*Toivepostaus*
Joulukalenteriin toivottiin postausta kymmenisen vuotta sitten ompelemistani vintage-ratsastushousuista. Minulla oli varmaan joku etiäinen sillä ihan vähän aikaa sitten mietin että pitäisi ommella uudet, kun vain joskus ehtisi ja jaksaisi. Housut eivät enää mahdu, mutta tykkään niistä tosi paljon ja haluaisin tehdä uudet. Siinä on kuitenkin sellainen pikku “mutta” että käyttämäni kangas on vintage twilliä ja sitä oli minulla vain näiden yksien housujen verran. En siis pysty tekemään uusia ennen kuin löydän vastaavaa elastaanitonta puuvillakangasta. Tehtävä voi olla hankala.
Housujen kaavat piirsin itse. Mallina käytin kaverini aitoja 1930-luvun ratsastushousuja, jotka kuvasin ja mittasin tarkkaan. Harvoin on tullut tehtyä niin perusteellista työtä, silloin kun ompelen itselleni. Housujen perinteiset leikkaukset perustuvat puhtaasti käytännöllisyyteen. Aikana kun kankaissa ei ollut elastaania tai muutakaan joustoa, leikkauksilla saatiin housuihin niitä ominaisuuksia joita nyt voidaan saavuttaa elastaanin avulla. Kuvissa näette vertailukohteena originaalit vasemmalla ja ompelemani housut oikealla. Näet kuvat suurempana kun klikkaat kuvan päällä hiiren oikeaa näppäintä ja valitset “Avaa kuva uudessa välilehdessä/Open image in a new tab”.
Lantion ja reiden kohdalle lisätty levennys on tosiaankin funktionaalinen osa, vaikka suorana seistessä se vaikuttaakin vähän naurettavalle. Ratsastaessa, kun ollaan eräänlaisessa istuvassa kyykkyasenossa, tuo levennys antaa housuihin riittävästi väljyyttä. Levennyksen ansiosta jalka pystyy koukistumaan jalustimeen, ilman että housut kiristävät ikävästi polvesta. Säären osuudella olevat pystysaumat ja napitukset auttavat housuja asettumaan jalanmyötäisesti niin etteivät lahkeet lepata ratsastaessa, eivätkä toisaalta myöskään estä pohkeessa verenkiertoa. Tarvittaessa napakasti istuvien lahkeiden päälle voi pukea säärystimet tai pitkävartiset ratsastusaappaat. Alunperin nilkkapituiset ratsastushousut on kuitenkin tarkoitus pukea nilkkuri-mittaisten ratsastuskenkien kanssa.
I got post request for jodhpurs which I made about 10 years ago. I must have got some sort of premonition, because it was just couple days prior when I was thinking that I should make new pair, if I only had time. These jodhpurs don’t fit me anymore, but I really like them, and I’d like to get a new pair. There is only one little “but”. Fabric I used was vintage cotton twill, and I only had enough for one pair. So I can’t make another pair untill I find similar twill fabric, without elastane. It might be job impossible.
I drafted the pattern myself. I used my friends authentic 1930’s jodhpurs as reference and measured and photographed them really carefully. I rarely can be bothered on such meticulous work, when sewing for myself. The cut of these trousers are purely practical. During the time when there was no elastane in the fabrics, cuts were the method of getting similar features than elastane gives us now. In the comparison photos you can see the original vintage pair on the left and jodhpurs made by me on the right. You can view photos larger if you click photo with the right mouse button and choose “View image in the new tab”.
That silly extension on the hips and thigh-area really is the functional part, even though it seems a bit exaggerated when standing up. But when riding on a horse, in a sort of squatting sitting position, that extension gives enough ease for the garment. With extra width, there is enough room for the knee to bend and you are easily able to place your feet on the stirrup. Vertical cuts on the calf help to create fitting trouserleg, which doesn’t either get in the, nor cut the blood circulation on your feet. Also if needed, you can wear long riding boots or gaiters with these. Allthough jodhpurs have originally meant to be worn with short ankle-boots.
Inside front and crotch. Buttoning loop on the waist keeps shirt inside the trousers. Seam allowances have been trimmed with bias tape and crotch has been supported from wear and tear with stitched second layer of fabric.
