Juuri nyt minulla on työn ala yksi projekti, jota en vielä halua kokonaan paljastaa, mutta ajattelin kertoa teille siinä käytetystä käsityötekniikasta. Kirjovirkkaus kuuluu perinteisiin suomalaisiin käsityötekniikoihin. Kirjovirkkauksella on valmistettu käsineitä, päähineitä, neulepuseroita, pussukoita, vöitä jne. Kirjovirkkauksella saa napakan, mutta kevyesti joustavan tekstiilin. Yksi näyttävimmistä suomalaisista kirjovirkatuista tekstiileistä on perinteinen Korsnäsin villapaita, joita käytettiin erityisesti 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Korsnäströja on muutenkin yksi erikoislaatuisimmista perinnekäsitöistä. Neuleen miehustaa on perinteisesti neulottu kolmen naisen ryhmissä, kannattaa lukea siitä lisää vaikkapa täältä. Suomessa kirjovirkkaus alkoi yleistyä 1850-luvulla. Suosituimpia kirjovirkattuja käsitöitä ovat olleet erilaiset kukkarot ja vyöt. Ne olivat pieniä, melko helppoja töitä, joihin saattoi kuitenkin sisällyttää näyttäviä värikkäitä kuvioita. Viime vuoden joulukalenterissa kerroin blogissa joskus aiemmin huittislaisesta Momman Siinasta joka oli taitava käsityöläinen ja käytti paljon kirjovirkkausta omissa töissään. Haaveilen edelleen Siinan valmistamista käsineistä jotka näin viime vuonna Huittisten museossa. Toivon että minulla olisi joskus aikaa tehdä niistä kopiot.

En ole tehnyt kirjovirkkausta sitten opiskeluaikojen, eli yli 20 vuoteen. Tekniikka vaati siis pientä mieliinpalautusta. Onneksi kirjovirkkaus ei ole kovin monimutkaista kunhan muistaa pari juttua. Kirjovirkkaus tehdään aina oikealta puolelta. Se tarkoittaa että jos työtä ei ole mahdollista tehdä yhtenäisenä renkaana, lanka täytyy aina katkaista kerroksen lopussa ja aloittaa uusilla langoilla seuraava kerros. Tämä antaa kirjovirkkaustöille niiden tyypilliset ominaisuudet, eli kirjovirkatut vyöt on aina virkattu pituussuuntaan ja päissä on langanpäistä solmitut hapsut tai tupsut. Toinen tärkeä muistettava asia on että värin vaihtokohdassa silmukan viimeinen lenkki pitää virkata seuraavalla alkavalla värillä. Lisäksi silmukat virkataan pelkästään edellisen kerroksen takareunaan. Nämä kaksi muodostavat kuvioista selkeämpiä ja tarkkarajaisempia. Neljäs muistettava asia on että kaikki samalla kerroksella tarvittavat langat virkataan jokaisen silmukan sisään, kunnes tulee kyseisen värin vuoro ja se otetaan käyttöön. Tästä johtuen, mitä enemmän värejä, sitä paksumpi ja jäykempi tekstiili. Moniväriset kirjovirkkaukset onkin parasta tehdä hyvälaatuisesta ohuehkosta villalangasta, jolloin tekstiili säilyy joustavana eikä siitä tule peltiä. Puuvillalangalla virkattaessa liian monta väriä kerroksella tekee kovan ja jäykän lopputuloksen.

Oletko sinä kokeillut kirjovirkkausta? Mihin tekstiiliin haluaisit sitä kokeilla?

I am currently working on a project that I don’t want to reveal entirely just yet, but I thought I could tell you about the craft technique used in it. Intarsia crochet is a traditional Finnish craft technique. Intarsia crocheted items include gloves, hats, sweaters, bags, belts, etc. Crochet produces a firm but slightly stretchy fabric. One of the most impressive Finnish intarsia crocheted textiles is the traditional Korsnäs sweater, which was worn especially from the mid-1800’s to the early 1900’s. Korsnäs sweaters are one of the most unique traditional Finnish handicrafts. Body of the sweater has traditionally been knitted in groups of three women. You can read more about it here (in Finnish though). Intarsia crochet became popular in Finland in the 1850s. The most popular crocheted handicrafts have been various types of bags and belts. These were small, fairly easy projects that could nevertheless incorporate striking, colorful patterns. In last year’s Christmas calendar, I wrote in my blog about Siina Rinne from Huittinen, who was a skilled craftswoman and used a lot of intarsia crochet in her work. I still dream of the gloves Siina made, which I saw last year at the Huittinen Museum. I hope that someday I will have time to make copies of them.

I haven’t done any intarsia crochet since my student days, which was over 20 years ago. So I needed to refresh my memory a little. Fortunately, it isn’t very complicated as long as you remember a couple of things. Intarsia crochet is always done from the right side. This means that if it is not possible to work in a continuous circle, the yarn must always be cut at the end of a row and for the next row new yarn must be used. This gives crocheted items their typical characteristics, i.e., crocheted belts are always crocheted lengthwise and have tassels or pom-poms at the ends, made from the ends of the yarns. Another important thing to remember is that at the color change point, the last loop of the stitch must be crocheted with the next color. In addition, the stitches are crocheted only into the back edge of the previous row. These two factors make the patterns clearer and more precise. The fourth thing to remember is that all the yarns needed for the same row are crocheted into each stitch until it is the turn to use that color. Because of this, the more colors there are, the thicker and stiffer the fabric will be. Multicolored crochet work is best done with good-quality, thin wool yarn, which keeps the fabric flexible and prevents it from becoming too thick and stiff. When crocheting with cotton yarn, too many colors in one layer will result in a hard and stiff finish.

Have you tried intarsia crochet? What textile would you use it for?