Olen vuosia, tai jopa vuosikymmeniä harrastanut yhtä juttua josta en ole tainnut blogissa juurikaan puhua. Nimittäin kalligrafia. Jotain siihen liittyviä kuvia on saattanut joskus vilahtaa, mutta suurimmaksi osaksi olen luovuttanut kaikki tekeleeni pois kortteina tai muina sellaisina lahjoina. Innostuin kalligrafiasta jo opiskeluaikoina. Muistaakseni sain yhdeksännellä luokalla koulusta jonkun kilpailun (olisiko ollut joku historiakilpailu peräti?) palkintona mustekynän jolla kirjoitin kirjeitä, muistiinpanoja ja päiväkirjaa niin paljon että metalliterä kului vähitellen vinoksi. Kynä on minulla tallessa edelleen, mutta kirjoittaminen on sillä vaikeaa terän kuluman vuoksi. Kauppiksessa meillä oli pakollisena joku mainostekstauskurssi ja sen innoittamana aloin etsiä tietoa tekstauksesta ja kalligrafiasta. Mainostekstaus ei itsessään ole mikään järin esteettinen tekniikka, toisin kuin kalligrafia. Kalligrafia ei ollut silloin vielä kovin suosittua Suomessa ja suurin osa myydyistä tekstauskynistä oli huopakärkisiä tusseja joiden jälki oli vähän suttuista. Teräväpiirtoisten kirjainten tekeminen oli huopatusseilla mahdotonta. Onnistuin kuitenkin hankkimaan itselleni oikean metalliteräisen mustekynän ja siihen italic-teriä. Myöhemmin ostin vielä toisen kynän pyöreällä terällä.
Hiljattain mietin että haluaisin vähän opetella lisää ja päätin perehtyä joustaviin teriin sekä mustepullossa kastettaviin kyniin. Kalligrafiasta ja hienosta käsin kirjoittamisesta on tullut taas suositumpaa joten näitä tuotteita saa nykyään helpommin. Ostinkin vähän aikaa sitten oikean mustekynän jossa on joustava terä sekä pullollisen mustetta. Ennestään minulta löytyi Englannista matkamuistona tuotu sulka-mustekynä. (Ei kuitenkaan aito sulkakynä, jossa terä on veistetty sulan tyveen. Se voisi olla jp vähän liikaa.) Luulin että minulla oli myös pullomusteelle tarkoitettu kynä jossain mutta en etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä.
Olen nyt muutamia kertoja treenannut pullomusteen kanssa ja pakko todeta että nyt ymmärrän todella hyvin miksi elokuvissa ja tv-sarjoissa aina viitataan mustekynillä kirjoittavien koululaisten (tai muidenkin) harakanvarpaisiin. Se on jopa harjaantuneelle käsinkirjoittajalle vaikeaa ja vaatii käteen sopivan terän sekä oikeanlaisen paperin. Sulavan jäljen aikaansaaminen vaatii harjoittelua. Terävä metallikärki raapii paperia eikä luista kovin pehmeästi, liian huokoinen paperi imee valtavasti mustetta ja saa kirjoituksen näyttämään suttuiselta. Säiliömustekynässä muste valuu koko ajan tasaisesti ja kirjoitusjälki on automaattisesti siistimpää jopa huokoisemmalla paperilla. Tämä tieto auttaa myös ymmärtämään miksi jotkut vanhat dokumentit ovat niin vaikealukuisia. Kirjoitustapa on toki ollut erilainen, mutta myös itse kynä on vaikuttanut voimakkaasti kirjoitusjälkeen. Harjoitukset jatkuvat.
