Nyt olen pahemman kerran jäänyt koukkuun. Nimittäin merkkareihin. Kersana merkkarit olivat parasta mitä karkkiteollisuus saattoi karkinhimoiselle natiaiselle tuottaa. Niitä syötiin ain pareittain niin että suuhun levisi tasaisesti sekä salmiakin että hedelmän makua. Tottakai noita jättikokoisia hampaanmurskaajia piti tunkea suuhun niin paljon kuin vaan sinne suinkin mahtui ja sitten musta kuola suupielestä valuen niitä näljättiin kunnes ne olivat kokonaan sulaneet suussa. Onnistuin ainakin kahdesti rikkomaan hammasrautani merkkareilla.

Saatatte arvata että olin ekstaasissa kun kuulin että merkkarit on otettu uustuotantoon. Olen melko varma että Sininen suklaalevy itkee verta kun ohitan sen karkkihyllyssä edes vilkaisematta ja lähes juoksen merkkari-pussien luo. Ja edelleen merkkarit pitää syödä samalla tavalla, pareittain ja suu täyteen tunkien. Tiedän, olen tapojeni orja.

Kaivoin myös farkkutakin talvijemmasta. Tuntuupa ihanalta käyttää kevyttä takkia paksujen talvikamppeiden jälkeen.

IN ENGLISH
I’m hooked. On sweeties. When I was a kid, the best that sweets industry could provide to a kid was these special kind of sweets called pirate coins. They were large and hard coin shaped sweeties in strong licorice and fruit flavour. They were called tooth breakers for a reason, but they were oh so delicious! The only way to eat them was in pairs (both licorice and fruit together) and to stuff your mouth so full it was almost impossible to chew. I managed to break my dental braces atleast twice with them.

You might guess that when I heard they are starting to make these pirate coins again I was ecstatic. I’m pretty sure my favourite chocolate cries blood when I pass it by in the shops, just to run to the pirate coin-bags. And still I have to eat them the same way. I know, I’m the slave to my habbits.

I also dug out my jeans jacket from the winter storage. It’s so lovely to wear light jacket after heavy winter clothes.