Kureliiviprojekti on viimeinkin saatettu päätökseen. Eihän siinä mennytkään kuin vaatimattomat viisi vuotta. Aika tarkkaan viisi vuotta sitten olen tehnyt blogiin ensimmäisen postauksen kureliivejä koskien. En erityisemmin nauti korsettien ja kureliivien tekemisestä koska ne ovat niin suuritöisiä, mutta muutamia on niitäkin tullut tehtyä. Tämä on ensimmäinen 1700-luvun mallinen. Viimeksi parisen vuotta sitten tein ns. välimallin kureliivin jollaisia käytettiin aivan 1700-luvun lopussa siirryttäessä rokokoo-tyylistä empireen. Se on kevyesti tuettu vain muutamalla luulla ja siinä on rintakupit, vähän kuten moderneissa alusasukorseleteissa.

Tämä 1740-luvun täysluitettu kureliivi sen sijaan on aivan eri maata. Siinä on kolme kerrosta kangasta ja koko korsetti on täyteen luukujia ja luita. Kureliivin työjärjestys poikkeaa normaalista vaatteesta. Ensin leikkasin reiluin saumanvaroin kaikki kappaleet kolmesta kankaast. Kolmesta siksi että päälle näkyvä kangas voi olla esim ohutta silkkiä tai muuta kauniimpaa kangasta joka on liian ohutta pitämään yksinään luita sisällä luukujissa joten sen alle tulee toinen kerros tukevaa kangasta. Tukeva kangas on tiivistä pellavaa tai puuvillacoutilia (tosin coutil on modernimpaa laatua kuin pellava). Sitten ompelin kangaskerrokset kustakin kaavakappaleesta yhteen, kaavan reunoja seuraten. Tämän jälkeen ompelin luukujat kaikkien kerrosten läpi. Kopioin kujien suunnat eräästä netistä löytämästäni kureliivistä, en tiedä onko niillä sen tarkemmin joku sääntö olemassa. Nyörinreiät voi myös ommella tässä vaiheessa. Se on helpompaa tehdä kun luut eivät vielä ole paikoillaan. Tähän kureliiviin tuli sekä etu- että takanyöritys joten reikiä tuli yli 40 kappaletta.

Kun luukujat oli ommeltu (tein ne koneella), pujotin määrämittoihin pätkityt luut paikoilleen. Käytin tähän ensimmäiseen kureliiviin muovista paksuhkoa nippusidettä. Minulla on myöskin autenttisempaa rottinkia olemassa, mutta ajattelin että käytän sitä sitten vasta seuraavaan kureliiviin ja tämä ensimmäinen harjoituskappale saa mennä nyt vähän halvemmalla materiaalilla. Jokaisen luun päät pyöristin sulattamalla etteivät ne revi kangasta pujotettaessa. Luun pitää olla muutama milli lyhyempi kuin varsinainen kuja on. Nyörityksen reunoihin pujotin kahdet nippusiteet tukevoittamaan nyöritystä.

Luiden pujottamisen jälkeen kavensin saumanvaroja hieman, käänsin ne nurjalle kappaleen reunaa myöden ja harsin litteäksi paikoilleen. Nyt on kasa kureliivin kappaleita irrallisena. Ne ommeltaisiin yhteen käsin vahatulla pellavalangalla kappaleiden reunoista niin että reunat tulivat vastakkain. (Tosin ajan säästämiseksi fuskasin ihan vähän ja ompelin kiinnittävät saumat koneella ensin ja sitten vasta harsin saumanvarat nurjalle.) Sitten ompelin reunoja kiertävän kantin. Koska luut tulevat aivan kappaleiden reunoihin asti, pitää kantti ommella kokonaan käsin, molemmilta puolilta. Lopuksi ompelin neljänneksi kerrokseksi vuorin, joka kiinnitetään nurjalle käsin. Viimeisenä pujotin nyörit paikoilleen. Etuosaan käytin koristeellista viskoosinyöriä ja taakse litteää puuvillanauhaa.

Toisin kuin monet korsetit nykyaikana, kureliivi oli 1700-luvulla aina alusvaate. Kureliivissä julkisesti näyttäytyvä sai huonon maineen sillä hän oli puolipukeissa joka ei ollut sopivaa. Siitä saattoi jopa joutua jalkapuuhun. Tosin pastoraalisissa maalauksissa ja näytelmissä kukkais- ja paimentytöt saattoivat esiintyä ilman kureliivin peittävää pukua. Kureliivin alle puetaan pitkähelmainen aluspaita, chemise. Päälle tulee alushame, hame ja varsinainen puku. Koska sitä pukua ei nyt vielä ole niin minä puin tapahtumaan kureliivin alushameen ja hameen päälle.

