Joskus vaan ei voi homma onnistua. Joskus se muuttuu jo alkumetreillä hankalaksi ja vaivalloiseksi. Midinetti tarinoi loistavasti siitä miten hankalaa on kampaajalla käynti. Yleensä en hirveästi nauti kampaajalla käynnistä. Ainoa hyvä puoli siinä on kaunis uusi tukka, muuta hauskaa tilanteessa ei juuri olekaan. Lukaise ensin Midinetin tarina ja jatka sitten tällä minun tuotoksellani. Tai toisinpäin.

Minä mietin aina kampaajalla istuessani että pitääkö minun alkaa nyt jutustella tässä samalla vai olenko vain ihan hiljaa? Päivän säästä en viitsi puhua kun siitä on kuitenkin puhuneet järjestään kaikki edelliset asiakkaat. Vaihdan kampaajaa kuin paitaa niin ei ne ihmiset koskaan tule niin tutuiksi että voisi luontevasti keskustella mistä hyvänsä asiasta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin sitten se että kyselee miten kauan henkilö on ollut kampaajana ja onko pitkään tässä liiketilassa ollut. Eivät järin häävejä keskustelunaiheita nekään. Ja niihinkin kysymyksiin kampaaja luultavasti on saanut vastata kyllästymiseen asti. Yleensä sitten vain istun siinä tuppisuuna ja kampaajan tekemiin keskustelunaloituksiin tyydyn antamaan nyrpeät yhden sanan vastaukset. Kun mä en vaan osaa. Silti se hiljaa istuminen on jotenkin noloa.

Eniten kampaajalla inhoan ja rakastan hiusten pesua. Rakastan siksi että on aivan ihanaa kun joku muu pesee hiukset ja itse saa vain nauttia. Inhoan siksi että pesupaikan tuoli ja allas ovat sadistin keksintöjä. Koskaan en pysty istumaan rentona vaan joudun aina jännittämään sekä selkääni että niskaani joka tietysti useimmiten johtaa kramppiin. Pesun loppuvaiheessa lihakseni huutavat jo armoa ja puristan käsiä nyrkkiin kestääkseni tuskan siihen asti kunnes saan luvan nousta. Muistaakseni ainoastaan kerran olen osunut kampaamoon jonka pesupaikan tuolissa oli jopa mukava istua ja altaan niskakoloon oli laitettu kuminen pehmuste. Tyypilliseen tapaani olen tietenkin unohtanut mikä kampaamo oli kyseessä.

No sitten jos olen färjäyskeikalla minut saatetaan pistetään siihen lämpömasiinan alle jonka lämpövastukset pyörivät ympäri päätä. Tsiisus että siinä kohtaa alkaa viimeistään hiki valua muualtakin kuin äässistä (kts. Midinetin postaus) ja annas olla, päänahkaa tai ohimoa alkaa kutittaa ja miten sitä sitten raavit. Kun on ne tökötit päässä. Tai minun tuurillani aine alkaa valumaan jostain. Tunnen miten se hitaasti liikkuu ihoa pitkin mutta en osaa päättää pitäisikö huutaa kampaaja apuun. Hän kun on livahtanut tauolle sillä välin, ryystämään rauhassa sitä omaa kahvikuppostaan. Lämpövastusten annetaan yleensä vaikuttaa kohtalaisen kauan mutta tietenkin siinä vaiheessa kun hökötys asetetaan pääni ympärille olen niin keskittynyt seuraamaan tapahtumaa että en älyä kurkottaa lehteä pöydältä. Kun lämpövastukset jo pörräävät ei voi enää lehteä kurkottaa koska silloin matalalla olevat vastukset koskettaisivat hiuksia ja mahdollisesti otsaa joka luonnollisesti ei olisi kuumakäsittelystä kovin mielissään. Joudun siis istumaan koko vaikutusajan (ehkä puoli tuntia tai jopa pidempään) siinä vuolaan kosken lailla hikoillen, ilman viihdykettä, uskaltamatta liikuttaa päätä senttiäkään. Ja koska silmälaseja ei luonnollisesti voi pitää päässä samaan aikaan ei kampaamon muidenkaan tapahtumien seuraaminen peilin kautta ole mahdollista. Likinäköisen sitten on vain tyydyttävä apaattisena tuijottamaan omia käsiä tai suojakaavun tahroja.

