Jatketaan tekstiilien tunnistusta omasta mielestäni seuraavaksi helpoimmalla eli silkillä. Silkki kuuluu luonnonkuituihin ja niissä eläinkuituihin. Silkkiä tuottaa silkkiperhosen toukka jonka kotelokopasta eli kokongista silkkikuitua saadaan. Toukka kehrää ympärilleen kotelon joka muodostuu yhdestä yhtenäisestä silkkirihmasta. Ikävä kyllä silkki ei ole eettinen tekstiilimateriaali sillä toukat kuolevat tuotantoprosessissa. Tosin, on mahdollista tuottaa myös silkkiä niin että toukat saavat kuoriutua ja jatkaa elämäänsä silkkiperhosina. Tämä luonnollisesti vaikuttaa silkin laatuun sillä kuoriutuessa kotelon silkkirihma katkeilee eikä yhtenäisen pitkän silkkikuidun kelaaminen auki ole enää mahdollista. Hyvää silkkiä sekin silti vielä on, ei vain sitä kaikkein hienointa ja kalleinta.

Silkki on ominaisuuksiltaan hengittävä ja soveltuu erinomaisesti kaikkiin keleihin sillä se lämmittää kylmällä ja on vilpoinen helteellä. Se imee helposti kosteutta mutta myös kuivuu melko nopeasti. Siksi se on erittäin miellyttävä ihoa vasten. Itse pidän silkistä juuri sen miellyttävän tunnun vuoksi. Ikävä kyllä kaikki silkkikankaat eivät siedä kastumista ja se tekee silkistä hankalan huoltaa. Tästä syystä, sekä hintaa alentaakseen, silkkiä sekoitetaan nykyään usein muihin materiaaleihin kuten merinovillaan tai viskoosiin. Sillä saadaan toiseen materiaaliin yhdistettyä silkin miellyttävää tuntua ja parannettua toisella materiaalilla silkin huolto-ominaisuuksia. Silkki myös sähköistyy jota hillitään sekoittamalla sitä viskoosin tai puuvillan kanssa. Suurin osa ihmisistä pystyy käyttämään silkkiä, toisin kuin muita eläinkuituja, joille moni on allerginen. En ole kuullut koskaan että joku olisi silkille allerginen, mutta sekin on toki mahdollista.

Silkki värjääntyy melko helposti, siksi sitä saa monissa helakoissa värisävyissä. Silkinmaalaus onkin ollut hyvin suosittua etenkin 90-ja 2000-luvuilla, mutta kotikonstein koko kankaan peittävän tasaisen värin saaminen voi olla vaikeaa ja voimakkaat värit vaativat paljon väriainetta. Vaikka silkki teoriassa on melko lujaa ja kestävää, kova kulutus yhdessä kemiallisen rasituksen kanssa haurastuttaa silkkiä. Hiki ja deodorantti ovatkin silkin viholliset ja silkkipusero yleensä haurastuu ensimmäisenä kainaloista.

Vintage-silkkivaatteita hankittaessa kannattaa huomioida että vanha silkki, vaikkakin näennäisesti tukevan oloista, on aina hauraampaa kuin uusi. Arvokkuutensa vuoksi silkkikankaat myytiin tukkurille painon mukaan ja siksi, parempaa hintaa saadakseen, valmistajat alkoivat 1800-luvulla käsitellä silkkikankaat metallisuoloin joka lisää silkkiin painoa ja tukevuutta, jota se menettää valmistusprosessin aikana. Ahneuksissaan valmistajat alkoivat lisäämään painoa enemmän kuin alkuperäinen silkin paino ja kankaat olivatkin lopulta täysin metallisuoloin kyllästettyjä. Valitettavasti tämä menetelmä heikentää oleellisesti silkkikuitujen kestävyyttä ja hankaloittaa niiden pesua. Siksi monet ennen 1940-lukua valmistetut silkkivaatteet eivät enää kestä käyttöä. Onneksi tätä menetelmää ei nykyään juurikaan käytetä. Jos löydät siis vanhan silkkivaatteen joka vaikuttaa hirveän painavalta ja tukevalta ikäisekseen ja suhteessa kankaan paksuuteen, kyse saattaa olla tästä kuormitetusta silkistä.

