Vintage-aarre: sukuhistoriaa / Vintage treasure: family history

Minun piti viikonlopun aikana tehdä joulukalenteria varten pari suuritöisempää postausta mutta migreeni päätti taas toisin. Niinpä jouduin aikaistamaan yhtä jo tekemääni postausta ja julkaisemaan sen hieman keskeneräisenä ja siirtämään niitä viikonlopulle suunnittelemiani postauksia myöhemmäksi. Tämänpäiväisessä joulukalenterin luukussa tulee myös postaus joka piti julkaistaman hieman myöhemmin.

Mutta sen enemmittä kitinöittä, mennäänpä aiheeseen. Tällä kertaa vintage-aarteena hieman erikoisempaa esineistöä. Nämä esineet ovat itseasiassa löytyneet syntymäkotini pihapiirin pienestä yhden huoneen mökistä, jossa vaarini äiti Ida Kustaava asui ennen kuolemaansa vuonna 1971. Paperin mukana samassa laatikossa olivat vanha Ruotsin vallan aikainen kolikko sekä sinettileimasin.

Pahoin vaurioitunut ruotsiksi kirjoitettu asiakirja koskee velkaa, joka esi-isäni Thomas Johansson Kuockanen (Tuomas Juhonpoika, Kuokkanen on talon nimi) on maksanut ilmeisesti riikintaalereina 4 syyskuuta 1814. Kotitalomme on entinen Kantolan kartanon torppa ja ollut sukumme hallussa yli 200 vuotta. Tuomas tuli taloon vävyksi, Liisa Juhontyttärelle puolisoksi. He menivät naimisiin 26.12.1799. Tuomas kuoli 23.12.1826. Sukunimiä ei tuohon aikaan monillakaan ollut joten asiakirjaan merkittiin nimeksi myös talon nimi, erotukseksi kaikista muista Tuomas Juhonpojista. Juho oli tuohon aikaan varsin yleinen miehen nimi, omista sukutauluista Juho-nimisiä esi-isiä löytyy kymmeniä. Löytyypä sieltä myös pari Juho Juhonpoikaa, joten jonkinlainen erottava tekijä oli hyvä olla olemassa. Voitte kuvitella että sukuhistorian selvittäminen näillä nimillä ei ole helppoa.

Yhden äyrin kolikko on lyöty vuonna 1739. Suomi oli vuoteen 1809 asti Ruotsin vallan alla joten vastaavia kolikoita on liikkeellä varsin paljon. Tämä omani on sen verran huonokuntoinen että rahallista arvoa sillä ei juurikaan ole. Sinettileimasimen varsi on visakoivua, mutta leimasinosa on ruostunut niin pahoin että alkuperäistä kuviota ei enää erota. Harmi, olisi ollut hienoa käyttää suvun omaa sinettileimasinta. Lakkasinetit ovat rakkautta!

inenglish

During this weekend I was supposed to write couple bigger and time consuming posts but my migrain decided otherwise. So I had to publish one post earlier than I planned and a bit unfinished and postpone those more time consuming posts. For today I also had to make a post I had planned to be published a bit later.

But without further whine, let’s go to the issue. This time the vintage treasure is a bit more unusual. These items were found in a one-room-cottage on our family home yard. My grandfathers mother Ida Kustaava used to live there before she passed away in 1971. Along with the paper there was an old Swedish coin and old seal stamp.

Badly damaged document written in swedish, is about a debt, which my ancestor Thomas Johansson Kuockanen (in official papers it was common to use swedish versions of names, Tuomas Juhonpoika was his real name, Kuokkanen is the farm name) has apparently paid with riksdaler (old swedish currency) in 4th of September in 1814. Our farm (where mum still lives) used to be tennant farm for Kantola Mansion, and is has been rented/owned by our family over 200 years. Thomas came to the farm for a husband to the heiress Liisa Juhontytär. They got married in 26.12.1799 and Thomas died in 23.12.1826. At that time in Finland many people didn’t have proper family name, they were just referred as someones sons and daughters, like Thomas was Juho’s son and by coincident Liisa was also Juho’s daughter (different Juho of course). Juho was very common name at that time for men, in my family there has been dozens of Juho’s. There was even couple Juho Juho’s sons. So knowing this it was handy to have something to separate all these people from each other, that’s why they refer him with the farm name as well. You can imagine that doing the family research is not easy with these names.

One öre coin has been minted in 1739. Finland was part of Sweden all the way until 1809 when it moved under Russian rule. There are loads of these coins left, mine is in rather wornout condition so it is not worth much on money. The wax seals handle is made of Birch Carelica or curly birch (named after the decorative patterns in the wood grains), but the actual stamp is so rusted, it’s impossible to see what the original seal was like. Too bad, it would have been lovely to use the family seal. Wax seals are pure love!

heritage1

heritage2

heritage3

 

6 Comments Add yours

  1. Elise says:

    Kiinnostavaa! Vanhat esineet ovat todella kauniita.

    1. Rhia says:

      Elise – Niin ovat, ja tietysti näissä esineissä kun on vielä se henkilökohtaisempi historia ne tuntuvat entistä kauniimmilta.

  2. my husband’s family came from Storla Norway and the men all had the same name: Big Ola, Middle Ola and Little Ola.

    1. Rhia says:

      thorne garnet – Haha :D seems rather common that in some areas one particular name is very popular. Juho seemed to be around this area in the old times, but not anymore. Actually, I don’t know any people named Juho who’d still be alive.

  3. Tuo on kyllä hieno aarre, suvun oma leimasin! Harmi ette kuvio enää näy. Kantolan kartanon maihin se äitini kotitalokin kuulemma kuului.

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Olisi ollut hienoa jos se sinettikin olisi näkyvissä, mutta vuosien saatossa se on niin pahasti ruostunut, että en usko että puhdistaminenkaan auttaa. En ole uskaltanut kokeilla mitään kikkakolmosia etten pilaa sinettiä. Ehkä joku museometodi voisi auttaa, mutta en tiedä niistä mitään.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.