20/12 Lapsuusmuisto metsästä / Childhood memory from the forest

on

Saimme joulukortin joka kirvoitti muiston lapsuudesta. Kuvan nimi on “Pieniä kuusia auttamassa”. Kun minä ja veljeni olimme lapsia, meillä oli tapana käydä metsässä hiihtoretkellä mummun kanssa. Siihen aikaan vielä oli talvella kunnolla lunta. Ei ollut tällaisia talvia kuin nyt, että yhtenä päivänä sataa lunta ja yön aikana se on jo sulanut pois. Äsken kun ajelimme kaupungista kotiin satoi vettä (neljä päivää ennen jouluaattoa!). Lapsuudessa kun lunta satoi oikein kunnolla, se kasaantui paksuiksi kinoksiksi puiden oksille. Varsinkin nuoskasäällä lumi oli painavaa. Se taivutti nuoret puut kaarelle ja painoi oksat kohti maata. Saattoipa se ihan katkaistakin oksia ja latvuksia. Sellainen vaurioitunut puu helposti sairastuu ja kuolee. Niinpä meillä oli mummun kanssa tapana hiihtoretkillä “auttaa” puita. Aina kun huomasimme ladun varressa pienen puun joka oli kovasti taipunut lumitaakan alla, tökkäsimme sitä sauvalla niin että lumet varisivat maahan. Meidän lasten riemuksi taimet ponnahtivat taas pirteästi kohti taivasta kun vapautimme ne painolastista. Mummun kanssa käytiin myös sienessä ja tutkittiin pihapiirin kasveja. Vaari taas piti erityisesti eläimistä, varsinkin oravista ja kissoista, mutta myös linnuista. Sieltä kai se omakin rakkaus luontoon ja kaipuu luonnon helmaan tulee, perintönä esipolvilta.

We recieved a Christmas card, which brought a memory from childhood. Title of the picture is “Helping little spruces”. When me and my brother were kids, we used to go skiing in the forest with our granny. At that time, there was still proper snowy winters. Not like winters now, when we get little bit of snow one day, and the next it’s already gone. Just today when we drove home from town, it was raining (four days before Christmas!!!). In our childhood, when it used to snow, it piled up on the trees. Especially when temperatures raised above zero Celcius, snow became very heavy. It bent young trees into arches and pressed the branches towards the ground. It might have even break the tree tops or branches. That kind of damaged tree gets ill and dies easily. So me, my brother and Granny used to “help” these trees on our skiing trips. Every time we noticed such arched tree near the path, we poked it with our ski poles. That shook the snow to the ground. Us kids were so happy when little trees bounced back up, when we released them from the heavy load. We also used to go mushrooming with Granny, and investigated the plants on our yard. Grandpa was more fond of animals, especially cats and squirrels, but also birds. I suppose that is where my love for nature comes from, inherited from my family.

Pieniä kuusia auttamassa. / Helping little spruces.
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa / Please do not use without permission.
Copyright A.K.

6 people like this post.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.