Joskus sitä huomaa tulevansa nostalgiselle tuulelle. Etenkin silloin kun on tekemässä muuttoa ja kaappien kätköihin säilöttyjä muistoja aletaan ottaa esiin pakkaamista varten. Joitakin lapsuudenaikaisia aarteitani säilytän tosin näkyvillä vitriinissä, jotkut ovat vielä käytössä. Esittelen nyt muutamia esineitä jotka ovat olleet minulla lapsuudesta asti.
Sometimes you just go nostalgic. Especially when you are moving and all your treasures are taken out of closets and packed. Some of my childhood treasures I keep in display cabinet, some of them are still in use. I want now to share with you some of my dearest items from childhood.
Itse en oikein muista, mutta joskus vauvaikäisenä taisin saada lahjaksi tämän nimikoidun froteepyyhkeen. Se on tietenkin lasten kokoa, mutta käytän sitä satunnaisesti edelleen. Kamman sain vähän vanhempana. Sen varressa näkyy edelleen muutama sydänmenmuotoinen siirtokuva.
I don’t remember it myself, but when I was a small baby I got this towel with my initial on it as a gift. It is of course, kid’s size, but I still use it occasionally. Comb I got when I was a bit older. You can still see some of heart-shaped transfer-pictures on it.
Yksi suosikki-esineistäni on muistovihko jonka sain syntymäpäivälahjaksi 8-vuotiaana. Se on aika huonossa kunnossa, jäljellä on enää takakansi ja muutama sivu on irronnut. Hassua on että muistan edelleen mistä olen saanut jotkut kiiltokuvat.
One of my favourites is a poem/scrap-book I got for my 8th birthday. It is in rather bad shape, only the back cover still exist and some of the pages have gone loose. Funny thing is that I still remember where I got some of the scrap-pictures.
Tämän ihanan pienen korurasian sain myös lahjaksi. Kuten kuvasta näkyy, se on leikeissä särkynyt ja liimattu kasaan. Säilytin siellä pieniä aarteitani kuten rintakoruja ja marmorikuulia.
This lovely little jewelrybox I also got for present. Like you can see, it got broken and has been glued together. I used to keep my little treasures in there, like my brooches and marbles.
Tämä rannekoru on erikoinen lapsuusmuisto sillä sain käyttää sitä vain kerran, tätini häissä ollessani morsiusneitona. Mummuni säilytti korua minua varten ja sain sen itselleni vasta aikuisena jolloin se oli jo liian pieni ranteeseeni. Mummuni säilytti myös päässäni ollutta ruusupantaa, mutta se on vuosien saatossa joutunut hukkaan. Samoin on käynyt mekolle ja kengille. Rakastin noita valkoisia lakerikenkiä.
This bracelet is extraordinary item because I got to use it only once, on my aunts wedding when I was her bridesmaid. My granny kept it safe for me and she gave it to me when I was already adult. Needless to say that bracelet was already too small for me to wear. She also kept that roseband, but it got lost during all these years. Same thing happened to the dress and shoes. I loved those white patent shoes.
Tämän nuken tarinaa ei kukaan oikein muista. Ainoa joka ehkä olisi muistanut oli mummu, eikä häneltä enää voinut kysyä sillä se löytyi vasta hänen kuoltuaan. Hän oli tämänkin aarteen säästänyt. Meikistä päätellen nukke voisi olla 60-luvulta mutta voi olla vanhempikin. Muistan leikkineeni nukella ja punainen mekko ja pitsikoriste ovat minun tekemiäni. Nykyään nukke viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä katselulaatikossa vitriinissä.
Haastan Forét noiren, Romuluksen, Lobster and swanin ja Nuvonovan tekemään samanlaisen postauksen. Jos teiltä ei löydy lapsuuden aikaisia aarteita, voitte tehdä postauksen yhtälailla uudemmistakin aarteistanne.
No-one remembers the story of this doll. We couldn’t ask from granny, who propably would have remembered, because we found doll after she died. She also kept this treasure safe. Based on the make up, doll might be from 60’s, could be older aswell. I remember playing with it and i made the red dress and lace decoration. Nowadays she spends her well-earned retirement in display-box in glass cabinet.
I tag Forét noire, Romulus, Lobster and swan and Nuvonova to make same kind of post. If you don’t have any childhood treasures you can make post about new treasures you have.
