Eilinen ilta oli jotain järkyttävää. Hartiakipu, jota kutsun lapatuskaksi palasi pahat mielessä. Lapatuska on lapaluun takana tuntuva viiltävä kipu jota ei voi edes hieroa, koska lapaluu estää pääsyn suoraan lihakseen. Aamulla se tuntui vain vähän ja pystyin vielä liikkumaan normaalisti. Illalla viiden maissa kipu oli jo niin viiltävä että Para-Tabs ei siihen enää tehonnut. En meinannut päästä autoon tai autosta pois. Päätä on vaikea käännellä ja turha kuvitellakaan nostavansa vasenta kättä olkapään yläpuolelle saati taivuttaa sitä taaksepäin. Tietenkään tietokoneella istuminen isännän luona jossa näyttöruutu on vinottain pöydällä ei auta asiaa ollenkaan. Siinä joutuu kääntämään päätä vinosti oikealle samalla kun kirjoittaa. Jouduin myös nukkumaan selälläni jota en normaalisti tee IKINÄ! Se oli ainoa asento jossa hartiaan ei ihan hirveästi sattunut. Olen romuna… onneksi mulla on vastaavaan kipuun määrättyä Voltaren Rapidia tuolla melkein täysi paketti. Nappasin sitä näin heti aamutuimaan. Saa nähdä onko siitä apua. Olisi parempi olla sillä ne 65 takkia odottavat edelleen merkkejään eteisessä. Stressinpoikasta siis pukkaa. Tietääkö kukaan edullista hierojaa tässä Sammonkadun lähistöllä… anyone?

Tästä huolimatta asiaan. Ensin esittelen eilisen ja tämän päivän asun (joo olen laiska enkä jaksa vaihtaa ihan jokapäivä). Tyylitaivas-tapaamisesta löytynyt suora 20-luvun tyylinen hame on nykyinen suosikkini. Samoin pitsiset polvisukat jotka löysin alle puoleen hintaan Cittarin alekopasta. Ja tuo pellavaneule on rakkauteni! Maksoin siitä itseni kipeäksi, mutta se oli pakko saada. Tosin sitä on hankala pitää kun se jää niin helposti kiinni esim kellon rannekkeeseen ja siihen tulee langanvetoja. Onneksi ne pystyy helposti korjaamaan, ohutkaan pellavalanka kun ei katkea ihan hirveän helposti. Lantion kohdalla näkyvä vaaleampi sydän on alla olevan topin strassikoriste. Topissa olevat tylliruusut on itse kiinnitetty. Ostin tuollaista tylliruusu-kangasta joskus palan Tallinnan reisulla. Kengät on Kirpputori Salsasta, maksoin niistä 0,50 €, maalasin kangasväreillä ja ostin uudet nauhat ja voilá: gansterin heila! Pitääköhän ostaa isännälle zoot-puku….

Mutta jatketaan. Koska kukaan ei ole varsinaisesti haastanut minua mihinkään aion tarttua tiitin avoimeen haasteeseen mitä bloggaaja popittaa. Koska omilla soittolistoillani on reilusti päälle 4000 biisiä ja niistä on niin älyttömän vaikea valita vain viittä, niin valitsen tähän tiitiä myötäillen 5 kestosuosikkia sekä 5 tuoretta ihastusta. Kuten luultavasti suosikeistani tulet huomaamaan, musiikkimakuni kulkee laidasta laitaan ja saatan tykästyä oikeastaan mihin hyvänsä tyyliin. Metalli-katergoriaan osuvat eivät kuitenkaan hirveästi ole sytyttäneet. Jotenkin vaan semmonen örinä ja mölinä eivät kuulosta hyvälle korvissani.

Kestokulutuksessa:

A Perferct Circle – Counting bodies like sheep to the rhythm of the war drums
Kieroutunutta huumorintajuani varmasti edustaa ehkä parhaiten juuri tämä biisi. Biisissä on sanomaa, mutta itseäni siinä hykerryttää eksentrinen äänimaailma ja biisin nimi. Siitä tulee aina mieleen National Lampoon’s porukan toimintaleffa-parodia jossa aseiden räiskyessä ruudun kulmassa juoksee bodycount. Mainittakoon että en juurikaan pidä Perfect Circlen muista biiseistä.

