Olen halunnut kokeilla linopainantaa jo vuosia. Viime vuonna hankin jo siihen tarvikkeita, mutta en ole saanut aikaiseksi testata sitä. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla hommaa. Perinteisesti painokuvio kaiverretaan linolevylle, mutta aloittelijoille on nykyisin saatavilla pehmeämpiä ns. softcut-levyjä joiden kaivertaminen on helpompaa. Olin hankkinut muutamia oikeita linolevyjä, sekä yhden softcut-levyn, jotta voin kokeilla kumpaakin.

Tällä kertaa minulla oli aikaa kokeilla vain jompaa kumpaa, joten päätin aloittaa tuosta aloittelijoille suositellusta, pehmeämmästä levystä. Valitsin jouluisen kuvioaiheen, hahmottelin sen levylle lyijykynällä ja aloin kaivertaa. Joissakin ohjeissa suositellaan maalaamaan kaiverrettava levy ennen kaiverrusta. Tätä ensimmäistä levyä kaivertaessa huomasin melko nopeasti miksi se olisi ollut järkevää. Levy on nimittäin saman sävyistä kauttaaltaan ja jos pinta on värjätty, on helpompi erottaa mistä kohtaa olet jo kaivertanut ja mistä pitää vielä kaivertaa. Etenkin pikkuriikkiset yksityiskohdat erottuvat paremmin erivärisestä pinnasta. Softcut levy on lisäksi valkoista ja siinä kaiverrettujen kohtien erottaminen on erityisen hankalaa. Kannattaa myös huolellisesti suunnitella haluaako kuvion negatiivina vai positiivina, se nimittäin vaikuttaa siihen kaiverretaanko kuvion ympäriltä ja taustalta vai kaiverretaanko itse kuviota. Pois kaiverrettaviin kohtiin ei tule mustetta.

Kaivertaminen on ihan koukuttavaa puuhaa, vähän kuin käänteistä palapelin kokoamista. Työtä helpottaa jos sinulla on useampi eri kokoinen kaiverrusterä. Isot kaiverrettavat alueet on helpompi käsitellä jos sinulla on isompi terä. Ja luonnollisesti pienet yksityiskohdat on helpompi tehdä pikkuterällä. Itse paino-hommeli on vähän sotkuista ja vaatii huolellisuutta. Lopputuloksesta tulee sitä parempi, mitä enemmän jaksat telalla väriä tasoittaa sekä alustalla ennen levylle levitystä, että levyllä. Kannattaa myös puhdistaa tela, värin levitysalusta ja laatta huolellisesti ennen painamista, sillä roskat ja kaiverrusjätteet painolaatalla vaikuttavat suoraan painojälkeen. Painaessa huomasin myös, että jos kuvio ei jatku laatan reunoihin asti painokuvaan tulee helpommin sotkua itse kuvion ympärille. Minua ne eivät sinänsä haittaa, niistä tulee lopputulokseen käsityön leima. Jos haluaa välttää ylimääräisiä mustejälkiä, kannattaa suunnitella kuvio jossa on mahdollisimman vähän pois kaiverrettavaa taustaa, kuvio joka jatkuu koko levynreunoihin asti tai leikata levy kuviota myötäillen niin että ylimääräistä tyhjää taustaa levyssä ei juurikaan ole.

Tämä oli ihan hauskaa hommaa ja aion todellakin kokeilla tätä myöhemmin lisää. Seuraavalla kerralla otan ehkä kokeiluun tuon aidon linolaatan. Olin varannut painamista varten 30g japaninpaperia, mutta se oli omaan makuuni vähän turhan ohutta. Toki sekin toimii jos painokuvan kiinnittää tukevammalle taustalle, esim korttipohjaan. Ensi kerralla saatan kokeilla vaikkapa makulatuuripaperia, sitä löytyy omasta varastosta tapetoinnin jäljiltä ja siitä tahtoo aina jäädä pieniä paloja jotka eivät riitä tapetointiin. Ensikertaa varten tein itselleni muistilistan asioista jotka on hyvä huomioida:

