Syksyn myötä harrastekurssit ovat taas alkaneet ja olen uponnut pehmoiseen kansallispuku- ja perinnepukeutumiskuplaan. On ollut ihanaa taas höpöttää samanhenkisten ihmisten kanssa ja oppia uutta.

Tuossa keväällä kun surffasin ruotsalaisen kansallispuku-ammattilaisen somessa, törmäsin hauskaan asusteeseen nimeltä kavelfrans muddar. Kuten niin moni muukin asia, nämäkin ovat aikoinaan rantautuneet Ruotsista Suomen puolelle. Rannikon ruotsinkielisillä paikkakunnilla iskuhapsurannekkeita saattaa vielä nykyäänkin nähdä ainakin kansallispukuharrastajien käytössä. Alunperin näitä ovat käyttäneet sekä naiset että miehet. Minusta nämä pörröreunaiset rannekkeet ovat hirmuisen söpöt, joten oli ihan pakko tehdä sellaiset.

Historiallisen mallin mukaan hapsu-rannekkeet ovat kirjovirkatut ja muhkea hapsureunus olisi tehty ymmärtääkseni iskuhapsu-tekniikalla. Iskuhapsun tekemiseen tarvitaan yleensä kaksi henkilöä. Vastaavan hapsureunan voi tehdä myös pitsihaarukalla tai pahviviivaimen avulla. Lankaa kierretään pitsihaarukan tai pahvin ympäri ja samalla virkataan langat kiinnittävä silmukkarivi tai ommellaan vastaava pistorivi. Lopuksi valmis hapsu kiinnitetään ompelemalla rannekkeen reunaan ja leikataan hapsulenkit auki.

Museoissa olevien rannekkeiden pörröreunukset ovat hyvin tiiviitä. Niissä on käytetty paljon lankaa, aikaa ja vaivaa. Arvelen myös että niissä on saatettu käyttää jotakin muutakin tekniikkaa, koska niissä voi nähdä melko tarkkarajaisia kuvioitakin. Omistani ei tullut yhtä tiiviitä, mutta tosi söpöt niistä kyllä tuli, ja lämpöiset. Kirjovirkkauksen sijaan käytin tähän pariin pätkävärjättyä lankaa, joka tekee sileään virkkaukseen omanlaistansa kuviota. Vaihtoehtoisesti rannekkeen voisi tietysti neuloa tai jopa ommella kankaasta. Joustamattomiin kankaisiin täytyy laittaa jonkinlainen kiinnitys pukemista varten.

Autumn has arrived, which means the hobbycraft courses have started and I have entered my fluffy national costume and traditional clothing bubble. It’s been lovely to chat with likeminded people and learn new things.

In the Spring when I was browsing in the social media of Swedish national costume professional, I encountered fun accessories called kavelfrans muddar. They are short wristwarmers/cuffs with very fluffy pompom-fringe. Like so many things in the past, these have also travelled all the way from Sweden to Finland. In some of the swedish-speaking coastal towns, you might still see some of these in use, especially on those who like to wear national costumes. Originally these wristwarmers were worn by both, men and women. I think these are just so cute, I just had to make a pair.

According to extant historical cuffs, they were intarsia crochet and the floofy trim was made with variation of finger looping. Usually it takes two people to make finger loop fringe, however you can also make it with hairpin loom or cardboard ruler. It’s easy to crochet the fringes together simultaneously while wrapping wool fringes around the hairpin loom or piece of cardboard. Or optionally you can just stitch them together with needle and thread. So there is many ways of making this fringe. Cuffs are finished by sewing the fringe on the edge of the cuffs and cutting the fringe loops open.

Fringes on the museum items are very tightly made, they almost look solid. Lot of time, effort and yarn has been used. I also think that in some of them there might have been a different technique in use, because some of them have quite sharp and focused patterns in them. Mine didn’t turn out as tight, however they are still very cute, and warm. Instead of intarsia crochet, I used multicoloured yarn, which creates patterns of it’s own. Optionally the cuff can be made by knitting or even by sewing it from fabric. Cuffs made from non-elastic materials, you have to include method of closure, for easy dressing and taking off.