Olen ollut tosi innoissani kirjansidonta-kurssista, koska siellä voi tehdä niin monenlaisia juttuja laidasta laitaan. Olen tehnyt mm. kalenterikannet johon voi vaihtaa sivuja, erilaisia muistikirjoja ja muistivihkoja, kullannut joulukortteja, korjannut rikkinäisiä kirjoja ja tehnyt rasian vanhasta kirjasta.

Meillä on tarkoituksena paitsi kunnostaa Havumäki itsellemme loppuelämän kodiksi, tallettaa remontin eri vaiheita ja löydöksiä talon mahdollista seuraavaa omistajaa varten. Niinpä tein kirjansidontakurssilla jättimäisen kansion johon voi lisätä isoja muovitaskuja. Muovitaskuihin haluan säilöä jokaisesta huoneesta löydettyjä tapettinäytteitä ja muita mielenkiintoisia juttuja. Lisäksi kirjoittelen kansioon ylös tiedot tekemistämme remonteista, kohtaamistamme haasteista ja aiemman omistajan tekemistä, havaitsemistamme korjaustöistä. Tarkoituksena on että kansio siirtyy talon mukana mahdolliselle seuraavalle omistajalle jos/kun joskus myymme talon.

Suunnittelin kansion talon valmistusajankohdan mukaiseen tyyliin ja kantta koristaa printti Alphonse Muchan maalauksesta. Valitsin jättimäisen koon jotta saisin tapettinäytteistä mahdollisimman suuret palat mahtumaan kansioon. No, se saattoi olla virheliike, sillä nämä isot muovitaskut ovat ihan järjettömän kalliita. Eikä tuo kansion säilyttäminenkään mitenkään helppoa ole, sillä eihän se mahdu mihinkään kirjahyllyyn mitenkään järkevästi. Mutta jestas miten hieno siitä sentään tuli!

Kuluneena kesänä löysimme kaikenlaista jännittävää seinän välistä kun isäntä teki ulkoseinän remonttia. Erikoisin lienee tuo vanha venäläisen uniformun vyönpätkä. Herättää kysymyksiä että miten osa venäläistä uniformua päätyi talon rakenteisiin? Suomi ei ole ollut Äiti-Venäjän vallan alla 1917 jälkeen ja talo on rakennettu noin 1904. Muita löytöjä olivat valkoinen käsine, täysin ehjä kirjailtu pannumyssy (jonka aion kunnostaa) ja kaikenlaisia kangaspaloja ja räsyjä. Ainakin osa näistä löydöistä säilötään kansioon muistoksi jälkipolville.

I have been really excited about the bookbinding course because you can do so many different things there. I’ve made calendar covers with interchangeable pages, various notebooks and memo pads, gilded Christmas cards, repaired damaged books and made a box out of an old book.

Our intention is not only to renovate Pinehill as our forever-home, but also to document the various stages of the renovation and our discoveries for the possible next owner of the house. So, I made a giant folder with plastic pockets in a bookbinding course. I want to use the plastic pockets to store wallpaper samples and other interesting items found in each room. I will also write down information about the renovations we have done, the challenges we have encountered, and the repairs we have noticed that were done by the previous owner. The intention is that the folder will be transferred to the next owner of the house if/when we sell it.

I designed the folder in the style of the time when house was built. Cover is decorated with a print of a painting by Alphonse Mucha. I chose a giant size so that I could fit as large wallpaper samples as possible into the folder. Well, that may have been a mistake, because these large plastic pockets are ridiculously expensive. And storing the folder isn’t easy either, as it doesn’t fit on any bookshelfs in a sensible way. But gosh, how wonderful it turned out!

Last summer, we found all sorts of exciting things between the walls when hubby was renovating the exterior wall. The most unusual find was probably a piece of an old Russian uniform belt. It raises questions about how part of a Russian uniform ended up in the structure of the house? Finland hasn’t been under the rule of Mother Russia since 1917 and the house was built approximately 1904. Other finds included a white glove, a completely intact embroidered cap (which I plan to restore), and all kinds of pieces of fabric and rags. At least some of these finds will be kept in a folder as a memento for future generations.