Kitsuke: art of wearing a kimono

On se kuulkaa jännää opetella uusia asioita. Kiinnostavaa ja jännää. Kimono- eli kitsuke-työpajan ohjaajana toimi pukuompelija Aliisa Arve Suomen Chadō Urasenke Tankōkai-yhdistyksestä. Hän on opiskellut kimonon valmistusta kolme vuotta Kiotossa ja vuoden verran japanilaista teetaidetta (Japanissa siis, hän edelleen jatkaa teen opiskelua Suomessa) johon kimonot kuuluvat olennaisena osana. Työpaja keskittyi pääosin teetaiteeseen sopiviin, puolimuodollisiin kimonoihin. Kitsuke tarkoittaa vapaasti käännettynä kimonon pukemisen taitoa. Läheskään kaikki japanilaisetkaan eivät kuulemma enää sitä hallitse. Tosin saattaa käydä myös niin että jos menet Kiotoon kimonoon pukeutuneena, joku paikallinen rouva-henkilö voi tulla ns. räjäyttämään obisi, eli korjaamaan jotakin mukamas väärin puettua osaa.

Toisin kuin kuvittelin, kimonoita on paljon erilaisia. Kaikkein virallisinta kurotomesode-kimonoa käytetään yleensä vain hääjuhlassa, eikä monikaan japanilainen enää omista sellaista, sillä ne ovat kalliita (uuden henkilöauton hintaluokkaa). Kuulemma kaikki japanilaiset eivät muutenkaan enää pukeudu kimonoon, varsinkaan Kioton ulkopuolella. Kaikkein epämuodollisimmat ovat puuvillasta tehdyt kesäkimonot, yukatat ja arkiset villakimonot. Tähän väliin mahtuu monta erilaista kimonoa ja niiden muodollisuusastetta. Muodollisemmat kimonot erottaa epämuodollisista mon-vaakunoista. Mitä enemmän vaakunoita, sitä muodollisempi kimono, epämuodollisista kimonoista ne puuttuvat kokonaan.

Japanilainen väriestetiikka on erilaista kuin mihin me olemme tottuneet, joten kimonoissa voidaan yhdistää kuvioita ja värejä meidän silmäämme aika rohkeastikin. Täysmusta kimono ja täysmustat asusteet ovat hautajaisvaate eikä niitä pidä koskaan muulloin pukea päälleen. Muodollisia kimonoita koskevia sopivaisuussääntöjä on paljon, mutta epämuodollisia voidaan pukea vapaammin. Vintage- ja antiikkikimonoita harrastavat voivat revitellä pukeutumisessa enemmän. Lisäksi Japanissa on erilaisia koulukuntia jotka pukevat kimonon eri tavoin. Yksi sääntö kuitenkin menee kaiken edelle. Kimonon liepeistä vasemman kuuluu aina olla päällä. Oikea lieve puetaan vasemman päälle ainoastaan vainajalle. Toisin kuin länsimainen pukeutumisestetiikka, kimonon ei ole tarkoitus korostaa kurveja vaan päin vastoin. Kimonoon pukeuduttaessa vartalosta pyritään saamaan mahdollisimman tasainen sylinteri. Rinnat litistetään ja vyötärö topataan suoraksi. Ihanteellisinta olisi myös hieman luisut hartiat joten kovin suorilla olkapäillä varustettu henkilö voi lisätä olalle kaulan tyveen ja solisluiden sivuille toppausta. 

Itseäni kiinnosti tietysti eniten kimonon muodin historia. Siitä ohjaajamme ei hirveästi osannut kertoa. Työpajaa organisoimassa ollut kaverini myöhemmin totesi että japanilaiset arvostavat uusia asioita joten vanhan kimonomuodin tutkiminen ei taida olla kiinnostuksen kohteena siellä ykköstilalla. Ainakaan siitä ei hirveästi ole tietoa saatavilla, vaikka kimonon historiasta muutoin on paljonkin tietoa. Sen verran kuitenkin sain selville että oma kimononi on, suureksi hämmästyksekseni, vanhempaa perua, todennäköisesti 1920- tai 30-luvulta, Shōwa-kauden alusta, ennen toista maailmansotaa. Tähän viittaa mm. pitkähköt hihaliepeet, vuorin kirkkaanpunainen väri, kimonon pieni koko sekä kuvio- ja värimaailma. Tyyliltään se on todennäköisesti epämuodollinen o-meshi, värjätyistä, kiiltävistä silkkilangoista kudottu ja on ikäänsä nähden kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Hopeanhohtoinen obini taas on luultavasti 60-luvun tyyliä. Se on muodollinen fukuro obi, joissa käytetään paljon metallilankoja. Tämä oma obini on kuulemma keskeneräinen, siitä puuttuu sisältä tukikangas ja päät ovat ompelematta. Luultavasti sitä ei ole koskaan käytetty. Tukikangasta en aio siihen lisätä, mutta päät aion ommella umpeen kuten kuuluukin. Kimono ja obi ovat siis vähän eri paria, mutta kuten aiemmin mainitsin, vintagekimonoiden kanssa voi tyyliä revitellä vapaammin.