Valmistus
Silkkiperhosen toukat saavat syödä itsensä kylläiseksi mulperipuun lehdistä jonka jälkeen ne kehräävät itselleen kotelokopan, kokongin. Kotelokoppa on noin 3 senttiä pitkä ja muodostuu toukan kehräämästä silkkirihmasta. Syljellään toukka kiinnittää rihmakerrokset toisiinsa. Yhdessä kokongissa on noin 3000-4000 metriä silkkirihmaa, mutta yhtäjaksoista silkkiä voidaan kelata yleensä noin 500-700 metriä. Loput silkistä on repien kehruuseen käsiteltävää silkkiä. Auki kelattu silkkirihma voidaan käyttää pesun jälkeen langaksi sellaisenaan, tai rihmat voidaan kerrata paksummiksi langoiksi silkin tai muiden kuitujen kanssa. Pesussa silkille sen ominaisen tuoksun antava serisiini poistuu osittain tai kokonaan.

Huolto
Silkki, kuten muutkin tekstiilit, suositellaan pestäväksi mahdollisimman nopeasti likaantumisen jälkeen. Silkki on kuitenkin vaativa materiaali. Se ei kestä kuumia pesulämpötiloja eikä kuumaa silitystä. Pesuaineeksi suositellaan mietoa nestemäistä silkille tarkoitettua pesuainetta sillä se ei kestä emäksisiä pesuaineita eikä voimakkaita tahranpoistoaineita. Pesu- ja huuhtelulämpötilan tulisi olla enintään 30 astetta. Pese koneessa ainoastaan sellaiset silkkivaatteet joiden pesuohjeessa konepesu on sallittu. Silkki ei siedä liotusta ja sen lujuus heikkenee märkänä. Silkkiä ei saa vääntää kuivaksi, se saattaa vaurioittaa vaatetta, ylimääräisen veden voi kevyesti puristaa pois. Suurin osa lähteistä suosittelee ripustamaan silkkivaatteen kuivumaan vettä valuvana, mutta jos silkki on kovin ohutta ja pehmeää, kannattaa suurimmat vedet kevyesti painella pois pyyhkeen päällä. Turvallisinta on kuivattaa vaate vaakatasossa kuivan pyyhkeen päällä jotta se ei veny. Älä kuivata silkkiä auringossa tai patterin päällä. Jotkin silkkilaadut eivät kestä lainkaan vesipesua. Ne voivat kutistua voimakkaasti tai niihin voi tulla ns. pesuryppyä joka on hiuksenhienoa ryppyä kauttaaltaan koko kankaassa. Pesuryppyjä ei voi poistaa silittämällä. Pesu voi haalistaa silkin värejä. Silkki silitetään mieluiten nurjalta ja kauttaaltaan vielä hiukan nihkeänä, paitsi villisilkit tussah, muga ja jammamai silitetään kuivana. Silityslämpötila maksimissaan 120 astetta. Älä kostuta silkkiä silittäessä suihkupullolla sillä vesipisarat voivat jättää silkkiin tahroja tai vesijälkiä. Raakasilkistä valmistetuille vaatteille suositellaan kemiallista pesua jotta tekstiilin ominaisuudet eivät muutu pesun yhteydessä. Ahkera tuulettaminen vähentää pesuntarvetta, reagoidessaa hapen kanssa silkki puhdistaa itse itseään.

Tunnistus
Tunnustelemalla silkin voi joskus erottaa siitä että tietyt silkkilaadut tuntuvat hiukan nahkealta sormiin, sen hienot kuidut voivat ikäänkuin tarttua ihon karheisiin kohtiin. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin silkkilaatuihin. Muutoin silkki voi olla tunnultaan karkeampaa tai täysin sileää, mutta yleensä se on aina melko pehmeää, joskus hädin tuskin iholla tuntuvaa. Silkki voi olla monennäköistä henkäyksenohuesta sifonkihuivista jäykästi laskeutuvaan taftiin, hennosti raitapintaiseen dupion-silkkiin, mattapintaiseen buretteen ja pellavamaiseen raakasilkkiin. Se laskeutuu joko pehmeän kevyesti tai raskaasti, langan laadusta ja kudonnasta riippuen. Tästä huolimatta myös paksut silkkikankaat ovat verrattain kevyitä. Silkin voi tunnistaa myös sille ominaisesta himmeästä hohdosta. Silkin ominaista hohtoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa silityskiiltoon, sillä toisin kuin pellavan, silkin kiiltoa ei voi parantaa silittämällä tai mankeloimalla. Silkki voi olla täysin tasaista ja sileää, tai siinä voi olla ohuita ja paksumpia kohtia kuten pellavassa. Viimeinen keino silkin tunnistamiseen on polttokoe. Eläinkuituna silkki palaa hitaasti pienellä liekillä, vähän kytemällä. Palaessa siitä tulee palavan hiuksen tai luun hajua. Palamisjäänne on hiilikokkare joka murenee painettaessa.

