Nyt tuntuu olevan muodissa että muoti- ja tyylibloggarit aloittavat erillisen liikuntablogin jossa käydään läpi treenijuttuja, syömisiä ja annetaan vinkkejä muille. Vaihtoehtoisesti näitä samoja juttuja voidaan käydä läpi siinä tyyliblogissakin erillisen urheilu-osion alla. No guess what. Minä en aio aloittaa erillistä treeniblogia, enkä aio luoda mitään erillistä urheilu-osastoa tänne blogiin. Asia kuitenkin sen verran inspiroi että jotain haluan asiasta sanoa ja ehkä samalla inspiroida jotakuta muutakin sohvaperunaa. Saattaa olla että asia jää tähän yhteen postaukseen, mutta jos nyt jotain hirmu ihmeellistä tapahtuu niin voi olla että asiasta tullaan keskustelemaan myöhemminkin. Älkää kumminkaan odottako että alan antaa mitään treenivinkkejä tai laskemaan kaloreita. Semmoisia tällä tontilla ei tulla näkemään. Ikinä. (Ellen ihan täysin sekoa…tää oli disclaimer.)

Nythän on niin että olen aina ollut liikunnanvihaaja. Jo ihan lapsesta asti. Vaikka lapsena ulkoilin paljon, tykkäsin hiihtää ja pyöräillä niin en ollut koskaan urheilussa hyvä. Koululiikunta oli kauhistus ja minä olin se joka valittiin jokaiseen joukkueeseen aina viimeisenä, oli kyse sitten lentopallosta, futiksesta, sählystä tai pesäpallosta. Sama on jatkunut aikuisena muutamia satunnaisia pistemäisiä lenkkeily-kuntosali-innostuksia lukuunottamatta. Tyypillisesti nämä innostukset ovat hiipuneet viimeistään parissa kuukaudessa. Olen “hakannut päätäni seinään” lenkkipoluilla, punttisaleilla, spinningissä, stepissä, aerobicissä ja jos vaikka missä. Monenlaista on tullut kokeiltua eikä oikein mistään ole koskaan jäänyt sellaista fiilistä että sitä olisi jaksanut tehdä kahta viikkoa kauempaa vapaaehtoisesti. Jopa vuoden kuntosalijäsenyys jossa kuukausimaksu veloitettiin automaattisesti tililtäni ei kannustanut minua liikkumaan yhtään sen enempää joten parin kuukauden jälkeen olinkin kuntosalille ilmaista rahaa siihen asti kunnes jäsenyys oli mahdollista irtisanoa.

Faktahan on että nuoremmaksi ja vetreämmäksi ei tässä kukaan muutu joten alituiselle sohvaperunoinnille on tehtävä jotain. Ongelma on vain löytää se oma laji johon ei kyllästy kuukauden päästä ja jota jaksaa lähteä tekemään vaikka liikunta ei muuten kamalasti kiinnostaisikaan. Olen sitä tyyppiä jota ei voisi vähempää napata tehdä juttuja ominpäin jos joku ei ole jatkuvasti sanomassa että nyt tehdään näin ja näin ja mahdollisesti vielä huutamassa että vielä kerran ja jaksaa ja jaksaa. Ohjattu liikunta on siis enemmän mun juttuni, mutta ne perus-jumpat…. HRRR, kylmiä väristyksiä tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Tykkään tanssia. Olen tehnyt sitä ominpäin aina mutta en oikein ole osannut pitää sitä varsinaisena liikuntana (joku päävamma varmaan) enkä välttämättä ole siinä mitenkään hyväkään. Ohjatusti olen käynyt hiphop-tunneilla vuosia sitten ja pidin siitä. Silloinen ohjaaja lopetti tuntien pitämisen ja uusi ohjaaja oli niin ankea että lakkasin käymästä. Tuo vuosien takainen kokemus kuitenkin vaikutti sillä elämäni avartui himppasen verran kun tajusin että tanssi voisi olla minun liikuntaharrastukseni. Se sellainen josta aina puhutaan, tiedättehän: tulee euforinen olo ja hyvä mieli, pakko päästä vaikka miten sataisi ja olisi synkkää ja jaada jaada. Mulle tuollaiset jutut on aina olleet ihan vain urheiluhullujen hehkutusta, sellaista jota en koskaan itse tuntisi ja ajattelisin aina että nuo ovat hulluja nuo himourheilijat. Mutta nyt kuulkaas, nyt ollaan perustavanlaatuisen oivalluksen äärellä.