No työpaja on käyty, mitäs nyt? Nyt aion vähän fiksata nagajubania, eli välikimonoa ja ommella obin päät. Aion hankkia muutamia pukeutumistarvikkeita ja surffailla kimonosivuilla. Minulta puuttuu vielä tabit joita en ehtinyt ommella, kunnollinen obiage (tein vääränlaisen) ja obimakuralle teline joka helpottaa obin pukemista. Lisäksi olisi kätevää ommella muotoiltuja toppauksia jotka voi pukea nepparein tai tarranauhoin. Työpajassa käytin froteepyyhekeitä ja puuvillanauhoja sitomiseen. Lisäksi voisin hankkia muutamia apuklipsejä pukemisen helpottamiseksi. Sitten jos oikein haluan alkaa hifistelemään voisin hommata geta- tai zori-sandaalit, toisen oikean kokoisen kimonon ja aidon obijimen. Tosin kun olen kohtalaisen pitkä ja muodokas niin oikean kokoista kimonoa voi olla vaikea löytää. Jos kimono-hommelit kiinnostavat sinua niin löydät muita harrastajia FB-ryhmästä Kitsuke Finland.

It is so exciting to learn new things. Interesting and exciting. Kimono aka kitsuke workshop was run by seamstress Aliisa Arve from Finnish Chado Urasenke Tankokai association. She has studied kimono making in Kyoto for three years and japanese tea ceremonies for one year. Kimonos are important part of tea ceremonies. Workshop concentrated on half formal kimonos which are used in the ceremonies. Kitsuke means, freely translated, the art of wearing a kimono. Apparently not all japanese know how to do it these days. And on the other hand, if you wear a kimono while in Kyoto, some old lady might come and explode your obi, meaning that they might want to fix something that they think was put on wrong.

Unlike I imagined, there are loads of different kind of kimonos. The most formal of all, kurotomesode is mainly used in weddings, and not many Japanese own one these days. They are very expensive to buy, about the pricerange of a new car. I was told that wearing a kimono is not that common in Japan anymore, especially outside Kyoto. Most informal kimonos are yucata, the cotton summer kimonos. And wool kimonos, meant for everyday wear. Between most formal and most informal there are loads of variety and levels of formality. You can separate formal from informal by the amount of mon crests. The more mons, the more formal kimono. Informal kimonos don’t have any crests at all.

Japanese colour aesthetics is different than what we are used to. So kimonos could have quite brave colour and pattern combinations. Completely black kimono with completely black kitsuke set is only meant for funerals and is never worn elsewhere. There are many rules for wearing formal kimonos, but informal have more flexibility on the style. Vintage and antique kimonos are also much more open to styling. There are also different tradition styles for dressing up. There is one rule however, which goes over everything else. Left side of the kimono is always on top of the right side. Right side of the kimono is wrapped over left side only for dead people. Unlike western fashion, kimono is not meant for showing your curves, on the contrary. When wearing a kimono, the goal is to even out all curves. Breasts are flattened and waist is padded to smoothen everything out into cylinder shape. Most ideal would also be  bottle neck shoulders, so person with very straight shoulders might want to add some padding on the shoulders, near neck.

I am more interested on the kimono fashion history. Our teacher didn’t really know much about that. My friend, who was organizing the workshop, told me later that Japanese appreciate more modern things, so studying old kimono fashion isn’t that popupar issue there. Atleast there isn’t that much information available, even though history of kimono is otherwise quite well known. I still managed to find little bit of the origins of my vintage kimono. To my huge surprise, it is quite old. Based on long sleeves, red lining, the small size and patterns and colours, it is from pre WWII, most likely 1920’s or 1930’s, early Shōwa period. It is probably informal o-meshi kimono, which are made of shiny, dyed silk threads. Considering the age, it is in remarkable condition, I was told. My silvery vintage obi is most likely from 1960’s. It is the most formal of obi’s, fukuro, where they use loads of metal threads. I was told that this obi is unfinished. It is missing interlining and ends are not sewn. Quite likely it is never worn. I’m not going to add support material, but I am going to sew the ends, as they should. So my kimono and obi are not matching on formality, but like I mentioned earlier, with vintage kimonos, it is allowed to take some liberties.