Imitaatiot
Jotkut modernit tekokuidut jäljittelevät silkin pehmeää, ihoon takertuvaa ominaisuutta erehdyttävän hyvin. Jopa kokeneelle tekstiilien tuntijalle voi olla joskus vaikea erottaa synteettiset silkkijäljitelmät aidosta. Ennen synteettisiä kankaita saatettiin jopa markkinoida teko-silkkinä, tekno-silkkinä tai chardonnet-silkkinä. Nykyisin lain mukaan vain aitoa silkkiä saa kutsua silkiksi. Silkillä on oma ominaistuoksu, joka joskus helpottaa tunnistuksessa, mutta asiasta tekee hankalaa että kaikki silkit eivät enää monien pesujen ja värjäysten jälkeen tuoksu. Vertaile erilaisten silkkimäisten kankaiden kiiltoa, tuntumaa ja laskeutuvuutta. Silkin kiilto on aina himmeä, ei kova ja kiiltävä. Tuntuma on jäljitelmissä joskus muovinen. Synteettiset kuidut laskeutuvat usein jäykemmin. Kaukoidässä myydään turisteille joskus tekokuitukankaita ja vaatteita aitona silkkinä. Niitä ostaessa kannattaa olla huolellinen ja tehdä hankinnat luotettavista yrityksistä, ottaa mukaan paikallinen henkilö tai kysyä onko polttokoe kankaalle mahdollinen. Jos epäilyttää, jätä ostamatta. Toisinaan myös viskoosi saattaa olla tunnultaan melko silkkimäistä koska se on usein pehmeää ja siihenkin voidaan saada silkkimäistä kiiltoa, viskoosi on kuitenkin aina vetelää ja melko painavaa paksuuteensa nähden, ei kuohkean ilmavaa kuten silkki.

Silkin haurastuminen
Opiskeluaikanani meille opetettiin, ja tätä myös useissa tekstiilioppaissa toistetaan, että silkillä on taipumus syödä itse itseään. Tästä syystä se haurastuu usein taitteilta ja säilytyksessä olevaa silkkitekstiiliä tulisi aika ajoin taitella uudelleen eri kohdista ja välttää teräviä laskoksia jotka olisivat alttiina kulumiselle. Jokin aika sitten kuitenkin luin enemmän kuormitetusta silkistä ja siitä miten käsittely vaikuttaa kankaan kestävyyteen. Aloinkin miettiä että onko silkki oikeasti sittenkään itseään syövää materiaalia vai onko se vain elämään jäänyt harhakäsitys ajalta kun silkit on käsitelty metallisuoloin jotka ovat saaneet aikaan nämä taitekulumat. Kuormitettu silkki nimittäin yleensä haurastuu loimen suuntaisesti, jolloin kankaasta jää jäljelle pitkulaisia suikaleita tai suorastaan pelkkiä loimilankoja. Kosteudelle ja muulle kulutukselle altistunut silkki taas hapertuu kauttaaltaan, pysty- ja pituussuuntaan ja kulumat ovat melko eepäsymmetrisiä. Tästä on hirvittävän vaikea löytää mitään pitäviä todisteita ja olen tässä puhtaasti yksittäisten blogipostausten ja oman mutuni varassa. Jos joku tietää aihetta käsittelevän tieteellisemmän julkaisun niin vinkatkaa ihmeessä.

