Parin vuoden takaisen synttäriarvonnan kommenteissa toivottiin postausta koulutuksestani, asia vaati vähän sulattelua, mutta tässä se viimein tulee. Kuivana tekstinä ilman kuvia, mutta itsepähän pyysitte.

Olen ollut teinistä asti harvinaisen tietämätön ja päättämätön mitä haluan aikuisena tehdä. Haaveilin hotelli-alasta, mutta hakeminen ja/tai pääseminen hotellialan oppilaitoksiin osoittautuikin oletettua kinkkisemmäksi alle 18-vuotiaana. Päädyin siis seuraaman laumaa ja hakemaan pentti-perusopiskelijaksi kauppaoppilaitokseen, kuten osa luokkakavereistanikin. En ole koskaan ollut mikään pänttääjä ja heikolla peruskoulutodistuksella päätin jättää suosiolla isot, suositut kauppikset suoraan hakemuksen ulkopuolelle. Taktikointi auttoi ja pääsinkin ekalla yrittämällä Valkeakosken kauppikseen. Se vaikutti turvalliselle vaihtoehdolle varsinkin kun kaupungissa asuu yli puolet sukulaisistani. Mummuni hoteisiin sitten ujuttauduinkin vuodeksi. Vuoden perusjakson jälkeen todistus oli sen verran hyvä että hain erikoistumisjaksolle Tampereelle, jonne pääsinkin.

Valmistuin materiaalitalousalan merkonomiksi 1991 Tampereen kauppaoppilaitoksesta, parahiksi juuri laman jalkoihin. Tampereen kauppaoppilaitos lakkasi olemasta 1996 kun se yhdistettiin Tampereen Teknilliseen oppilaitokseen. Nykyäänhän merkonomeja ei taida enää edes valmistua mistään vaan tradenomi taitaa olla se nykyinen tutkinto. Opinnot sisälsivät laskentatointa, toimistotekniikkaa, markkinointia, matematiikkaa, kieliä, tietojenkäsittelyä, materiaalitaloutta, tuotetietoutta jne. En ole tehnyt tuon alan (ostot, varastointi, kuljetus, huolinta) hommia päivääkään, työharjoittelua lukuunottamatta. Sen sijaan olin myyjänä ruokakaupassa muutaman vuoden jonka jälkeen sain tarpeekseni maksalaatikkojen ja maitopurkkien pyörittelystä ja päätin vaihtaa alaa.

Entisen luokkakaverin ehdotuksesta hain Pirkanmaan käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen, Lempäälään. En ollut koskaan ennen ollut valintakokeessa, joten voitte kuvitella että olin lievästi sanoen vetelät housussa. Tehtävät olivat kuitenkin helppoja ja niinpä pääsinkin sisään. Opiskelu osoittautui täysin erilaiseksi kuin mitä olin kuvitellut tervanjuonnilta tuntuneen kauppiksen jälkeen. Kauppiksen ansiosta sain kaikki yleis-sivistävät aineet hyväksiluetuksi, joten se helpotti hieman kahden ensimmäisen vuoden opintoja. Vaatetusalan opinnot sisälsivät mm. kaavoitusta, kuosittelua, ompelutekniikoita, naisten vaatteiden ateljeetyyppistä valmistusta, suunnittelua, vaatetushistoriaa, muotoilua, koneneulontaa, erityistekniikoita (erilaiset kirjonnat, virkkaus, käsinneuleet jne), tekstiilitietoa ja sarjontaa. Valinnaisina aineina oli mahdollista valita esim. miesten vaatetusta, alusvaatteita, kankaanpainantaa. Omaan alaan liittymättömiä valinnaisia olivat mm. valokuvaus, kirjansidonta, tiffanylasityö, puutyö, lasinsulatus ja monet muut. Lopputyöni tein vaatteiden kiinnittimien historiasta. Pääpaino työssä oli tiedonkeruussa ja tekstin kirjoittamisessa ja valmis vaate oli sitten ns. sivutuote vaikka periaatteessa sen olisi pitänyt mennä toisin päin. 