Hameen ompeluun meni parisen tuntia sillä se on todella yksinkertainen. Ompelin kaksi noin 80 sentin pituista pätkää koko kankaan leveydestä leikattuna sivuista yhteen renkaaksi. Jätin toiseen päähän saumaa n. 20 cm mittainen halkio. Helma-röyhelö on neljä kertaa kankaan leveydestä leikattuna noin 20 cm pätkät jotka ommellaan päistä yhteeksi isoksi renkaaksi. Rengas rypytetään tai laskostetaan hameen helmaan. Vyötärön laskostin vyötärökaitaleeseen niin että reunat menevät sivuissa hieman päällekkäin. Molempiin sivuihin jäi ne avoimet halkiot. Vyötärökaitaleisiin ompelin molempiin päihin solmimisnauhat, yhteensä neljä kappaletta. Kaikki 1700-luvun hameet ja alushameet voidaan tehdä tällä samalla mallilla. Päälle hame puetaan niin että ensin solmitaan takaosan nauhat etupuolelle vyötärön ympäri ja sitten etuosan nauhat taakse. Kun alla on tukeva kureliivi, eivät tiukallekaan solmitut hameen nyörit puristu vatsanahkaan.

I have finally finished my 1700’s stays project. It only took me about five years. It was pretty much five years ago in August when I did the first post in my blog about the stays. I don’t really enjoy making corsets, they are so tiresome to do, but I’ve done couple. This is my first actual 1700’s corset. Couple years ago I made so called transitional stays, which were used when moving from Rococo style towards Regency. They are only very lightly supported by boning and they have breast cups, little bit like modern bustiers or basques do.

However this fully boned 1740’s stays is totally different animal. It has three layers of fabric and whole corset is full with bones. It is sewn in a bit different order than any normal garments. First Icut all the pieces on three fabrics and wide seam allowances. Three layers are needed because the top material can be fine silk or other decorative material which is too thin to hold the boning inside. Sturdy material is either tightly woven linen or cotton coutil (allthough coutil is not historically accurate for the era). Firstly I stitched all three layers together on each piece, following the actual pattern edge. Then I sew all boning channels. I copied the angles of boning from the stays I found online, I’m not sure if there are certain rules for them. You can also sew the holes for lacing. It’s much easier to do it now, before the bones are in place. These stays have over 40 holes.

When I finished sewing the bone channels (I did it with machine), I cut the bones and poked them into the channels. I used thick plasting binding. I do have proper authentic reed too, but I thought that this is a prototype so I use something cheaper. I melted each end of the bones to make it smooth. Bone must be couple millimeters shorter than the channel.  I also added two bones on both sides of lacing to make it sturdy.

After that I trimmed the seam allowances, folded them to the reverse side and whip stitched in place. Now was time to connect the pieces together by hand with waxed linen thread. (Allthough I wanted to save some time and did this by machine and after that whip stitched the seam allowances). Next job was to sew the edge binding. It is cotton bias tape which I sew by hand, on both sides. Last thing to do was to sew on the lining by hand. Finishing touch was adding the ribbons. I used decorative viscose ribbon in front and flat cotton tape on back.

Unlike modern corsets, stays were undergarment in 1700’s. Showing your stays in public was not decent, you might have got bad reputation or even some sort of punishment like stocks. Allthough pastoral paintings and plays might have showed flowergirls or shepards wearing just stays and petticoats. Chemise, long under shirt goes under the stays, petticoat goes over them, then the skirt and then the actual gown. I don’t have the gown yet so I had to wear just the petticoat and skirt with my stays for the Summer event.

It took me couple hours to sew the skirt because it is really simple. I had two 80 cm long pieces of fabric which I connected on sides. I left about 20 cm long opening on one end of the seam, on both sides. Hem ruffle is four times the width of the fabric and 20 cm high.  They make a really long circle. circle is then gathered and sewn on the hem of the skirt. Waistline is pleated to the waistband. There is two separate waistbands, which overlap on both sides. There is also ribbons on both ends of both waistbands, to tie the skirt around the waist. All skirts of 1700’s can be made with this same model. You put the skirt on so that first you tie the backside around your waist, and then the front. When you have stays under, it doesn’t feel like sticking into your skin.