Ihmisellä on luontainen tarve keräillä asioita. Joku keräilee postimerkkejä, joku Arabian kannuja, kolmas keräilee kuuluisuuksien nimikirjoituksia ja neljäs leimoja kanta-asiakastarjous-lipukkeisiin. Toiset keräilevät vain yhtä tiettyä artikkelia ja toiset keräilevät kaikkea mahdollista. Isäni on lapsuudessaan keräillyt tulitikkuaskien kansia. Ikävä kyllä ne vihkoon säntillisesti liimatut, kauniit kannet taisivat mennä lapsuudessani roskiin. Sääli. Itse keräilin kiiltokuvia, kauniita kuvioituja ja muotoonleikattuja muistivihkojen sivuja, idolien kuvia ja postimerkkejä. Äitini kerää posliinia ja vanhoja kudonnaisia.
Kerääminen taitaa siis kulkea suvussa. Nykyisin kerään vanhoja hattuja ja iltalaukkuja, vanhoja kauniita naisten nylon-sukkia ja sukkahousuja pakkauksissaan, vintage-käsineitä, suruhuntuja, vanhoja valokuvia (etenkin sellaisia joissa on polkupyörä) sekä kaikkea sekalaista mikä liittyy jollain tavalla pukeutumiseen tai kauneudenhoitoon. Silloin tällöin kartutan myös varastojani pellavaisista liinoista ja muista kauniista kudonnaisista. Häpeäkseni pitää myös tunnustaa että tunnun keräilevän kankaita sillä ne tuntuvat kaapissa vain lisääntyvän.
Jokin aika sitten Forêt Noire teki postauksen omista keräilykohteistaan. Siinä yhteydessä mainitsin keräileväni vanhoja puuterirasioita ja hän esitti toiveen nähdä niitä joskus. Joten tässäpä niitä. Muistin että niitä olisi ollut kuusi mutta löysin vain viisi. Ehkä muistin sitten väärin.
Ensimmäinen ostamani puuterirasia on tuo helmiäispintainen. Se on samalla myös näistä suurin. Punainen rasia on mummuni jäämistöistä ja käsittääkseni se oli hänellä käytössä lähestulkoon viimeisiin päiviinsä saakka. Jos muistan oikein niin tuo rasia jossa on J-kirjain on Etelä-Englannista paikalliselta peräkontti-kirppikseltä (=car boot sales) joita järjestetään siellä lähes joka viikonloppu. Useat oikeasti vanhat puuterirasiat on tarkoitettu nimenomaan irtopuuterille. Siksi niissä on tuollainen kankainen verkko kannen alla. Monesti niissä on vielä puuteria jäljellä. En suosittele kokeilemaan sen toimivuutta sillä puuteri saattaa olla vuosikymmeniä vanhaa eikä ehkä enää hygieenistä. Keskimmäisestä kuvasta voi nähdä puuterirasian mekanismin. Eli varsinaisen kannen alla on välikansi jonka päälle tulee ohut samettimainen vippa. Vippaa näissä rasioissa ei yleensä ole enää tallella. Välikansi on yleensä kiinni pienellä salvalla jota painamalla kannen saa auki. Välikannen alla on sitten tuo puuvillainen verkko jonka läpi puuteria otetaan vippaan. Kannessa tietenkin on myös peili puuterin laittamista varten. 20-luvulla puuterin ja huulipunan lisääminen julkisella paikalla oli erittäin muodikasta, mutta myös hieman paheellista.
Alimman kuvan huulipunat ovat myös mummuni jäämistöjä. Kummassakin on huulipunaa vielä jäljellä, tosin eipä sekään ole käyttökepoista enää. En vain raaski heittää näitä ihanuuksia pois. Kaksivärinen metallinen hylsy on Revlonin. Katsokaa miten tyylikäs ja himmeästi hohtava viimeistely! Pienempi kirkas muovikorkkinen hylsy on Max Factorin. Ei mitään käsitystä miltä aikakaudelta nämä punat ovat, mutta veikkaan 70-lukua. Miksei nykyään tehdä noin kauniita huulipunia?
Mitä sinä keräät?
IN ENGLISH
People have natural need to collect things. Someone collects stamps, someone Arabia dishes, third one collects autographs from celebrities and fourth collects stamps for loyal customer-vouchers. Some people collect only one particular item and some collect anything you can imagine. My dad used to collect matchbox covers as a kid. Unfortunately those nicely glued, pretty covers must have gone to rubbish when I was a kid. That’s a pitty. In my own childhood I used to collect pictures of my idols, stamps and pretty leafs of notebooks. My mum collects porcellain and old linen (like table cloths etc)
So collecting runs in our family. Nowadays I collect old hats and purses, pretty old womens stockings and tights in their original packages, vintage gloves, mourning veils, old photos (especially the ones with bicycle in them) and anything and everything that relates to clothing and beautyfying. Occasionally I also get some old linen cloths etc. And I’m ashamed to admit that I seem to collect also fabrics, because they only seem to multiply in my drawer.
Some time ago Forêt Noire wrote a post of her collections. On that post I mentioned that I collect old powder cases and she made a wish to see some of those someday. So here we go. I remembered that I have 6 of them but I only found 5 so I guess I remembered wrong.
First powder case I bought is that mother-of-pearl-covered. It is also the largest of these. Red one is from my grandmother and I believe she used it almost till the end of her days. If I remember correctly the case with letter J is from Southern England, from a local car boot sales. Many really old cases are usually meant for loose powder. That’s why they have that fabric-net on them. In many cases you can still see some powder left. But I don’t recommend you test it. It might be decades old and probably not very hygienic anymore. From the photo in the middle you can see the mechanism. Under the lid is a place for powder puff, which usually is lost. Then there is middle lic that is closed by a small latch. when you press the latch, lid opens. Under that you can see that fabric-net and powder comes through it. Powder cases also have a mirror on the lid for adding powder. In the 20’s it was popular to add powder or lipstick in public, and it was also little bit wicked.
Lipsticks on the bottom photo are both also from my grandmum. They both have lipstick left, but not usable anymore. I just can’t throw these pretty cases into rubbish. Two-coloured metal lipstick case is Revlon. Look how stylish and velvetty finish! Smaller case with clear plastic cap is from Max Factor. I have no idea how old these are but I am guessing they are from 70’s. Howcome they don’t make this pretty lipstick cases anymore?
What kind of things you collect?