Saattaa kuulostaa hivenen absurdilta mutta minä itseasiassa hivenen pelkään kampaajia. Tähän näinkin järjettömänkuuloisteen pelkotilaan on hyvinkin konkreettinen syy. Kaksi kertaa on kampaaja leikannut minua korvaan. Ja kaikki joilla on joskus ollut korvassa haava tietävät että siitä vuotaa verta kuin härän kurkusta. Ensimmäisellä kertaa kampaaja leikkasi korvaani loven saksilla. Toisella kertaa nirhaistiin koneella. Korvassa on lisäksi aika paljon tuntohermoja joten voitte arvata että se myös sattui ihan kiitettävästi. Kun siis istun siinä parturintuolissa ja sakset alkavat lähestyä korviani tunnen miten jokainen lihas ruumiissani jännittyy kun odotan terän silpaisua. Onko kenellekään muulle käynyt samoin?

Olisko helpompaa vetää vaan kaljuksi ja alkaa käyttää peruukkia?

IN ENGLISH
Sometimes things just don’t work. Sometimes it goes awkward and difficult from the beginning. Midinetti made a brilliant post about how difficult going to hairdresser is (only in finnish, sorry). Usually I don’t enjoy much going to hair salon. Only good thing about it is pretty new hairdo, but that’s pretty much it.

I always think at the hairsalon should I make a conversation or just sit there quiet? I don’t want to about weather. I bet every customer has already talked about it anyway. I change my hairdresser as often as I change my shirt so I never get to know these people very well. So it is a bit awkward to talk about anything. Only option is to ask how long has she/he been as a hairdresser or who long they’ve had this salon. Not very good converstation options either. And person propably have been answering on those till the boredom. Usually I just end up sitting there mute. On hairdressers questions I usually answer with one word. I just can’t do small talk. And still sitting silently is embarrasing somehow.

The thing that I hate and love the most in the hair salon is washing hair. Love it because someone else washes my hair and I can just enjoy. Hate it because the chair and sink are inventions of a sadist. I’m never able to sit there relaxed. I have to tense my neck and back which means that soon I’ll get cramp on them. At the end of the wash my muscles are screaming for help and I have to squeeze my hands together to bare the pain. As far as I remember there has been only one hair salon that had confy washing seat and sink with rubber padding. Typically I have forgotten what salon that was.

Well then, if I happen to be there for new haircolour, they might put me into that heat-machine that rotates heating elements around your head. If the plastic chair didn’t make me sweat enoug, this evil machine makes it certain that soon I will. And then my scalp or temples starts to itch. How am I suppose to scratch them with the chemicals on my head? Or with my luck that stuff starts to run down my skin to my neck. I can feel it slowly going down but I can’t decide if I should call the hairdresser or not. She/he has sneaked out for the break and is propably drinking coffee in the backroom. (The same coffee you had troubles of drinking while reading the magazine and trying not to cause too much problems for the hairdresser cutting your hair at the same time.) They allow heating elements to affect quite awhile. But when they put the machine around my head I am too facinated by the event that I forget to take the magazine from the table. When it is already rotating it is impossible to reach for the magazine, otherwise you might burn your hair or forehead on those heating elements.
So I just have to sit there the whole time hairdye is affecting (half an hour or even longer) sweating like a wide river, without any amusement and too nervous to move my haid. And because it is impossible to wear glasses I can’t even watch things that happen in the salon trough mirror. Shortsighted just needs to settle for stairing own hands or stains in the protective cape.

It might sound a bit absurd, but actually I am a bit of scared of hairdressers. There is rather obvious reason for this ridiculous fear. Twice they have cut my ear. First time with scissors and second time with the machine. Everybody who’s had cut on their ear know that it bleeds quite a bit, even a very small cut. And there is also a lot of sensenerves on the ear so it also hurts quite a lot. So when I am sitting there on the barberchair and scissors start closing my ears I can feel my body going tense when I wait for the slash. Anyone else had similar experiences?

Would it just be easier and shave everything off and start using a whig?