Valmistuin vaatetusalan artesaaniksi 2001, luokan parhaana oppilaana. Olin enemmän kuin hämmentynyt. Minä joka en koskaan pärjännyt kunnolla missään olin kerrankin paras. No, oli meitä luokan parhaita kaksi, molemmilla sama keskiarvo. Mutta se ei yhtään himmentänyt iloani. Koulu vaati kuitenkin veronsa. Heti koulun päätyttyä sairastuin burnoutiin ja masennukseen. Viimeinen vuosi oli äärettömän raskas tällaiselle perfektionistille. Puoli vuotta nukuin vain noin neljä tuntia yössä ja kaikenaikaa aivot pyörittivät keskeneräisiä koulu-juttuja. Sairaslomaa kesti valmistumisen jälkeen useampi kuukausi ja vuoden verran tinttasin menemään masennuslääkkeitä. En tiedä sitten oliko koulu todellisuudessa niin vaativa kuin miksi itse sen koin, mutta muillakin luokkakavereillani oli samantapaisia fiiliksiä koulun päätyttyä ja ilmeisesti luokastamme tuli opettajienkin puheissa jonkinlainen super-suoriutujien luokka. Burnoutia sanotaankin perfektionistien taudiksi. Kun tajuaa ettei pystykään suoriutumaan kaikesta täydellisesti ja aika ei riitä ihan kaikkeen tuntee itsensä vajavaiseksi ja riittämättömäksi, sanalla sanoen huonoksi ihmiseksi. Vaikka sairastumisesta on nyt jo yli 10 vuotta joudun edelleenkin tarkkailemaan itsestäni masennuksen ja burnoutin merkkejä, että osaan ottaa rennommin kun oravanpyörä alkaa pyöriä liian vinhaan.

Näiden lisäksi olen suorittanut meikkaajan perusopinnot sekä yrittäjän ammattitutkinnon vuonna 2003-2004. Ammattinimikkeenä käytän meikkaajaa, maskeeraajan pätevyyttä minulla ei ole. Puolivuotisen meikkauskurssin kävin yksityisessä, maksullisessa maskeerauskoulussa iltaopintoina ja yhtäaikaa sen kanssa neljän kuukauden mittaisen yrittäjän ammattitutkintoon valmistavan päiväkurssin TAKK:ssa. Meikkauskurssi sisälsi kauneusmeikit (arki-ilta-juhla), valokuvausmeikit (mustavalko- ja värivalokuva), teatteri- ja oopperamaskeerauksen, aikakausi-meikit, näytösmeikit, tv-maskeerauksen, haavat, ruhjeet ja palovammat ja kevyet vaha-lisäosat. Yrittäjän ammattitutkinnossa taas perehdyttiin yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviin asioihin kuten budjetointi, markkinointi, laki-asiat jne.

Kun on pitkään työelämässä sitä alkaa kaivata jotakin uutta, rutiineja rikkovaa. Siksi opiskelu on usein tuntunut hyvältä ajatukselta. Olen perusolemukseltani utelias ja tiedonhaluinen ihminen. Siksi kiinnostavien alojen opiskelu on enimmäkseen ollut antoisaa ja rikastuttavaa. Ja nythän näistä kaikista opinnoista on hirmuisen paljon hyötyä myös työelämässä. Toisinaan vieläkin haikailen opiskelujen perään, sillä on vielä niin paljon asioita joita haluaisin oppia. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn pitämään opinnot puhtaasti harrasteena. Burnout- ja masennushistoriallani en nimittäin usko pystyväni opiskelemaan ja tekemään töitä yhtäaikaa. Ja opintolainan ottaminen ei tule kyseeseen. Olen ottanut elämäni aikana kolme opintolainaa ja kun vihdoin sain viimeisen niistä maksettua parisen vuotta sitten, en aio ottaa uutta ihan pian.

