaiseen vintageen.  Tämä postaus tulee olemaan pitkä kuin nälkävuosi, mutta koittakaa kestää. Kas tässä.

Moderni vs. vintage
Yleisiä ja kohtalaisen helppoja, mutta karkeita konsteja vanhemman ja tuoreemman vaatteen erottamiseksi toisistaan ovat valmistajan tuotemerkit ja pesulaput, materiaalit sekä ompelurakenteet. Tuotemerkit ilmestyivät kotimaisiin vaatteisiin siinä vaiheessa kun puoliteollinen tai teollinen tuotanto alkoi, noin 30-50-luvuilla . Niissä oli yleensä valmistajan logo ja/tai nimi, usein miten kauniisti kuvioon kudottuna. Miesten puvuissa, päällystakeissa, turkeissa ja jakkupuvuissa tosin saattaa löytyä näitä myös vanhemmista vaatteista koska ne ovat usein räätälien tai vaatturimestarien valmistamia joilla oli omat ateljensa ja merkkinsä. Pesulaput ja koostumukset tulivat vähän jälkijunassa. 50-luvulla niitä oli jo jonkin verran, mutta yleistyivät selvästi 60-luvulla. 50-lukua vanhemmissa kotimaisissa tekstiileissä ei yleensä ole minkäänlaisia pesulappuja, korkeintaan kokolappu, mutta yleensä ei sitäkään. Mikäli pesulappu löytyy tai muuten pystyy tunnistamaan materiaalin niin polyesteri ja polyamidi, tai elastaani ovat varmat merkit siitä että vaate tuskin on 60-lukua vanhempi, usein ei näinkään vanha. Elastaania käytettiin tuohon aikaan lähinnä alusvaatteissa. 50- ja 60-lukuisissa vaatteissa saattaa olla merkittynä nylon tai joitakin tekokuitujen kauppanimiä kuten teryleeni, dralon tai trevira. Perehtymällä lappujen designiin, fontteihin ja itse lapun materiaaliin, voidaan antaa karkeaa arviota siitä onko kyse esim 50-luvun vai 80-luvun vaatteesta. Vuosikymmenillä on tässäkin suhteessa oma leimallinen tyylinsä.

Jos vaatteessa on huolitteluna käytetty saumuriommelta, on se mitä suurimmalla todennäköisyydellä 60-lukua tai uudempaa, joissakin tapauksissa saattaa olla myös 50-lukua. 60-lukua voidaankin pitää eräänlaisena vedenjakajana kun siirryttiin uniikeista vaatteista ja yksityisistä ompelijoista ja ompelimoista teolliseen sarjatuotantoon. Jotkut muistanevat kotimaisen sarjan Puhtaat valkeat lakanat joka kertoo tästä murroksesta vaatturi Raikkaan ja hänen perheensä kautta. Mielestäni yksi esimerkki teollistumisesta on vetoketjujen asettelu vaatteeseen ja sitä seuranneet muutokset leikkauksissa. Vetoketjut ovat 50-lukuisissa ja sitä vanhemmissa yleensä sivusaumassa, 60-lukuisissa, vuosikymmenen alkua lukuunottamatta,  ja sitä uudemmissa pääasiassa selässä. 60-luvulla vetoketjut vaihtuivat metallihampaisista muovisiksi. Toki on mahdollista että alkuperäinen vetoketju on jossain vaiheessa vaihdettu muoviseen, silloin pitää tutkia näkyykö merkkejä vaihtamisesta ja miltä puku muuten näyttää saumanvaroista.

Ulkomaisessa vintagessa, erityisesti Amerikasta tulevassa voi olla valmistajan logolappuja, kokolappuja ja materiaalilappuja sekä saumuriompeleita jo myös vanhemmissa vaatteissa, sillä teollinen tai puoliteollinen tuotanto on ulkomailla alkanut jo paljon aiemmin kuin Suomessa. Samoin vetoketjut saattavat olla niskassa tai edessä myös vanhemmissa vaatteissa. Vetoketjuista lisää vuosikymmenten kohdalla.’

