Rautaista Tinaa

on


Ihanasti on
mennyt koko loistava kaunis lauantai täysin harakoille. Olen maannut taas migreenin kourissa täysin toimintakyvyttömänä koko hela dagenin. Ikkunan peitettynä. Tuuletusluukut suljettuna. Ettei vahingossakaan mitään ihanasta keväisestä ilmasta pääse sisään. Migreenissä kun en voi sietää yhtään melua enkä kirkasta valoa. (Syvä huokaus).

Konsertiasu:
Silkkineule – H&M
Hame – itse tehty
Sandaalit – kirpputori
Hopea-akaatti-riipus – kirpputori
Sukkikset – HalpaHalli
Ruutujakku – kirpputori
Vyö – oisko H&M vuosia sitten

Concert outfit:
Silk knit – H&M
Skirt – self made
Sandals – thrifted
Silver Agate necklace – thrifted
Tights – local market
Jacket – thrifted
Belt – propably H&M many years ago

Mutta nyt kun voin jo istua ajattelin kiduttaa teitä, rakkaat lukijani, torstaisella Tinan konsertilla. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin sillä halusin tehdä pikaisen visiitin Ikeaan. Siitä ei oikeastaan ole sen enempää kerrottavaa. Kävimme vain syömässä Ikean lihapullia ja sen jälkeen nopealla kierroksella myymälässä. Tietenkin juuri se tuote jonka vuoksi sinne halusin mennä oli myyty loppuun. Ei muuten ollut ensimmäinen eikä toinen kerta kun näin käy. No, sain onneksi koukkuja joita ostin viimekäynnillä liian vähän. Heräteostona mukaan lähti hyttysverkko joka on täydellinen kesäisiä iltoja varten maalla. Voimme istua grillinuotiolla saamatta nahkaamme täyteen kutiavia paukamia.

Ikeasta suuntasimme kohti Hartwall Areenaa. Olimme paikalla jo ennen ovien avautumista. Parempi varmistaa ettei mitään oleellista jää näkemättä. Hämmästyttävää muuten oli että tällä kertaa Tinalla ei ollut lainkaan lämppäriä. Vaikka eipä sellainen rokin rautarouva lämppäriä vaadikaan. Koska konsertissa oli kaikenlainen tallentaminen ja kuvaaminen kielletty jätin kameran suosiolla kotiin. Kuvat onkin otettu ennen varsinaisen konsertin alkua puhelimeni kameralla. Itse konsertista sain salanapattua yhden onnettoman suttuisen kuvan juuri ennen kuin puhelimestani loppui virta. Pimeässä salissa kuitenkin näki selkeästi että useampi henkilö jätti noudattamatta tiukkaa käskyä olla kuvaamatta konserttia. Jokohan Youtubesta löytyy videoita…


Itse konsertti olikin sitten aivan mieletön. Kukapa uskoisi että tänä vuonna 70 täyttävä leidi pystyy vetämään täysimittaisen konsertin ja vielä tanssimaan ja huhkimaan pitkin lavaa. Edellisen kerran näin Tinan livenä 1996, eikä tämä konsertti jäänyt yhtään edellisen varjoon. Joskin olin huomaavinani ettei rouva Turner enää jaksanut kiekua nuotteja ihan yhtä pitkään kuin ennen. Tinan omien sanojen mukaan tämä 50-vuotis juhlakiertue on yhteenveto hänen urastaan. Ja erittäin hyvä sellainen. Saimme kuulla kaikki hitit The Bestistä Steamy Windowsiin, What’s love got to do’sta Proud Maryyn ja Nutbush City Limits’iin. Itse yllätyin hieman siitä että biisilistalle oli valittu myös harvinaisempia biisejä kuten Acid Queen, Jumping Jack Flash ja It’s only rock ‘n roll but I like it. Hyvän musiikin lisäksi olen aina pitänyt Tinan live-esiintymisestä sillä hän jos kuka osaa ottaa yleisönsä. Eikä sen suhteen tarvinnut pettyä nytkään. Tinan humoristinen vuoropuhelu yleisön kanssa hakee vertaistaan. Yleisö sai nauraa mutta myös laulaa. Herkistävin hetki oli kun Tina pyysi meitä laulamaan syntymäpäiväonnittelut bändin jäsenelle. Jo vuonna 1996 luulin että se olisi viimeinen tilaisuus nähdä Tina livenä. Tänään olen onnellinen siitä että sain vielä toisen tilaisuuden. Isännälle tämä oli ensimmäinen Tinan konsertti.

Kiitos Tina, elämäni kokemuksesta!

Ulkona, konserttia odotellessa /
Outside, waiting for concert to start

Täysi areena / Full arena


IN ENGLISH
Gorgeous saturday went all ruined when I had to spend in bed, sufforing from migrain again. Windows covered, air vents closed. So that nothing from lovely spring air gets in. During migrain I can’t stand any noise or bright light. (Deep sigh).

But now when I’m able to sit again I’m going to torture you with a story about Tina Turners concert. We head towards Helsinki early because I wanted to make quick stop in Ikea. There’s not much to tell about that. We went to eat meatballs and after that quick browse around the shop. Of course the item we went there for was sold out. And that wasn’t the first time, btw. Well atleast I managed to get some hooks I didn’t get enough last time. And we also got mosquito net for summer evenings at the country side. Now we can sit by the fire without getting mosquito bites.

Hullunkiilto silmissä: Jee, kohta se alkaa /
Maniac look: Yaay, soon it starts

From Ikea we drove to Hartwall Arena. We arrived before the doors opened. It’s better to be safe than sorry and not miss anything essential. It was rather surprising that this time Tina didn’t have any supporting acts. Although that lady doesn’t need any. All kind of recording and filming wasn strictly forbidden I left my camera home. Most photos are taken before the actual concert, with my phone camera. From the actual concert I secretly managed to get one blurry and bad photo before my phone went out of batteries. Inn the dark hall it was very clear however that many people were recording and taking photos. I wonder if there already is videos in Youtube…

Tina…. on se! / Tina …. it’s her!


The concert itself was amazing. Who would believe that lady who turns 70 this year was able to perform full length concert and dance around the stage. Last time I saw Tina live in 1996, and this concert didn’t do any worse. Although I was noticing that she wasn’t able to hold notes as long as before. Accorind to Tina’s own words this 50 year anniversary tour is a recap of her career. And it is very good recap. We got to hear all the hits from The Best to Steamy windows, from What’s love got to to Proud Mary and Nutbush city limits. I was little bit surprised about more rare songs like Acid Queen, Jumping Jack Flash and It’s only rock’n roll but I like it. Besides good music I have always liked Tinas live performances because she knows how to take the audience. And we weren’t dissapointed about that this time either. Tina’s humouristic chat with the audience seeks for it’s match. Audience got to laugh and sing. Most touching moment was when Tina asked us to join her on Happy Birthday-song for her band member. Already in 1996 I thought that was the last opportunity to see Tina live. Today I am happy that I got the second chance. For my boyfriend it was first time.

Thank you Tina, for the experience of a lifetime!