On my birthday post couple year’s back, people were requesting post about my education. It required some pondering, but here it finally is. It will be long and boring post without photos, but then again readers get what readers request.

Since teenager I have been pretty undecided what I want to do when I grow up. I dreamt of hotel receptionist jobs but getting into those schools was too difficult when under 18. So I ended up following the flock and applied to commercial school, like some of my school mates. I’ve never been much of a learner so my grades weren’t too good, so best thing to do was to apply for smaller commercial school in Valkeakoski which was pretty easy to get in. It was sort of safe option because most of my relatives live in that town. However I stayed there only for the first year’s basic studies, before applying transfer to Tampere  for the last two years of specializing studies.

I graduated from Commercial school of Tampere in 1991, right when the big recession hit Finland. My main studies were material management: buying, storing, transportation and hauling. Studies included also office techniques, marketing, mathematics, commercial languages, product information, accounting etc. I’ve never done that work in my life, besides work practice. I went to work to grocery shop and finally got bored with that and decided to change my profession.

My old school mate suggested that I should apply for Vocational School of Arts and crafts, since I’m pretty good at sewing. So I did and I got in. It was completely different way of studying after the boring commercial school. I didn’t have to take any language or math studies because I already had them in commercial school, so it was a bit easier for the first two years. Studies included pattern drafting and grading, designing, sewing techniques, fashion history, machine knitting, textile technology and so on, all specialized in women’s clothing. Optional courses were something like fabric printing, men’s clothing, underwear, photography, wood crafting, glass work etc. My final exam I made about garment closure history. The biggest job was to gather the information about the history of different closure methods, like buttons or zips and so on, and the actual garment was just a side project, allthough it should have been the other way around. But my exam was accepted and I graduated 2001, as a best student on my class.

I was rather surprised to get the best grades on my class. There was actually two of us, who got the same, highest grades, but that didn’t really put my happiness down. I had always been average student so it was fabulous to be best at something. However, that success took it’s toll. As soon as the school was over, I got ill with depression and burnout. Last year was extremely hard for perfectionist like me. I went over six months with just 4 hour sleep per night. All the time my brain was on high speed, never stopping, constantly thinking about the school stuff, not giving me any rest at all. I was on sick leave for several months and was on depression medication for about a year. I don’t know if the school actually was that hard as it felt to me, but my other school mates also has similar feelings after school. Even the teachers seemed to think our class was some sort of super-class. Burnout is said to be perfectionist’s illness. When you realize you can’t proceed everything with the highest standard, you feel that you are not working hard enough or you are not good enough. I got better and it’s been now over 10 years since that, but I still have to keep on eye for the signs of burnout and depression, so that I know when to ease up when the wheel starts to spin to hard.

In addition to those studies, I also have certificate for make up artist and entrepreneur studies. There is only private, expensive make up schools in Finland, so I had to pay quite a lot of money to study in one of those. It was evening school for six months, and at the same time I studied at the entrepreneur course during the day for four months. Make up studies included beauty make up, photographic, theater and opera, 1900’s period , fashion show, tv and movie make ups, wounds, bruises, burn wounds and light wax special effects. Entrepreneur course was basically everything that running a business includes, like marketing, budgeting, law issues etc. I got those certificates in 2003-2004.

When you are working for long time, you start to long for something that breaks the routines. That’s the reason why studying has mostly felt like a good idea. I have always been curious and thirsty for knowledge. I feel that studying has mostly been good for me. And all of my studies have been beneficial to my current work situation. Sometimes I still dream of studying something else, there is so much I’d love to learn. However, for now I have to keep those studies as a hobby. With my burnout history, I don’t think I can study and work at the same time. Taking another study loan won’t be an option at this point either. I have already had three of those, and now when I finally managed to pay the last one of those couple years ago, I won’t be taking another one very soon.