10’s-20’s
Näin vanhojen vaatteiden löytäminen on harvinaista. Mikäli kuitenkin epäilet törmänneesi tällaiseen harvinaisuuteen saatat pystyä varmistumaan asiasta tutkimalla seuraavia seikkoja. Vaatteessa ei ole saumuriompeleita, eikä vetoketjuja. Kiinnittiminä on hakasia, nappeja, nauhoja ja neppareita. Puvussa saattaa olla paljon käsin ommeltuja saumoja. Mikäli olet hyvä tunnistamaan materiaaleja voit varmistaa asiaa myös tutkimalla niitä. Näin vanhoissa vaatteissa ei yleensä ole käytetty tekokuituja vaan ne ovat mitä luultavammin, viskoosia lukuunottamatta, luonnonmateriaaleja kuten silkkiä, puuvillaa ja villaa. Trikoovaatteita ei tähän aikaan Suomessa juurikaan ollut, tosin neuleita kylläkin. Poikkeuksia toki voi löytyä (esimerkkinä puuvilla- tai viskoosijersey joita on käytetty jo 20-luvulla), mutta ovat harvinaisempia etenkin täällä Suomessa. Jos vaate on vuoritettu, vuori saattaa olla ns. kiinteä, eli se on ommeltu samoihin saumoihin päällyskankaan kanssa jolloin sekä vuorin että miehustakankaan saumanvarat ovat näkyvissä, tai ne on peitetty erillisillä kapeilla kaitaleilla. Takeissa usein kuitenkin on tavallinen vuori joka jättää saumanvarat piiloon. Tämän ikäisten vaatteiden kiinnitykset voivat olla erikoisia ja erikoisissa paikoissa suhteessa moderneihin vaatteisiin.

Teattereissa käytössä olleista vaatteista voi olla vaikea sanoa ovatko ne oikeasti vanhoja vai uustuotantoa koska niissä on saatettu käyttää oikeasti vanhoja materiaaleja ja tekniikoita. Niiden täydellinen ajoittaminen voi olla todella hankalaa, joskus peräti mahdotonta. Saumuriompeleet ja modernit liimakiinnitteiset tukikankaat kuitenkin kertovat että kyse on uustuotannosta. Teatteri- ja oopperavaatteista saattaa myös löytyä teatterin omia nimilappuja joihin on kirjoitettu sitä käyttäneen näyttelijän nimi ja näytelmä. Usein teatteripuvustuksessa on käytetty kevyempiä ja yksinkertaisempi rakenteita kuin aidoissa vanhoissa, esim takeissa. Myös pukujen kiinnitykset saattavat olla eri kohdissa ja erilaiset kuin alkuperäisissä vanhoissa.

30’s – 40’s
Vaatteiden iästä saa parhaiten käsityksen sisäpuolelta, eli käännä vaate nurinpäin ja tutki saumoja. Saumanvarat kertovat vaatteen iästä. Vanhat vaatteet on ommeltu vanhoilla ompelukoneilla, joissa ei kamalasti ollut säätömahdollisuuksia. Suorat ompeleet ovat tiheää puuvillalangalla ommeltua tikkiä, jotkut saumat moneen kertaan ommeltuja. Saumanvarat on huoliteltu siksakilla, käsin luotospistoilla tai jopa suoraompeleella taittamalla saumanvara kaksinkerroin ja sitten tikkaamalla taite paikalleen niin että leikattu reuna osoittaa kohti varsinaista kappaleet kiinnittävää saumaa. Joissakin tapauksissa saumanvara on kokonaan huolittelematta mahdollisesti harkkosaksilla leikattu, jolloin se on alkanut käytössä jo liestyä, joskus jopa saumaan asti. Joskus saumanvarat on huoliteltu vinokantilla. 30- ja 40-lukujen vaatteissa yleisesti ottaen huolittelut ovat joko käsin tai reuna koneella kääntämällä tehtyjä. Usein huolittelut puuttuvat kokonaan. Siksak-ommelta ei yleensä vielä ollut käytössä.

Suomessa vetoketjun käyttö vaatteissa alkoi yleistyä vasta noin 40-luvun alussa. Tätä vanhemmissa vaatteissa on yleensä vetoketjun tilalla nepparit sivusaumassa. Jotkin tämän ajan vaatteet ovat pään yli vedettäviä niin ettei niissä ole minkäänlaista napitusta tai vetoketjua. Joissakin pääntieltä erittäin napakoissa vaatteissa saattaa olla edessä, niskassa tai olalla napit tai nepparit tai lyhyt niskavetoketju. Niskan vetoketju ei kuitenkaan yleensä jatku lantiolle saakka kuten 60-luvun vaatteissa. Sen tarkoituksena on vain mahduttaa pää läpi pääntiestä. Amerikkalaisissa 40-luvun puvissa vetoketju saattaa olla myöskin keskellä edessä näkyvissä. Viskoosi ja samantuntuiset muut alkeelliset tekokuidut olivat 40-luvulla muodissa ja niitä käytettiin paljon etenkin kesämekoissa. Ne laskeutuvat vartalonmyötäisesti ja tuntuvat vilpoisilta iholla, mutta myös rypistyvät helposti. Printtikuviot, etenkin ns. noveltyprintit olivat suosittuja (erikoiset kuviot kuten ihmishahmot, erilaiset esineet, maisemat, eläimet jne), niiden ongelma oli kuitenkin värien leviäminen jopa viileässä käsinpesussa. Tästä usein erottaakin aidon vanhan viskoosiprintin, tumma pohjaväri on pesuissa levinnyt vaaleisiin kuviokohtiin siellä täällä. Tänä aikana myös ns. colour-blocking oli muodissa, eli erivärisistä kankaista ommellut värialueet vaatteissa.