Well, workshop is done, what now? Now I am going to take some time to fix nagajuban, that is the middle kimono between main kimono and underwear. I’m also going to sew the obi, as mentioned. I am planning on getting some suplies for kitsuke and surf around the kimono web pages. I still don’t have tabi, which I didn’t have time to make, proper obiage (the one I made is not correct) and a holder for obimakura, to help getting the obi on nicely. Also some tailormade padding would help on dressing up. On the workshop I used just some hand towels and ribbons. I could also get some clips for making the dressing up easier. If I want to get really fancy, I could get another, properly fitting kimono, geta or zori sandals and real obijime. However, the tall and curvy person I am, it might prove difficult to find right size. If you are interested in wearing kimonos, you can find Finnish kimono enthusiasts from FB group Kitsuke Finland.


Aliisa Arve näyttää miten kimono muotoillaan istuvaksi. /
Aliisa Arve showing how to create wellfitting kimono. 


Välipalaa ennen pukeutumista. /
Some snacks before getting dressed.


Kitsuke-tarvikkeet ylhäältä alkaen vasemmalta oikealle:
valkoinen nagajuban, vintage kimono, obi, datejime, koorin belt & obijime,
erishin-kauluskovike, obi-ita (obin kovikelevy), apuvöitä
makura-tyyny, obi-klipsi makuralle, obiage, toppaukset (froteepyyhkeitä)
jonkun kurssilaisen zori-sandaalit sattuivat kuvaan myös /
Kitsuke items, starting from top left: white nagajuban, 
vintage kimono, obi, datejime, koorin belt & obijime,
erishin, obi-ita (cardboard), ribbon belts,
makura pillow, obi clip for makura, obiage, padding (towels)
someone’s zori happened to be there


Nuoren naisen muodollisin kimono furisode, jossa erittäin pitkät hihaliepeet. /
Furisode, the most formal kimono for young women, with very long sleeves.


Taiko-musubi, eli obin yksinkertainen rumpusolmu. /
Taiko-musubi, simple drum knot for obi.


Kimonoharrastaja lainasi kurssilaisille omia kimonoitaan. Kysyin montako
hänellä on. Vastasi että lakkasi laskemasta jossain 70 kohdalla, mutta että
kyllä niitä on jo noin satakunta. /
One kimono enthusiast brought some of her collection to the workshop
for people to try on if they didn’t have their own. I asked how many does
she have. She said she stopped counting on 70, but there should be
around 100 atleast. 


Kimonoiden värjäystekniikka on aivan oma maailmansa, sitä sivuttiin
työpajassa vain ohimennen, mutta se on yksi syys siihen miksi kimonot ovat
kalliita. Kudotut kuviot ovat epämuodollisempia kuin värjätyt/maalatut. /
Kimono dye-technique is a world of it’s own. We didn’t really talk much about
it in the workshop. It is however, one reason why kimono’s are so expensive.
Woven patterns are more informal than dyed/painted.


Lähikuvassa näkyy ikat- eli flammutekniikalla värjätty kuviointi. 
Tällä tavalla tehdyissä kankaissa kuvio värjätään lankoihin jo ennen kutomista.
Tekniikka on kallis, joten sillä tehtyjä kankaita näkee nykyään harvemmin. /
Close up of my kimono ikat technique pattern. Fabrics made with this technique
are expensive, so you don’t really see them that much these days. Patterns
are dyed on the yarns before weaving. 


Kimonokaverikuva. Edvinan blogi.
Kuvan otti joku kurssilaisista. /

Kimonophoto with friend. Edwina’s blog, in finnish.
Photo was taken by one of the fellow students.

21 people like this post.

Comments (4)

MariaSFebruary 7th, 2018 at 11:26

Vitsi miten mielenkiintoista! Sellainen jäi pohdituttamaan, että miten japanilaiset itse suhtautuvat siihen “kuka saa käyttää kimonoa”. Tämä siis johtui mieleeni siitä, kuinka tarkkaa saamenpuvun käyttö on, niin onko kimonojen suhteen samanlaista?