Fibroiini – aine josta toukan kehräämä silkkirihma muodostuu
Serisiini – silkkiliima jota toukka erittää liimatakseen silkkirihmat toisiinsa
Shappe – repimällä valmistettua silkkiä, shappeen käytetään ne kotelokopat joista toukka on kuoriutunut ulos sekä kelatuista kokongeista jääneet huonompilaatuiset silkkirihmat
Bourette – jätesilkin jätesilkki, kaikkein heikkolaatuisimmasta himmeästä silkistä karstakehruulla valmistettua lankaa, raaka-aineena käytetään yleensä shappe-kehruun jätettä
Raakasilkki – silkkikangas tai -lanka josta serisiiniä ei ole pesty pois, joskus 100% silkillä neuloessa se on helpompaa kun lankana on raakasilkki josta serisiini keitetään pois vasta kun neule on valmis
Kuormitettu silkki – “weighted silk” johon on painon lisäämiseksi imeytetty metallisuoloja, prosessi haurastuttaa silkkiä ja lyhentää sen käyttöikää

Jos pidit tästä postauksesta niin saatat pitää myöskin sarjan ensimmäisestä osasta jossa tutustutaan pellavaan.

Let’s continue the tips of getting to know fabric materials with the second easiest, which in my opinion is silk. Silk is natural fiber and in those from animal section. Silk is produced by silkworms. It is derived from their cocoons. Larva creates the cocoon of one single fiber of silk. Unfortunately silk is ethical fiber because larva dies in the manufacturing process. Allthough, it is possible to produce larva-friendly silk too by allowing them to emerge from the cocoon. When that happens, silk fibers are damaged and it’s not possible to get one long single fiber of silk anymore. It is still good silk, not just the finest and most expensive.

Silk is breathing material and is excellent for all weathers because it is warm in the cold weather and cool in the hot weather. It absorbs moisture easily, but also dries up quite fast. That makes it very comfortable against the skin. I really like silk because it is so lovey on skin. Unfortunately not all silk fabrics can handle getting wet that well. That makes it difficult to maintain. For that reason and also to reduce price, silk is often mixed with other materials like wool and viscose. This way it is possible to add lovely feel to the other material and easy care to to silk. Silk is also quite static, so it is sometimes mixed with cotton or viscose to minimize static. Most people are able to use silk, unlike other animal fibers. I have never heard anyone being allergic to silk, but it is possible.

Silk dyes easily and for that reason there is vast variety on bright colours. Silk painting was very popular hobby in 90’s and 2000’s, but getting even colour on big yardage of silk fabric might be tricky at home. Strong colours are requiring lots of dye pigment. Even though in theory silk is quite durable and longlasting, hard wear together with chemicals weaken silk fibers. Sweat and deodorant are the enemies of the silk and blouse usually starts first ripping from armpits.

When buying vintage silk, you should consider the fact that old silk, even if it seems quite thick and sturdy, is always more fragile than modern. Due to the high value of silk, those fabrics were sold to the wholeseller according to weight. To gain better profits in the 1800’s, manufacturers started adding metal salts to silk to add weight to it, because silk looses some weight on the manufacturing processes. Over time manufacturers became more greedy and added more and more weight and that resulted silks beeing completely saturated with metal salts. Unfortunately this significantly weakens the silk and makes if more difficult to wash. Due to that, many silk garments made before 1940’s can’t handle wearing at all. Thankfully this method is not widely used anymore. So if you find old silk garment which seems unsually sturdy and heavy for the age and thickness of material, it might be just that, weighted silk.

Manufacturing
Silkworms are allowed to eat themselves full of mulberry leafs, after which they make cocoon for themselves. Cocoon is about 3 cm long and is made of one single fiber of silk. Larva connects the silkfiber with saliva. One cocoon has aproximately 3000-4000 meters of silk fiber, but it is possible to unwind only about 500-700 meters of continuous fiber. Rest of the cocoon is lesser value of silk which is ripped for spinning. After wash unwound silk fiber can be used as it is for yarn, or can be spun for thicker yarns. Wash removes the sericin, which gives the silk the natural odor, either completely or just some of it.