50’s – 60’s
50-luvulla alkoi jo olla käytössä enemmän tekokuituja, joten pelkästään vaatteen materiaali ei kerro sen iästä enää ihan kaikkea. Nylon oli jo hyvin tavallinen ja muodikaskin materiaali ja siitä valmistettiinkin kaikkea naisten sukista paita- ja mekkokankaisiin. Jotkut saattavat muistaa lapsuudestaan vaatteet joiden saumanvarat raapivat ikävästi. Ne oli huoliteltu nylonkankaaseen polttamalla jolloin kankaan reuna sulaa eikä enää purkaannu. Ei tokikaan mikään miellyttävä iholla. 50-luvulta tuttuja ovat myös erittäin sileät, hieman muovimaiset ja näyttävästi kuvioidut tekokuitumekot, napakat puuvillat ja erikoiset kuosiin kudotut juhlakankaat joissa on mukana lurexia tai lameeta. Perehtymällä eri vuosikymmenten tyypillisiin väreihin, kuviointeihin, leikkauksiin, siluetteihin ja materiaaleihin tulee ajoittamisesta vähitellen helpompaa. 50-luvulta ihmiset tunnistavat helpoiten tyllialushamein kohotetut kellohelmat ja 60-luvulta värikkään mod-tyylin sekä tweedkankaiset Chanel-jakkupuvut.

70’s – 80’s – 90’s
70-luvulla rakastettiin vanhojen vuosikymmenten tyyliä ja siltä ajalta löytyykin paljon hyväkuntoisia 30-luvun ja 40-luvun tyylisiä reproja. Nämä erottaa yleensä aidoista esikuvistaan valmistajan etiketeistä ja tekokuituisista materiaaleista, sekä saumuriompeleista. 70-luvulla olivat suosittuja myös kotimaiset printtipuuvillat. Aidot vanhat puuvillamekot ja -tunikat erottaa moderneista reproista kankaan laadusta. Vanhat ovat edelleen monista pesuistakin huolimatta yleensä napakan tuntuisia ja värit voivat olla edelleen helakoita. Nykyajan modernit vastaavat ovat usein ohutta, heikkolaatuisempaa kangasta, eikä usein enää edes 100% puuvillaa.

80-luvulta helpoiten muistuu mieleen power-dressing, jättimäiset olkatoppaukset ja ylisuuret mitoitukset. Näitä on helppo löytää kirppiksiltä, etsi vain niitä isoja olkatoppauksia, psykedeelisiä kuvioita ja muodottomia malleja. Muotolaskoksia ja istuvia leikkauksia ei juurikaan suosittu. Ruutujakku käärittyine hihoineen oli suosikki ja helppo tunnistaa.

Kukkamekko on varmasti 90-luvun tunnistettavin vaate. Niitä ei ole vaikea ajoittaa. Vanhemmista esikuvistaan ne erottaa tietenkin jo mainituista saumuriompeleesta ja valmistajan etiketeistä, mutta myös hieman löysästä ja roikkuvasta leikkauksesta. Aiempina vuosikymmeninä kukkamekotkin olivat huomattavasti napakammin istuvia ja niissä oli monimutkaisempia leikkauksia kuin 90-luvun versioissa. Ja ysäri on muutenkin niin tuore vuosikymmen että moderneja kopioita ysärivaatteista ei juuri löydy. 90-luvun jälkeen valmistetuissa vaatteissa kankaat, ompelujälki ja viimeistely ovat jo huomattavasti huonompaa laatua. Laadukas kangas on napakkaa, pesuista huolimatta hyväkuntoista, ei ole juuri nuhraantunut, reikiintynyt eikä nyppyyntynyt. Nurjalta puolen saumat näyttävät tasaisille, vaate on symmetrinen ja siitä ei roiku epäsiistejä langanpätkiä tai saumuriompeleen häntiä. Ohuetkin kankaat ovat tasaisesti kudottuja ja napakan tuntuisia, trikoot ovat paksuja ja sileitä.