• varaa riittävästi tilaa työskennellä
• maalaa levy ennen kaiverrusta
• leikkaa levystä ylimääräiset reunat pois tai jatka kuvio reunoihin asti
• valmistele painettava materiaali ennen painamisen aloitusta (leikkaa paperit, taittele kortit jne) jotta painoväri ei ehdi kuivua alustalla
• puhdista levy huolellisesti kaiverrusjätteistä
• ota väriä pullosta vain vähän kerrallaan
• tasoita väriä riittävästi kunnes siihen ei enää muodostu harjanteita
• levitä väriä levylle huolellisesti useaan kertaan telaten
• hiero paperia huolellisesti painolevyyn joka puolelta jotta kuvio siirtyy tasaisesti

I have wanted to try linocut printing for years. Last year, I bought the necessary equipment, but I haven’t gotten around to trying it out. Now I decided to take the bull by the horns and give it a shot. Traditionally, the print pattern is engraved into a linoleum plate, but nowadays there are softer, so-called softcut plates available for beginners, which are easier to engrave. I bought a few real linoleum plates and one softcut plate so that I could try both.

This time, I only had time to try one of them, so I decided to start with the softer sheet recommended for beginners. I chose a Christmas-themed pattern, sketched it onto the board with a pencil, and began engraving. Some instructions recommend painting the board beforehand. While engraving this first board, I quickly realized why that would be a good idea. The sheet is the same color throughout, and if the surface is colored, it is easier to see where you have already carved and where you still need to be engraved. Tiny details in particular stand out better on a different colored surface. Softcut is also white, which doesn’t really give you much contrast and it’s very difficult to see the where you have already carved. It is also worth carefully plan whether you want the pattern to be negative or positive, as this affects whether you engrave around and behind the pattern or engrave the pattern itself. No ink will be applied to the areas to be engraved.

Engraving is quite an addictive actually, a bit like putting together a reverse jigsaw puzzle. The work is easier if you have several engraving blades of different sizes. Large areas to engrave are easier to handle if you have a larger blade. And, of course, small details are easier to do with a small blade. The printing itself is a bit messy and requires care. The more you smooth out the color with the roller, both on the in k tray before applying it to the plate and on the plate itself, the better the end result will be. It is also a good idea to clean the roller, the ink tray, and the plate thoroughly before printing, as dust, dirt and engraving waste on the printing plate will directly affect the print result. When printing, I also noticed that if the pattern does not extend to the edges of the tile, the print is more likely to smudge around the pattern itself. I don’t mind this as such, as it gives the final result a handmade look. If you want to avoid extra ink marks, it is a good idea to design a pattern with as little background to engrave as possible, a pattern that continues to the edges of the plate, or to cut the plate along the pattern so that there is hardly any extra empty background on the plate.

This was really fun, and I definitely plan to try it again later. Next time, I might try using real linoleum. I had reserved 30g Japanese paper for printing, but it was a little too thin for my taste. Of course, it works if you attach the print to a sturdier background, such as a card base. Next time, I might try using unprinted wallpaper, which I have in my storage from wallpapering, as there are always small pieces left over that are not big enough for wallpapering. For my next attempt, I made a checklist of things to keep in mind:

• make sure you have enough space to work
• paint the plate before engraving
• cut off any excess edges from the plate or continue the pattern to the edges
• prepare the material to be printed before starting printing (cut the paper, fold the cards, etc.) so that the printing ink does not dry on the tray
• carefully clean the plate of any engraving debris and dust
• take only a little ink to the tray from the bottle at a time
• roll the ink properly until there are no more ridges visible
• apply the ink to the plate carefully several times with a roller
• rub the paper carefully on all sides of the printing plate so that the pattern is transferred evenly