Isäntä aina sanoo että harrastan harrastamista koska minulla on niin paljon harrastuksia. Niin ajattelin sitten että aloitan vielä yhden uuden harrastuksen. Etteivät vaan lopu kesken. Täällä Sastamalassa on nimittäin Lasistudio, joka järjestää monenlaisia lasikursseja kansalaisopistossa. Olen jo pitkään haaveillut jostain lasikurssista joten ilmoittauduin tänä syksynä lamppuhelmikurssille.

Lamppuhelmien nimi tulee siitä, että niitä tehdään puhalluslampun avulla. Tekniikka ei ole erityisen vaikea, mutta vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Eri värisistä lasitangoista sulatetaan lasia kiinteässä jalustassa seisovalla puhalluslampulla. Sula lasimassa kierretään metallisen puikon ympärille. Lasiin voi sulattaa kuvioita ja sitä voi muotoilla työkalujen avulla. Mielestäni ehkä vaikeinta on saada helmistä saman näköisiä tai kokoisia. Viikonlopun pituinen kurssi hujahti kuin siivillä kiehtovien helmien maailmassa.

Uudesta harrasteesta innostuneena varasin paikan myös seuraavalle lasihelmikurssille jossa käytettiin erilaista tekniikkaa. Ns. viikinkihelmiä tehdään ottamalla pienestä lasiuunista sulaa massaa metallitikun kärkeen ja pyörittämällä sitä helmein muotoiseksi. Tässäkin tekniikassa voi käyttää työkaluja, mutta metodi on selvästi suurpiirteisempi, eikä helmiin saa yhtä pieniä yksityiskohtia kuin lampputekniikassa. Viikinkihelmet myös värjätään eri tavalla. Lamppuhelmissä käytettävät lasitangot ovat valmiiksi värillisiä. Uunista otettava lasimassa on kirkasta ja se värjätään sulattamalla valmiin helmen pintaan värijauhetta.

Molemmat tekniikat ovat kiehtovia, mutta omaan persoonaani ja työskentelyyni soveltuu paremmin pikkutarkempi lampputekniikka. Lisäksi totesin että ihoni otti kovasti nokkiin tulikuumana hohkaavan polttouunin lämmöstä. Pari tuntia uunin edessä vietettyäni käteni iho punoitti ja kirveli vaikka käytinkin suojakäsinettä. Tämä todisti jälleen kerran että minä ja kuumuus emme ole yhteensopivia. Saunan lämpöäkin kestän maksimissaan vartin.

Oli huikean hienoa oppia uusi tekniikka ja kiehtovaa katsoa miten kova materiaali sulaa liekin lämmössä ja muotoutuu joksikin ihan toiseksi esineeksi. Aloitin tekemään lamppuhelmi-kurssilla punaisia helmiä renesanssikaulanauhaa varten. Se oli ohjaajien mielestä kiinnostavaa, koska harvoin kurssilaiset haluavat tehdä samanlaisia pieniä tavallisia helmiä. Useimmiten kurssilaisia kiinnostavat erikoiset isot tai monimutkaiset helmet. Helmet onnistuivat hienosti, ne ovat kuin pieniä kiiltäviä puolukoita, mutta tarvitsen niitä vielä ainakin toisen mokoman että voin tehdä kaulakorun. Uunihelmikurssilla taas halusin tehdä vetimen vanhaan kaappiin jonka hankimme hiljattain. Vetimestä ei tullut ihan halutunlaista, joten saatan kokeilla uudelleen sen tekemistä vielä keväällä jos lamppuhelmikursseja vielä järjestetään. Nyt ei vielä oikein tiedä mitä kevät tuo tullessaan.

Hubby always says my hobby is having hobbies. I got so many hobbies. So, I thought perhaps one more hobby. Otherwise I might ran out. Of hobbies. Here in Sastamala we happen to have Glass studio. They organize all sorts of glass workshops. I have dreamed of taking some sort of glass workshop for some time now.

Name of lamp work beads comes from the used technique. It is not especially difficult, but it requires patience and preciseness. Different coloured glass rods are melted with a blow lamp, which is standing on solid base. Melted glass is rolled around thin metal rod. You can create patterns and shapes with different colours and tools. I think most difficult thing is to make identical beads and identical sizes. Weekend went past awfully fast with glass beads.

I got really excited about this new hobby, so I booked a place for another glass bead workshop. That was for different technique. So called viking beads are made by sticking the metal rod into hot molten glass inside a kiln and rolling that around the rod. With this technique you can also use tools to shape them, but it is much more coarse method. You can’t create tiny details to these beads like you can in lamp work. Viking beads are also coloured differently. In lamp work you use colourfull glasses for melting, but in the kiln the glass is clear and then you melt colourfull powders ontop of the glass to create the colours.

Both techniques are fascinating, but to my personality and working the lamp work suits better. I also found out that my skin does not like stanging so close to the kiln. After couple hours the skin on my arm was red and stung, even though I used protective sleeve. This was another prove that my body and warmth just aren’t compatible. Sauna I can handle 15 minutes at most.

It was fantastic to learn new skill and technique and see how something so hard turns into a different shape in the flame. In lamp work workshopt I started making small read beads for renaissance necklace. Our teachers found it interesting because mostly people are interested in making large or complicated multilayered beads. My beads worked out fine, but I will need more of them to make the necklace. In the kiln bead workshop I wanted to make handle for the vintage cabinet we bought some time ago. It didn’t work out the way I wanted so I might try again in spring on another lamp work workshop. If they still have them. No-one really knows what is going to happen in Spring.