Viskoosi tuli materiaalina uudestaan muotiin 90-luvulla mutta sen laatu oli vielä heikohkoa ja se kutistui pesuissa aika paljon. Se saattoi myös päästää väriä mikäli samassa vaatteessa oli vaaleita ja tummempia värejä. Yksi tyypillinen 90-luvun viskoosivaate oli valkoinen röyhelöpaita jossa oli ehkä kullan väriset napit. Myös kukkamekkoja tehtiin viskoosista ja sitä sai toki myös kaikissa mahdollisissa abstrakteissa tai ei-abstrakteissa printeissä.

This post has been hanging in the draft section for years, but I though I should finally finish it for the Christmas calendar. These are some general tips how to identify modern garments from vintage items. They mostly apply to Finnish vintage, which is slightly different to European or American vintage. However they can mostly be applied also to vintage outside Finland. Post is going to be very long but try to make it to the end. So here we go.

Modern vs. vintage
General quite simple but crude method is to check the garments for manufacturer labels, wash tags, seams and material content. Product labels didn’t appear on Finnish clothes until semi-industrial or industrial manufacturing started around 30-50’s. They usually had manufacturers logo and/or name, quite often beatifully woven on the labe fabric. On men’s suits, coats, furcoats and ladies jackets manufacturers labels might occur even before this era, because they were mostly made by tailors who already had their own labels back then. Washtags came a bit later than that. In finnish garments they started appearing in 50’s and became common in the 60’s. Finnish garments older than 1950’s don’t usually have any wash tags. They might have size tag, but that’s it. If garment has wash tag and material consistency, it’s likely from 60’s or newer, especially if it has polyester, polyamide or elastane. At that time elastane was mostly used in underwear. Garments from 50’s and 60’s might have mention instead of “polyester” just the trade name of the material like Terylene, Dralon or Trevira. By browsing and getting to know all of these labels from each era, you might be able to have rough estimate if the garment is for example from 50’s or 80’s. Each era had their own distinctive style for these labels.

If garment has serger/overlock seams, it most likely is from 60’s or newer, perhaps in some cases even 50’s. 1960’s was kind of turning point when factory production started to slowly take over the clothing business. Before that, atleast here in Finland, most garments were either made by small businesses like seamstresses or tailors or at home. 60’s saw the break through of clothing factories. I think placing of zipper is one sign of industrialisation. In the 50’s and before that zipper used to be on the side seam where it didn’t disturb the design. In the 60’s zippers started to be often at the back, where it was easier to sew. However this affected on the design. Some neckline designs were not possible to achieve with back zipper. In the 60’s zippers also changed from metal teeth to plastic. However, zippers might have been replaced over time, so they are not 100% guaranteed method of identifying a garment. You might be able to see signs of zipper replacement on the seams.

Vintage coming from abroad, especially from America, there might be manufacturers labels, size and other tags and serger seams in older garmets too. There the industrial production started much earlier than in Finland. Also zippers might have been in the neck or even at front on much older garments too. More about zippers on each era.

10’s-20’s
Finding garments this old is not very common. However if you suspect of finding this kind of rarity, you might be able to verify it with these details. Garment does not have serger/overlock seams nor zippers. Closures are hooks, buttons, snaps, ribbons and so on. All or most seams might have been handsewn. If you are good at identifying materials, inspect those carefully. Clothes this old usually don’t have any artificial materials. They are most likely silk, cotton and wool. In some cases they can be also viscose. There was not really much jersey garments, atleast not in Finland, however there was handmade knits. There are exception (for example cotton or viscose jersey, which were used already in 1920’s) however they are relatively rare in Finland. If garment has lining, it most likely is interlining, which has been sewn together with the main material on all seams. It leaves all seam allowances visible on the reverse side, or they are covered with separate ribbon trimmings. Coats however usually have common modern style lining which hides the seam allowances. The closures of garments of this old, are often unusual and even strange and sometimes in unusual places compared to modern garments.