Buttoning on the trouser legs. Original trousers were made for small and relatively short person. However I have rather long legs and thick calves, so proportions are different. Due to this reason, buttons are further apart than in original.
Buttoning is on both sideseams of these jodhpurs. Pockets are combined with the buttoning. This was fun detail to make, even though I don’t usually like sideseam pockets. They just don’t fit my bodytype and tend to open and look a bit frumpy.
Backseam looks slightly different because I decided to leave some ease on my jodhpurs. This is typical way of making men’s trousers, but for some reason hardly ever for women. I usually always leave (in those rare cases when I make trousers for myself) extra seam allowances, just in case. Original trousers have long darts at the back. I didn’t need such big darts for mine.
Leg buttoning from reverse side. Originals have much wider buttoning facing than mine. I didn’t have much extra fabric and I didn’t see it necessary for wide facing. This also shows the stitching of the inner seam support. I imitated it from the originals.
Trouser leg reverse side on the calf side.
Nuo ovat kyllä erittäin kaukana nykyisestä ratsastushousujen juoksutrikoita muistuttavasta muodista, jossa silikonipaikoilla varustetut teknisestä kankaasta valmistetut housut istuvat kuin hansikas – tai juoksutrikoot. Polven alla oleva napitus oli minulle yllätys, mutta jälkikäteen ajateltuna se on ihan järkeenkäypä keksintö. Napitushalkion ja taskun yhdistelmä sekä vyötärön napituslenkki ovat nerokkaita! Tämänkaltaisia pieniä yksityiskohtia olisi mukava nähdä ihan tavallisissa nykyajan vaatteissakin. On myös varsin mielenkiintoista, että näissä housuissa on sisäsivusauma tavallisten housujen tapaan, nykyaikaisissa ratsastushousuissahan satulaan koskevan housujen osassa on saumojen määrä minimoitu hankautumien välttämiseksi. Suuri kiitos tästä postauksesta, ehkä saan joskus aikaiseksi valmistaa itsellenikin vastaavat ratsastushousut.
Murmur – modernit ratsastushousut ovat varmasti hiottu loppuun saakka toiminnallisiksi urheilu- ja työvaatteiksi. Moderni tekstiiliteknologia mahdollistaa laminoinnin, saumattomuuden ja muut parannukset joihin ei ennen ollut mahdollisuutta. Sivusaumattomuus on mahdollista vain joustavissa kankaissa. Joustamattoman kankaan luontaiset ominaisuudet luultavasti veisivät sivusaumattomuuden hyödyt mennessään kun kankaan langansuunta muuttuu liikaa. Lahkeen napituksen paikka on tuossa edessä optimaalisin, ei hankaa jalkaa eikä hevosta ratsailla, mutta on helppo itse napittaa pukiessa.
Nämä yksityiskohdat puuttuu nykyvaatteista usein koska ovat nykyään liian kalliita toteuttaa. Se on kyllä sääli.
Kuvittelin koko ajan, että housunlahkeen napit ovat sivulla, mutta että edessä, sangen koristeellinen yksityiskohta.
Ennen naistenkin vaatteissa oli sen verran saumanvaraa, että niitä sai suurennettua. Tai veljen rippihousut, joita käytin aikoinaan koulussa: niissä oli takana napinlävellinen kuminauha, josta saattoi kiristää tai löysätä vyötäröä. Olen ommellut vastaavan omiin farkkuihin, kun pienensin niitä.
biloba – Joo, silloin kun vaatteet vielä tehtiin ompelijalla, niissä oli saumanvaraa, mutta tehdastekousissa ei sitten enää niin paljon ja nykyään ei juuri lainkaan. Ja samaan aikaan miesten moderneistakin puvuista löytyy kaikista tuo takasauman päästövara ja rennommista miesten housuista löytyy säätövaraa, joko kuvailemallasi kuminauhalla, tai joskus jopa molemmista sivusaumoista soljella säädettävä vyötärönauha. Naisten vaatteista ei ole vuosikymmeniin mitään perus kuminauhavyötäröä kummempaa löytynyt. Mut nää on näitä. Onneksi voi itse tehdä semmoset kuin haluaa 😊