Moniko lukijoistani on lukenut lapsena sarjakuvia? Minä muistan lukeneeni niitä paljon ja kaikenlaisia. Suurin syyllinen sarjakuvien suurkulutukseen oli varmasti tv-ohjelmien (ja kanavien), tietokoneiden ja pelikonsolien puuttuminen. Lapsuudessani kivikaudella tietokoneet olivat luokkaa Spectrum, Commodore 64 ja myöhemmin Amiga 500. Tietokonepelien lataaminen kasettiasemalla vei ikuisuuden eikä niitä pelejäkään ollut kovin laajasti saatavilla. Tv-kananaviakaan ei ollut kuin kaksi ja ohjelmat päättyivät yleensä siinä kymmenen aikaan viimeistään. Lasten ajanvietteet olivat varsin toisenlaisia kuin nykyään. Sarjakuvia ja kirjoja luettiin siis varsin ahkerasti. Varsinaisesti tytöille suunnattuja sarjakuvia ei tuolloin juuri ollut, joten lukemistooni kuuluivat Tintti, Hämis, Hopeanuoli (villinlännen sarjakuva), Aku Ankka, Lucky Luke ja tietenkin Mustanaamio.
Eilen korviini kantautui suruviesti. Kulttimaineeseen nousseen Mustanaamion julkaiseminen Suomessa on nyt loppu. Tilaajamäärien pudottua kannattamattomiin lukemiin päätti kustannusyhtiö että Vaeltavan aaveen matka loppuu tähän. Viimeinen numero, joka sisältää nostalgisesti vanhoja Mustis-tarinoita ilmestyi eilen, 24.11.2010.
Et koskaan löydä Mustanaamiota – hän löytää sinut
Vanha viidakon sananlasku
IN ENGLISH
How many of you have read cartoons/comics as a kid? I remember reading them a lot, all sorts. The biggest reason for that must be the lack of tv programs (and channels), lack of computers and colsole games. In my childhood, at the stone ages computers were called Spectrum, Commodore 64 and later Amiga 500. It took ages to load a game on cassette station and there wasn’t that many games available. There was only two tv channels and programs ended usually around ten in the evening. Amusements for kids were pretty different than nowadays. So we read comics and books quite a lot. There wasn’t much comics for girls so my favourite reading was Tintin, Spiderman, Silver Arrow (comic from Netherlands, located in wild west), Donald Duck, Lucky Luke and of course Phantom.
Yesterday I heard sad message. The Phantom is no longer published here in Finland. Publisher decided that it was time to let it go since it hasn’t exactly been a gold mine anymore for years. So the adventures of The Ghost who walkes have ended here. Last issue with old Phantom-stories was published yesterday, 24.11.2010.
Picture Egmont Kustannus
Mustanaamio on nopeampi kuin viidakon vanha sananlasku!
Ehkä tuossa lehdessä ei ole jatkosarjaa…
Eikun vakavasti ottaen, ikävä tuollanen uutinen. Lukeminen kaikissa muodoissa ruokkii mielikuvitusta enkä mä tykkää yhtään tästä passivoivasta tietokoneen ylivalta -trendistä ja pelijutuista, joissa kaikki on valmiiksi kuviteltu. En ole ikinä tykännyt, vaikka mulla on paljon positiivistakin sanottavaa interweebin ihmeellisestä maailmasta.
Ai että mä tykkäsin kanssa Hopeanuolesta! Luin niitä aina meidän tuttavaperheen mökillä kauheet kasat, samoin Mustiksia. Mulle kun tuli itelle vaan Hevoshullu :D
prefecta – haha, todellakin :) jatkosarjoja ei varmasti tuosta lehdestä löydy.
On muuten jännä juttu että lapsena luin todella paljon. Meillä oli koulussa oikein sellainen kisa kuka lukee eniten. Luetut kirjat tietysti merkittiin listaan ylös ja vertailtiin. Aikuisena en muka enää ole ehtinyt lukea vaikka pidänkin lukemisesta kovasti. Jotenkin tää tietokone ja tv vievät nyt sen vapaa-ajan mikä ennen meni lukemiseen. Mutta sarjakuvista pidän edelleen. Ne on kevyttä aivojen nollaus-lukemistoa. Olen ihan aikuisenakin tilannut Aku Ankkaa ja joskus vielä ostelenkin Aku Ankan taskareita. Unohdin muuten tuosta listasta Asterixit. Ne olen lukenut kaikki moneen kertaan :D Ja niinkin hassulta kuin se kuulostaa niin pidin myös Kari Suomalaisen poliittisista sarjakuvista ja stripeistä. Niitä luin myös paljon kirjastosta lainattuna vaikka en niiden poliittisista vitseistä lapsena ymmärtänyt puoliakaan :)
Mustanaamio ei ole koskaan ollut mun suosikki, mutta Hopeanuoli oli :)
Ja Tintti (vaikka se oli mulla vähän pelottava), Lucky Luke, Digedagit, Piko ja Fantasio, Marsupilami, Aku Ankka tietysti, Rasmus Nalle, Maailman vahvin nalle… oi niitä oli niin paljon!!
Sarjakuvista ei kovin usein pääse herättelemään keskustelua blogissa tai muutenkaan, aika harva on niistä suuremmin kiinnostunut.
Ilona – Digedagista ja Piko & Fantasiosta en ole kuullutkaan. Marsupilamia en koskaan oikein tajunnut, siksi ne jäi mulla lukematta. Ja Maailman Vahvimman Nallen olin unohtanut ihan kokonaan, sitä kyllä tuli itsekin luettua, Rasmus Nallea ei niinkään. Sarjakuvat taitaa olla nykyään aika pienen vähemmistön hommia, mikä on aika sääli. Omasta hyllystä niitä kyllä löytyy edelleen, lähinnä Aku ja Asterix & Obelix.