Clothes that have been used in theaters could be very tricky to date. They might have used old materials and techniques but garment is actually more modern that it appears to be. Dating theater garments could be very difficult, if not impossible sometimes. Serger seams and fusible stabilazers however always reveal they were made after 60’s. Theater garments also might have name tags for the play or actor who wore it. Construction is often lighter than what original might have had, because stage lights are warm. Closures can also be on “wrong” places than original garment might have.

30’s – 40’s
Best way to identifying the age of the garment is to turn it inside out and check the seams. Seam allowances give hints about the age. Old garments have been sewn with old machines, which didn’t really have much adjustments. Straight seams are usually sewn with cotton threads with very short stitches. Often also they have sewn the seam several times over. Seam allowances are trimmed with either zigzag, by hand or by folding it once and then stitching. Sometimes seam allowances are just cut with pinking shears, which does not completely prevent fraying. In some cases seam allowances have been trimmed with bias tape. In general in 30’s and 40’s seam allowances were usually trimmed with handsewing or folded with machine stitching. Sometimes there was no trimming at all. Zigzag wasn’t really used at this time yet.

In Finland zipper started to become more common in the beginning of 40’s. Older garments usually have just snap buttons on the side. Some clothes from this era don’t have any closure at all, they just need to be pulled over the head. Some garments with very snug neckline have buttons, snaps or even short zipper on the neckline. However the neckline zipper never continue all the way to the waist, like in 60’s clothes. The only purpose of the neckline zipper is to allow enough space for the head to go through the neckline. In some garments, especially American 40’s house coats and so on, the zipper might be in front. Viscose and similar early artificial materials were in fashion in the 40’s and they were used a lot especially in summer dresses. They drape nicely along the body and feel cool on the skin. However they also wrinkle easily. Prints were popular, especially novely prints (fun and unusual prints like humans, objects, scenery, animals etc.), however the colours weren’t very good. They were bleeding in wash, sometimes even in cold hand wash. Sometimes you can identify original vintage viscose print from modern, the dark background colour has bled onto light printed patterns here and there. Colour-blocking was popular style for garments around this era.

50’s – 60’s
In the 50’s artificial materials started to be more common, so the material alone doesn’t say anything about the era. Nylon was already common and fashionable material. It was used in ladies stockings, shirts and dresses. Some might remember garments from their childhood which had very rough seam allowances. They were most likely made of nylon and seam allowances were trimmed by melting the edge with flame. Not very comfortable to use. One popular style was smooth and sheer pastel coloured print dresses. Also sturdy cotton and jaquard fabrics with bold colours and lurex or lame. Identifying different decades becomes easier when you learn which colours, patterns, cuts, silhouettes and materials are typical for each era. 50’s is well-known of the bell skirts and ruffly petticoats and 60’s of the pastell tweed Chanell jackets and mod style.

70’s – 80’s – 90’s
70’s was the golden era of retro and there can be lot of 30’s and 40’s styles found remade in 70’s. These you can usually identify from originals by labels, artificial materials and serger seams. Finnish cotton prints were also very popular in bright colours. 70’s cotton prints are on much sturdier and thicker cotton than modern ones. Old ones still have their bold colours and smooth surface even though they have been washed and used a lot. Modern cotton prints are often thin, much flimsy material, and sometimes not even 100% cotton anymore.

80’s most memorable styles are power-dressing with giant shoulder pads and oversize clothes. 1980’s garments are quite readily available on thrift stores, just look for huge shoulder pads, psychedelic prints and shapeless styles. Darts and fitting styles weren’t really popular. Glencheck jackets with rolled up sleeves are easy to spot.

Most recognisable piece from the 90’s must be floral dress. Those are not difficult to date. If in doubt, always check the seams, look for the serger seams and manufacturers labels, but also loose droopy cuts. In earlier decades even floral dresses were much more form fitting than in the 80’s and 90’s. They also had more complicated cuts. Nineties is such a recent era that there isn’t really copies of those styles. 1990’s was another dividing era in fashion. After that quality of materials, sewing and finish started to decline. Good quality materials are sturdy and they keep their form in washes, don’t gather pilling and don’t develope holes easily. When inspecting the garments on the inside, seams look even, garment is symmetrical and there is no thread ends hanging. Even thin materials are evenly and tightly woven and they seem sturdy, jerseys are thick and smooth.

Viscose as a material came back into fashion in the 90’s, however the quality still wasn’t the best. It did had the tendency to shrink in the wash quite a lot. It also might have bleed colour if same garment had more than one colour. One typical 90’s garment was frilly white blouse, with gold buttons. also floral dresses were made in viscose and you could get it in all possible abstract and non-abstract prints.