The Four Tops – Loco in Acapulco
Legendaarisen yhtyeen suurimpiin hitteihin lukeutuva biisi tuo mieleeni aina auringonpaisteen, hiekkarannat ja hyvän fiilingin. Sopiva biisi soittaa kun kaipaa piristystä syksyn harmauteen.

Aha – I dream myself alive
80-luvun teininä, ikuisena romantikkona ja ajoittain melankolisena persoonana on pakko valita tähän myös legendaarinen A-ha. Olen ollut bändin fani jo ala-asteikäisestä, joten sitä tulee ajoittain kuunneltua edelleen. Koko tuotanto on hirvittävän mollivoittoista, mutta ah niin ihanaa. On vaikea valita vain yksi ainoa biisi sillä haluaisin valita ne kaikki. Biisistä ei ilmeisesti ole olemassa videota koska sitä ei löytynyt bändin omiltakaan sivuilta joten saatte ihailla jonkun fanin itse käpistelemää versiota.

Koneveljet – Welkom
Tämä biisi on lähellä sekä minun että isännän sydäntä sen teeman vuoksi. Biisi kertoo siitä miten suomalaiset käyttäytyvät ulkomaalaisia kohdatessaan. Hurttia huumoria. Kiitos Koneveljet =) Biisi on julkaistu ainoastaan sinkkuna eikä siitä ole videota, joten jos haluatte tietää miltä se kuulostaa niin Last.fm‘iin siitä mars mars!!

Queen – Bohemina Rhapsody
Rokin legenda. Tämä biisi pitää aina laulaa ääneen…ja kovaa! Tiesittekö muuten että tämän biisin ja videon myötä Queen ikäänkuin “keksi” musiikkivideot sillä biisin video oli uraauurtava alallaan. Siihen aikaan ei vastaavia “promotional video”-tuotoksia juurikaan vielä ollut markkinoilla.

Uudet rakkaudet:

Christina Aquilera – Candyman
Tämä biisi saa meikäläisen selkäpiin värisemään ja jalat jammaamaan! Sekä biisissä että videossa on sellaista nostalgista 40-luvun tunnelmaa että oksat pois. Joskin astetta pervompana versiona. Seksi myy =) Uuh mama!

Aplhabeat – Boyfriend
Edelleen 80-luvun teiniys vetää puoleensa näitä poppisbiisejä. Kai se on sitä kaipuuta nuoruuteen tai jotain. Jotenkin tämä kuulostaa raikkaalta ja piristävältä. Eihän tässä sisällöllisesti varmaan mitään järisyttävää ole, mutta viihdyttävä biisi jokatapauksessa. Ja mulla kyllä tulee vähän mieleen tästä Blondie ja videokin on hauska. Sitäpaitsi: KASARI ON MUOTIA!

Tuomo – Don’t take it too hard
Soul-genre on nyt pinnalla, mitä näitä on… John Legend, Amy Winehouse, Duffy jne. Minä tykkään tämmösestä letkeästä menosta. Ja biisin sanomakin on osuva: älä ota sitä niin raskaasti =)

Kristiina Wheeler – Sunny day
Rakkaus voi olla joskus vaikeaa. Biisi on kuitenkin pirtsakka ja saa hyvälle päälle. Video muistuttaa eräästä Fatboy Slimin videosta jossa Christopher Walken (näyttelijä jota muuten inhosin ennenkuin näin tuon videon) alkaa jorata täysillä =) MAHTAVAA!

Sam Sparro –21st century life
Tämä on hämmästyttävä kaveri. Luulin äänen perusteella pitkään että se on tummaihoinen. Hämmästykseni oli suuri kun ei ollutkaan. Kuul! Letkeää musiikkia mun makuun.

Jokerit:

Ismo Alako – Vittu kun vituttaa
Kaikkien vitutusten äiti! Tätä voi soittaa ihan vaikka vaan vittuillakseen =)

Lemon Demon – The Ultimate Showdown of Ultimate Destiny
Rakastan hupipätkiä. Tässä yksi klassikko josta en luovu! Ja uskokaa tai älkää, mutta tästä on tehty jo parodioita, mm yksi “hieman” pervompi versio, mutta sen linkin saatte etsiä ihan itse =P

Ja koska kyseessä on haaste niin ojennan sen eteenpäin. Omat musiikki-suosikkinsa meidän kanssamme saavat jakaa Lisa Chicago, mao mao ja Muskelotin Mirka.