RhiaFebruary 7th, 2018 at 12:12

MariaS – No tästä aiheesta minulla on ainoastaan länsimaisten, Japanissa asuneiden mielipide. En siis ole keskustellut japanilaisten kanssa aiheesta joten siinä mielessä harkintaa kannattanee käyttää. Joidenkin lähteiden mukaan alunperin “kimono” on tarkoittanut mitä hyvänsä vaatetta joten periaatteessa kaikki vaatteet voisivat olla “kimonoita”. Kimono ei ole kansallispuku eikä saamenpuvun tapaan kansanpukukaan vaan alunperin yleisvaate johon pukeutuivat kaikki. Miesten kimono eroaa vähän naisten kimonoista, lähinnä koristeellisuudessa ja väreissä. En tiedä onko olemassa erikseen mitään kansallispuvuksi luokiteltavaa kimonoa. Nykyisin kimonon käyttö on niin paljon vähentynyt että monet japanilaiset ovat kuulemma ihan mielissään että siitä ovat kiinnostuneet muutkin kuin paikalliset. Se tietysti samalla pitää yllä myös voimakkaasti vähentynyttä kimonon valmistusta ja kauppaa. Japanissa asuneilla kurssiohjaajalla ja avustajilla on käsitys että niin kauan kuin kimono puetaan asiaankuuluvasti se on ok. Heidän mielestään ei ole ok käyttää aitoa kimonoa naamiaisasuna tai hupivaatteena tai muodollista kimonoa aamutakkina. Se miten vapaasti kimonoa voi asustaa on kytköksissä sen muodollisuusasteeseen. Epämuodollisia voi asustaa rennommin vaikka korsetilla tai koruilla, mutta muodolliset puetaan aina sääntöjä noudattaen. Tällainen mielikuva heille on tullut japanilaisten asenteista, mutta on sitten eri juttu miten paljon tämä vastaa todellisuutta.

Muutama vuosi takaperin syntyi aikamoinen häly siitä että Katy Perry esiintyi pukeutuneena kimonomaiseen asuun ja peruukkiin jotka muistuttivat geishan pukeutumista olematta kuitenkaan oikeasti sitä. Sitä pidettiin kulttuurisena omimisena. En tiedä olisiko tilanne ollut sama jos hän olisi pukeutunut oikeaan kimonoon kaikkine asusteineen ja jättänyt geishakampauksen ja -meikin pois. Nää on vaikeita asioita ja meilläkin käytiin kotona pitkä keskustelu kimonoon pukeutumisen sopivuudesta. Aion kyllä jossain vaiheessa vielä ottaa selvää tarkemmin siitä mitä japanilaiset ajattelevat, mutta kun en tunne henkilökohtaisesti ketään niin olen lähinnä netin varassa. Heilläkin varmasti on erilaisia mielipiteitä.

Itseäni aihe kiinnostaa kulttuuri- ja pukuhistorialliselta näkökannalta. En ole aikonut jatkuvasti pukeutua kimonoon, mutta kun sellainen on tullut joskus hankittua niin on minusta vain asiaankuuluvaa tietää miten se kuuluu pukea oikein. Ne jotka harrastavat teetaidetta, pukeutuvat aina kimonoon teeseremoniaa harjoitellessaan. Tietynlainen asu kuuluu japanilaisen teetaiteen luonteeseen ja olisi tilaisuuden aliarvostamista olla ottamatta sitä aspektia mukaan. Se on paljon virallisempi tapahtuma kuin vaikka englantilainen kello viiden tee.

Saamenpuvusta ongelmallisen tekee se että puvuissa oleellista on se suku mihin kuuluu ja eri alueilla käytetty symboliikka joka liittyy kotipaikkaan. Ne valmistetaan aina sille tietylle ihmiselle. Puvut siis ovat hyvin vahvasti kytköksissä sukuun, kotipaikkaan ja henkilöön. Aivan eri tavalla kuin puolimuodolliset ja epämuodolliset kimonot joita tehdään teollisemmin. Virallisten kimonojen mon-vaakunat voivat olla sukuvaakunoita, mutta ilmeisesti niiden käyttöä ei ole mitenkään hirveästi rajattu ja jos teettää itselleen muodollisen kimonon, niin voi valita vaakunan annetuista vaihtoehdoista. Näin kertoi yksi kurssin avustaja joka oli teettänyt muodollisen kimonon itselleen Japanissa.

HehkuvainenFebruary 12th, 2018 at 20:37

Hienolta näyttää! Melkoista välineurheilua tuo kimonoon pukeutuminen O_o. Hassua sinällään, että kirjoitin juuri tänään postauksen japanilaisesta teetaiteesta.

RhiaFebruary 12th, 2018 at 23:35

Hehkuvainen – No sanopas muuta, aikamoista kikkailua. Teetaide ei varsinaisesti ole itselleni yhtä kiinnostavaa kuin kimonot, mutta sen verran olen niistäkin ollut kiinnostunut että olen joskus aikonut mennä seuraamaan Tampereella teeseremoniaa. Niitä on mielestäni keväisin järjestetty ainakin Arboretumissa sakuran aikaan. En kumminkaan ole kertaakaan päässyt kun on ollut joku este. Tosin tuollainen julkisempi teeseremonia ei varmastikaan läheskään vastaa kahdenkeskistä teehetkeä, ilmapiiriltään ainakaan.

Jätä toki viesti / Leave a comment

Your comment