Minussa on kai vähän narsistin vikaa koska minusta on kiva ottaa omakuvia. Etenkin nyt digi-aikakautena kun kuvan laadun voi tarkistaa samantien on tullut näpsittyä omakuvia luvattoman paljon. Toisaalta näin valokuvauksen harrastajana olen sitäkin mieltä että jos aikoo pyytää muita ihmisiä valokuviinsa ja haluaa heidän käyttäytyvän kuvissa luontevasti on myös pystyttävä itse siihen. Olenkin opetellut kuvissa olemisen jalon taidon itsekin silloin kun aloitin valokuvausharrastuksen kahdeksan vuotta sitten. Toisaalta minua itsekkäästi kiinnostaa se miltä näytän kuvissa ja miten ulkonäköni muuttuu vuosien mittaan. Toisaalta on jännittävää tehdä omakuvalle kuvankäsittelyä, kokeilla erilaisia efektejä, leikkiä värisävyillä ja kontrastilla, siivoilla pikkuvirheitä jne. Omien kasvojen tutkiminen valokuvien avulla auttaa minua myös toisessa ammatissani meikkaajana. Meikkaaja joutuu usein työskentelemään valokuvaajien kanssa ja on hyvä tietää miltä meikki näyttää kuvassa. Salamavalot, värilämpötilat ja joskus myös taustat vaikuttavat suuresti myös siihen mille meikki näyttää.
Mokia sattuu silti. Olin alkuvuodesta kuvaamassa WhiteFlamen musiikkivideota. Keskustelin ohjaajan kanssa meikistä ja hän toivoi aika vahvaa 70-luvun tyylistä meikkiä. Suunnittelin meikin ja tein promon jonka ohjaaja hyväksyi. Videota kuvattiin kaksi päivää. Ohjaaja oli tyytyväinen työhöni. Missään vaiheessa mieleeni ei tullut kysyä millaista jälkikäsittelyä videolle oli tarkoitus tehdä. Nähtyäni valmiin videon oli selvää että meikit olisivat saaneet olla vieläkin rajumpia. Videoon oli tehty värisäätöä niin että värit olivat haalistuneen näköisiä, englanninkielinen termi on desaturate mutta en nyt juuri saa päähäni suomenkielistä käännöstä. Meikit näyttivät paljon vaaleammilta kuin luonnossa. Huulipuna ei erottunut juuri lainkaan sillä kirkaskin punainen näyttää mustavalkokuvassa lähinnä saman sävyiseltä kuin iho. Olin hivenen pettynyt mutta jos ohjaaja oli tyytyväinen niin en kai minäkään voi valittaa. Ensikerralla tiedän mitä kysymyksiä esittää =) Vahingosta viisastuneena seuraavalla kerralla otan myös jokaisesta tekemästäni meikistä kuvan koska klaffi-virheen tekeminen ei ole mukavaa. Tällä kertaa onneksi selvisin pelkän muistini avulla koska ainoastaan yksi meikki oli tehtävä useampaan kertaan uusiksi. Klaffi-virheitä sattuu tietysti muillekin kuin meikkaajille ja fanit etsivät niitä suurennuslasilla =) Legendaarisimmat lienevät Star Trekistä, esim eräässä jaksossa Kapteeni Kirk ja Spock ovat aavikko-planeetalla kävelemässä mäkeä alas. Ison kivenlohkareen yläpuolella Kirkin housut ovat pölyiset, mutta lohkareen takaa ilmestysessään ja sen ohi kävellessään Kirkin housut ovat puhtaat.
Katso White Flame – Hour of emptiness Youtubessa.
Perustelen narsistista omakuvaus-harrastustani siis varsin painavin syin =) On asiassa se viihteellinenkin puoli. Minusta on hauskaa luoda tyylejä, meikata ja pukeutua kuvia varten. Katsoa että minkänäköisen sitä itsestään saa kun pistää tarpeeksi väriä naamaan ja erilaiset vaatteet. Tässä joitakin otoksia.
Me, myself and I
mä teen tuota meikkausopettelua aina kavereitani rääkäten :D teen silloin tällöin nykyäänkin meikkikeikkaa ja täytyy pitää taitoja yllä. Morsiamille on kaikista raivostuttavinta selvittää että se sama nude huulipuna mitä arkena käytät, saa sinut näyttämään hääkuvassai siltä kuin huulia ei olisi ollenkaan. Uskomaton pelko ihmisillä värillisiä huulipunia kohtaan! Ne ketkä olen taivutellut edes kuvan ajaksi laittamaan väriä huuliin, ovat kyllä kiittäneet jälkikäteen. Toisaalta ymmärtäähän se jos ei ole tottunut meikkiin, niin pienikin lisä tuntuu valtavalta. Huoh.
Miksei kaikki asiakkaat voi vain sanoa että luotan sinuun, tee kuten haluat ;)
No niin ja olihan minulla oikeasti ihan asiaakin mutta intouduin paasaamaan tuosta meikkauksesta :D
Eli, sinullahan on mittatilaustyönä tehty korsetti.. olet kuitenkin ompelija, eli miksi etä lähtenyt tekemään sitä itse? Kysyn sillä että onkohan unelmani kohtuullisen mahdoton; haluan tehdä vuoden päästä oleviin häihini itse koko puvun, korsettia myöden. En ole mikään tumpelo ompelija, mutta korsettia en ole koskaan nähnyt tehtävän. Netistä katsellut kaikenlaisia ohjeita ja kohtuullisen luottavainen olen, ainakin toistaiseksi :D eli mitä arvelet onko työ liian vaikea ensikertalaiselle? En välttämättä tarvitse miljoonaa luuta tukemaan, sellainen kevyempikin versio olisi ihan riittävä :)
Nelliina – Tilasin mittatyönä korsetin ihan puhtaasti uteliaisuudesta. Ja onhan tässä vähän teollisuusvakoilun makuakin =) En ole tehnyt korsettia aikaisemmin joten halusin nähdä mille se näyttää kun korsettien valmistukseen erikoistunut ompelija sen tekee. En usko että se on liian vaikea homma, minä kun olen vain luonteeltani sellainen perfektionisti että kaiken pitää olla täydellistä.
Uskoisin että pystyt tekemään korsetin itse, mutta suosittelisin tekemään ensin jonkun ns. bilekorsetin promona ja sitten kun olet tutustunut rakenteisiin jne vasta sen varsinaisen hääkorsetin kimppuun =) Annan toki mielelläni ammatillista konsultaatiota jos vain voin.
Ok, pakko varmaan senkin takia tehdä kokeilukorsetti että se kangas jota haluan käyttää varsinaiseen korsettiin on ainutlaatuinen, eli kierrätyskangas ja varaa mokaamiseen ei ole. Olen vain sellainen luonne että minkäänlainen harjoittelu ja maltillisuus ei yleensä tule kyseeseen ;) Tosin nyt on pakko, päämäärä on sen verran tärkeä. Tulen sitten kyselemään jelppiä jos menee liikaa sormi suuhun!
Nelliina – Teretulemas kyselemään =) etenkin juuri ainutlaatuisen kankaan ollessa kyseessä suosittelen tekemään ainakin yhden tai parikin koeversiota. Mutta en siis tarkoita että sen pitäisi olla joku lakana-versio. Tee käyttökorsetti jostain muusta kankaasta =) siten saat jotain päälle pantavaa ja samalla pääset tutuksi kaavan ja ompelurakenteiden kanssa. Luiksi kannattaa laittaa sitten siihen varsinaiseen melkeen tuota spriraali-luuta. Ja vuoriksi napakka puuvilla.