Muistatteko lapsuudesta muovipintaiset postikortit joissa korttia käännellessä kuva liikkui tai näytti kolmiulotteiselle? Ne olivat jotenkin maagisia. Eivät ne kovin yleisiä olleet, lapsuudestakin muistan vain muutamia yksittäisiä. Vasta äskeittäin löysin näille korteille nimen. Ne ovat nimeltään lentikulaarisia kuvia. Kuvan pinnassa on eräänlaisia sauvamaisia muovilinssejä. Linssien alla on kaksi tai useampia kuvia jotka on suikaloitu hiuksenhienoiksi soiroiksi jotka on aseteltu vierekkäin sauvamaisten linssien alle. Kukin linssi on jaettu useampaan eri kulmassa olevaan osioon, jotka on asetettu tarkkaan kuvasuikaleiden päälle. Eri suunnista katsoen kukin linssin osio näyttää katsojalle erilaisen kuvan ja tästä syntyy efekti liikkuvasta, muuttuvasta tai kolmiulotteisesta kuvasta. Olen yrittänyt etsiä sellaisia kortteja kirppiksiltä, mutta ei ole tullut vastaan.

Lentikulaarisia kuvia on osattu tehdä jo 1500-luvulta lähtien. Yksinkertaisimmillaan lentikulaarinen kuva on haitarimaiselle pinnalle kiinnitetty, tai maalattu, suikaleista koostuva kuva. Yksinkertaisia lentikulaarisia kuvia voi tehdä itsekin. Tarvitset yhden tai kaksi kuvaa (keskenään samankokoiset). Ohutta kartonkia tai keskivahvaa paperia jota on helppo taitella. Taittele arkki noin 2 cm levyisiksi taitteiksi niin että niistä muodostuu haitari. Tee taitteista tarkalleen samankokoisia keskenään. Jaa kuva(t) samanlevyisiin suikaleisiin pystysuunnassa ja leikkaa ne irti toisistaan. Liimaa suikaleet samassa järjestyksessä haitariin, mutta vain taitosten vasemmalle puolelle. Leikkaa toinen kuva samoin ja liimaa se taitosten oikealle puolelle. Jos taitoksia on enemmän kuin kuvasuikaleita, voit värittää ne kuvan sävyisiksi tai leikata ylimääräiset kokonaan pois.

Aseta haitari pöydälle, kirjahyllyyn, kiinnitä kehyksiin tai katselukaappiin. Kauempaa ohi kävellessä kuva muuttuu katselukulmasta riippuen. Tein tämän oman kuvan tosi nopsasti iltapuheita joten se on vähän repsottava sieltä täältä, mutta huolillisemmin tehtynä on tietysti vielä hienompi. Eikä tuota tietysti kauempaa huomaa että liimaa ei ole ihan joka kulmassa eivätkä haitarin sivut ole ihan tasamittaiset.

Do you remember those plastic-coated postcards from the childhood where the image moved or appeared three-dimensional when you turned the card? They were somehow magical. They were not very common; I only remember a few from my childhood. I only recently found out what these cards are called. They are called lenticular images. The surface of the image has a kind of rod-like plastic lenses. Underneath the lenses are two or more images that have been sliced into hair-thin strips and placed side by side under the rod-like lenses. Each lens is divided into several sections at different angles, which are placed precisely on top of the image strips. When viewed from different angles, each section of the lens shows the viewer a different image, creating the effect of a moving, changing, or three-dimensional image. I have tried to find such cards second hand, but no luck.

Lenticular images have been produced since the 16th century. At it’s simplest, a lenticular image is an image consisting of strips attached to or painted on an accordion-like surface. You can make simple lenticular images yourself. You will need one or two images (of the same size). Thin cardboard or medium-weight paper that is easy to fold. Fold the sheet into 2 cm wide folds to form an accordion. Make sure the folds are exactly the same size. Cut the image(s) into strips of the same width vertically and cut them apart. Glue the strips in the same order onto the accordion, but only on the left side of the folds. Cut the other image in the same way and glue it on the right side of the folds. If there are more folds than picture strips, you can color them to match the picture or cut off the excess completely.

Place the accordion on a table, bookshelf, attach it to a frame or in a display cabinet. When walking past from a distance, the image changes depending on the viewing angle. I made this picture really quickly in couple of hours, so it’s a little rough around the edges, but if you take more care, it will of course look even better. And of course, from a distance you can’t see that the glue isn’t quite in every corner and the sides of the accordion aren’t quite even.