Tuumasta tekoihin. Syksy tulee toden teolla joten on kai lienee viisasta alkaa haalimaan kasaan toivelistan juttuja. Tiiti tilasi jo oman perseenvärisen (vai oliko se sittenkin possunvärisen) myssynsä, mutta kuten tavallista, minä en tyydy helppoihin ratkaisuihin. Tietenkään.

Peruskouluaikaisista pakollisista neuletöistä toipuminen kesti vuosia. Jos toinen tumppu on kaksi numeroa toista isompi eikä ne villasukatkaan onnistuneet yhtään sen paremmin, ei ehkä ihan heti pian ala neulomaan innolla neulepuseroita. Niinhän sitä luulisi. Yläasteella aloin neuloa tyypillistä 80-luvun jättineuletta. Ei valmistunut koskaan. Vuosi sitten taisi äiti viimein heittää varastoista sen keskeneräisen tekosen roskiin.

Vaikka olenkin käsityöorientoitunut niin neulominen ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Osaan kyllä nykyään jo neuloa kohtalaisen sujuvasti, mutta jos voin sitä välttää niin mielelläni sen teen. Silloin tällöin kuitenkin saan tilapäisen mielenhäiriön ja innostun aloittamaan jonkin neuleviritelmän. Usein ne jäävät keskeneräisiksi (arvatkaa montako pussukkaa täynnä keskeneräisiä neulejuttuja työhuoneella pyörii) mutta on jokunen jopa ihan valmistunutkin. Eri juttu on sitten että miten käyttökelpoisia niistä on tullut. Käytetyimmät neule-juttuni ovat varmasti tumput (ensimmäiset sitten ala-asteen) jotka tein noin neljä-viisi vuotta sitten, nyt jo lähes puhki kulutetut.

Nyt tämä taas yrittää. Arvasitte varmaan jo mitä. Varastoista kun pulpahti juuri sopivaa villa-alpakka-lankaa. Opiskeluaikojen mantra sentään on iskostunut selkäytimeen: “Tee aina mallitilkku, tee aina mallitilkku, tee aina mallitilkku…”.

IN ENGLISH
Ideas to the practice. Autumn comes fast so I think it’s wise to start gathering items on my wishlist. Tiiti already ordered her beanie, but as usual I don’t settle for easy solutions. Naturally.

It took years to recover from mandatory knitwork in groundschool. If other mitten is couple sizes bigger than the other and socks didn’t turn out any better, you might not want to start knitting jumpers very soon. Or atleast that’s what you might think. On upper shool classes I started knitting large typical 80’s jumper. Never got it finished. I think mum threw that unfortunate half-finished away about a year ago.

Even though I am craftwork orientated, knitting has never really been my field. I can knit now-a-days pretty decently, but if I can avoid it, I gladly do. Every now and then I get temporary insanity and start knitting something. In many cases they are never finished (you can try and guess how many bags I have at work filled with unfinished knits) but some of them I even manage to finish. Totally different thing is however, how usefull they are. Best knitted item I have ever made is propably pair of mittens (first pair since ground school) that I made four-five years ago. They are almost worn out now.

Now I’m trying again. You probebly already guessed what. Perfect wool-aplaca-mix yarn for it popped out from my storages. Atleast the mantra from my art&craft vocational school years is burned forever in my brain: always make sample knitting first, always make sample knitting first, always make sampleknit first…”