For years, or more like decades now I have had a hobby that I don’t think I have mentioned before. I’m talking about calligraphy. There might have been some photos around in the blog, but mostly I have send or given my calligraphy products away as cards or gifts. I got interested on calligraphy when I was studying in commercial school. If I recall correctly, I received fountain pen as a price on some sort of school competition (history related perhaps?) on ninth grade. I used if a lot for writing letters, notes and diary. I used it so much, the nib actually wore out into odd angle. I still have it, but it is awkward to use because of the wornout nib. In commercial school we had course for commercial lettering. Around that time popular commercial lettering wasn’t very pretty, but that got me interested. I started reading about lettering and calligraphy. They weren’t really very popular at that time in Finland. Most “calligraphy” pens you could get, were actually felt tip markers. They didn’t make sharp, crisp letters, but quite bulky and messy. However I did manage to find proper calligraphy pen with italic nibs. Later I bought another fountain pen with round tip.
Recently I was thinking that I’d like to learn more and find out about flexible nibs and bottle ink. Calligraphy and fine handwriting are coming more popular and these products are again available more than decade ago. I recently bought bottle of ink and proper pen with flexible nib . I already had one feather pen which I brought back from England couple years ago. (Not the real feather pen which has the carved nib, though. I think that might be pushing it. ) I thought that I had another pen with nib, but I wasn’t able to find it anywhere.
I have now practiced couple times with it and I have to say I now understand really well all the references in the movies and tv to the schoolkids (or anyone’s) wibbly scribles. It is difficult for even experienced handwriter, not to mention kids. It requires nib suitable for your hand and right kind of paper. To be able to make it smooth it takes practice. Sharp metal tip scrapes the paper surface and isn’t gliding on it very smoothly. Too soft paper takes lots of ink and makes it look messy. Fountain pen gives even and smooth flow of ink and writing is automatically much tidier, even on soft paper. This information also explains why some old documents are so difficult to read. Way of writing has been slightly different, but also the pen and nib itself has affected quite a bit. So I keep practicing.
2) Pieni Italic-terä / Small Italic
3 ) Iso Italic-terä / Large Italic
4) Uusi kynä taipuisalla terällä / New pen with flex nib
5) Tuliaisena tuotu sulkakynä terävällä terällä / Feather pen from England with sharp nib
Different fonts and tests. You can see from the quality that Italic and round nibs are the most familiar for me.
Here you can see what flex nib does when writing. This is not the most flexible one, you have to press quite hard to get it open like that.
View this post on Instagram
Testing, testing. #featherpen #inknibs #handwriting #bottleofink #mustekynä #sulkakynä
Mukava postaus. :) Tässä juuri päivänä eräänä naureskelin että minulla taitaa olla jonkinlainen kynäfetissi… Minä niin kovasti innostun aina kun saan käsiini uuden, hyvän kynän! :D Viimeisin ostokseni (jota kynäfetissiä ymmärtämättömän on vaikea tajuta) on Ariston tekninen piirrin (viivan paksuus 0.25) ja siihen sopiva muste. Ai että on ihanaa nyt kirjoitella ja piirustella!
Hehkuvainen – MÄ NIIN TIEDÄN MISTÄ SÄ PUHUT! Ihanaa että joku muukin. Pakko tunnustaa että olen vähän kynänatsi. En tykkää siitä että ihmiset lainaavat mun kyniä. Töissäkin yritän piilotella lempparikynää ettei sitä käyttäisi kukaan muu. Mulla on yksi tussi jonka viivan paksuus on 0,05, ai jösses että mä rakastan sitä, mut se terä on niin hentoinen että mun raskas käsi murhaa sen aika nopeesti. 0,2 taitaa olla mullakin lempparivahvuus, sillä piirrän mieluiten ja 0,5 on kivoin kirjoittamiseen. Tai päinvastoin, se vaihtelee päivästä riippuen. Teknisiä piirtimiä en ole arvannut hankkia kun olen pitänyt niitä hintavina, mutta toisaalta jos niihin voi lisätä mustetta ja ovat siten pitkäikäisiä niin pitänee alkaa harkitsemaan.
Kerran yhdessä brittiläisessä tv-ohjelmassa näyttelijä David Mitchell joutui antamaan kynänsä lainaan ohjelman juontajalle. Juontaja rikkoi sen tahallaan ja Mitchell loukkaantui ihan oikeasti siitä koska hänkin on mustasukkainen kynistään. Hetken näytti siltä että hän kävelee ulos studiosta.