Maintenance
Silk, like other fibers too, is recommended to be washed as soon as possible after getting dirty. However silk is demanding material. It can’t handle hot temperatures, neither in wash nor ironing. Recommended washing detergent is mild liquid especially meant for silk, because silk can’t handle base detergent nor strong stain removers. Wash and rinse temperature should be 30 degrees of Celcius. Machine wash only those silks, which allow that in the washlabel. Silk can’t handle soaking and it gets weaker when wet. Never wring silk dry, it might damage fibers, just gently squeeze extra water out. Most of sources recommend to hang dripping silk to dry, but if the silk is very fine, the weight of the water will stretch it. Safest is to squeeze most water out ontop of towel and then flat dry ontop of dry towel. Do not dry silk in sunshine nor near radiator. Some silks can’t handle water wash at all. They can shrink and get so-called wash wrinkles, which don’t ever come off. Washing can also fade the colours on silk. Silk’s breferred to be ironed on reverse side and when it’s still slightly damp. It is more difficult to iron completely dry silk. Allthough wild silks like tussah, muga and jammamai should always be ironed dry. Max ironing temperature is 120 Celcius. Do not spray silk with water when ironing, water might leave spots. Clothes made of rawsilk are recommended to be only dry washed, to keep the qualities of the silk. Air the silk garments often, then they require less washing. Silk reacts with oxygen and sort of cleans itself.

Identification
Sometimes you can identify silk by feel, some silk qualities feel a bit sticky to the fingers. Fine fibers can actually get stuck to rough skin. However this does not apply to all silks. Silk can feel coarse or completely smooth, but usually it’s always quite soft to touch. Sometimes you bare feel it at all. Silk can be light as breath on a scarf, stiffly draping taffeta, slightly stripy dupioni, matte burette or linen-like rawsilk. It drapes either very soft and light or heavier, depending on the quality of the weave and yarn, but it is always quite lightweight. You can also identify silk by the light sheen it always has. But don’t confuse natural sheen to ironing shine. Unlike with linen, you can’t improve the sheen of silk by ironing or mangling. Silk can be completely smooth or it can have thinner and thicker areas, like linen. Last method to identifying silk is to burn it. Because it is animal fiber, it will burn like wool, with small flame. It creates similar smell than burning hair or bone. Burning leaves lump of coal which crumbles when pressed.

Imitations
Some modern artificial fibers are imitating the soft, sticky feeling very well. Sometimes it’s tricky for even experienced person to identify real silk from fake. In the old times synthetic fibers might have been marketed with words like “artificial silk”, “techno-silk” or “chardonnet-silk”. Now, according to law, only real silk can be called “silk”. Silk has it’s peculiar odor, which sometimes helps you to identify it, but what makes it tricky is, that not all silk still smell after all washes and dyes. Compare the feel, shine and drape of different silky fabrics. Sheen on silk is always modest, not hard nor extremely shiny. Synthetic fibers sometimes have plastic feel to them and they also often drape a bit more stiff. In far East some shops sell artificial materials as silk. When buying silk abroad, be carefull and always do shopping in trusted companies, take a local person with you or ask if the burn test is possible to do to the fabric. If you are doubting, don’t buy. Sometimes even viscose can imitate silk because it is very soft. However viscose is always very flabby and heavy compared to the thickness of the material, when silk is always quite airy and light.

Silk disintegration
When I was studying to be a clothing artisan, we were taught that silk has a tendency to eat itself overtime. This has also mentioned in many textile guides. For this reason silk often wears off on folds and should be every now and then re-folded for storing. Some time ago I read more about weighted silk and how that affects on the silk durability. I started to wonder, is silk really eating itself at all, or is it just misconseption from the time when silks were treated with metallic salts, which caused them to wear faster on folds. Weighted silk wears usually vertically along the weft. Only vertical strips of fabric or even only just the weft yarns are left of the material. When silk is subjected to moisture and other stress, it usually wears off unevenly on both directions, weft and warp. If is very difficult to find any solid proof of this, I am relying only on some individual blog posts and my gutfeeling. If anyone knows more about this, please share your knowledge and sources.

Fibroin – substance that silk fiber is made of by the silkworm larva
Sericin – silk glue that glues the silkfiber together in the cocoon
Shappe – silk produced by ripping the cocoons for spinning, cocoons where butterfly has emerged are used for shappe and remnants of cocoons after spooling long silk fiber
Bourette – waste silk of waste silk, the most low quality silk is used for bourette, usually the waste from making shappe
Raw silk – silk yarn or fabric where the sericin has not been washed off, sometimes if knitting or weaving the finest silks, it’s easier to do it before washing the sericin off, and when the garment is ready you boil it to get rid of sericin
Weighted silk – silk that has been treated with metallic salts to add weight to it, process makes silk weaker and reduces the lifespan

If you liked this post, you might also enjoy the first edition of this series about linen.