Olen nyt käynyt koko syksyn tanssitunnilla kerran viikossa. Kerran viikossa siksi että harrastus yksityisellä tanssisalilla on aika kallista, mutta ennenkaikkea siksi että en missään tapauksessa halua tehdä orastavasta, vähänkään kiinnostavasta urheiluharrastuksesta itselleni pakkopullaa. Tanssitunnit ovat olleet lähinnä aiemmin harrastamani hiphopin tapaista showtanssia ja sen muunnelmia. Minulla on myös mahdollisuus niin halutessani kokeilla Pilatesta, syvävenyttelyä, tankotanssia ja balettia. Pilatesta ja tankotanssia en ole vielä kokeillut, mutta eilen kävin aikuisten alkeisbaletissa. Siellä tehdessäni elämäni ensimmäisiä pliéitä ja piruetteja ja kuunnellessani ohjaajaa mulla taisi viimein päässä napsahtaa pari ratasta paikoilleen. Vaikka piruetit olivat horjuvia ja pliékin varmasti vaatii vielä vähän hiomista niin ensimmäistä kertaa ehkä koko elämäni aikana oikeasti tajusin mistä liikunnassa on kysymys. Siitä että sulla on hemmetin kivaa ja kaupan päälle saat vähän paremmin toimivan kropan ja ehkä jopa pudotat pari kiloa ylimääräistä läskiä jos hyvä tuuri käy. Ja tiedättekö, kun tuo ajatus iski mun päähäni siinä niin mä hymyilin. Leveästi!

It seems to be popular that fashion and style bloggers start separate exercise blog where they write about their eating and workouts and give tips to others. Optionally they can do the same stuff in their regular blog, on workout section. Well guess what. I’m not going to start separate workout blog, nor do I plan to start exercise section here in my blog. However this issue inspires me enough to write a post. Perhaps that might inspire another coach potatoes to do something. It might be the case that I never return to the issue again, but if there is something going on, there might be other posts about it later on. Do not expect me to start giving tips or counting calories. That won’t happen in here. Never. (Unless I go completely nuts… this is a disclaimer.)

Now, the case is that I have always hated sports, in any form. Even since childhood. Even though I loved skiing and cycling as a kid and loved being outside, I was always rather lousy in sports. That kind of activities in school was just pure torture and I was always the one who was picked last to any team there was: volley ball, football, baseball, you name it. Same continued as an adult, except very short occasional periods of enthusiams towards jogging or gym. Typically these enthusiastic periods were finished even before they properly started, within couple months at the latest. I have been “banging my head to the wall” in gym, spinning, step, aerobics and even jogging. I have tried many things and never ever I had the feeling that yeah, this is the stuff I want to do more than two weeks. Even the one year membership to the gym didn’t encourage me to do regular excersices, not even when the monthly fee was automatically charged from my account. Very soon I was just a milking cow for the gym, until I was finally able to discontinue the  membership.

The fact is that I’m not getting any younger nor flexible, so something has to be done to this couch potato. The biggest problem is to find the actual kind of sports that I don’t get bored with in a month. I am the kind of person who can’t be bothered to do stuff on my own, so I need someone to say what to do and possibly also shout at me one more time, one more time. You know the drill. Sort of guided workout are more my forte, but those basic aerobics…. BRRR, I get shivers when even thinking about them.

I love to dance. I have done it always on my own, but never sort of thought it actually is workout (must be some sort of head trauma) and I’m not necessarily any good at it either. Years ago I used to go to this hip hop class and I loved it. My teacher decided to quit and the new teacher was rather dreary so I stopped going. However that experience years back sort of affected my life because I realized that dancing could actually be my kind of exercise. The kind of people always talk about, you know: makes you euphoric and happy and you have to go and do it no matter how miserable weather and yadda yadda. Those kind of stories have always been just stories to me, tales from workout-loonies. But now, now we are facing profound epiphany here.

I’ve been going to the dance studio hole Autumn now, once a week. Once a week because it is quite expensive to go to private dance studio, but mostly because I don’t want to kill my newborn excitement about working out. These weekly lessons have mostly been similar to my previous hip hop-lessons, like show dance and variations of that. However if I want, I can also try Pilates, deep stretching, pole dance and ballet. I haven’t tried pilates nor pole dance yet, but yesterday I went to adult ballet lesson for beginners. There, doing my very first plié’s and pirouettes and listening the instructor, finally couple cogs in my head fell on their rightful places. First time perhaps in my whole life I finally realized what workout actually means. It means that you have damn fun and in addition to that you get your body functioning better and if you are lucky, perhaps manage to loose couple pounds. And guess what, when that thought hit me, I smiled. Widely!