Worldconista vähäsen / About Worldcon75

Miten suhtautua kun maailman suurin, kaunein ja vanhin scifi-tapahtuma tulee Suomeen? Ensin seotaan tietysti aivan täysin (tapahtui jo kaksi vuotta sitten), sitten kärvistellään jäsenyys- ja lippusysteemin sekavuudesta. Tämän jälkeen panikoidaan jäsenyyden hinnannousua ja lopuksi rahapulassa jäädään kokonaan ilman lippua. Pelastukseksi saapuu lopulta harrastekuoro, jonka kokoonpanossa päästään päiväksi ihmettelemään scifitunnelmaa.

World Science Fiction Convention
Tutummalta nimeltään Worldcon on maailman vanhin tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtuma, joka kerää yhteen spekulatiivisen fiktion tekijöitä ja faneja ympäri maailman. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1939, suurimmaksi osaksi Amerikan mantereella. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kansasissa, ensi vuonna se on San Josessa ja 2019 Dublinissa. Tapahtumassa julkaistaan vuosittain Hugo-palkinnon voittajat. Tapahtumaan voi osallistua ostamalla World Science Fiction Societyn jäsenyyden, tosin ainakin Helsingin tapahtumaan myytiin myöskin päivälippuja.

Tosiaankin, tapahtumaan osallistuminen edellyttää WSFS:n jäsenyyttä ja englanninkielisiltä sivuilta koko systeemin selvittäminen oli ainakin minulle vähän hankalaa, vaikka pidänkin itseäni varsin sujuvana englannin lukijana. Onneksi kuitenkin myöhemmin selvisi, että tapahtumaan sai myöskin päivälippuja. Tosin tässä kohtaa oli jo ilmoittautunut mukaan kuorokeikalle, jonka siivellä pääsimme tutustumaan tapahtumaan lauantaina. Minulle tämä oli siinä mielessä iso juttu, että olen aina haaveillut pääseväni mukaan ison luokan tieteis-tapahtumaan. Olen toki osallistunut muutamiin paikallisiin kuten Finncon, Tracon ja Tampere Kuplii, mutta isommat kansainväliset tapahtumat ovat aika eri juttu, moneltakin kantilta ajateltuna.

Lauantaina tärkein tapahtuma oli tietysti Pixel Sistersien oma laulukeikka tapahtumassa. Keikkamme oli buukattu noin 200 hengen saliin ja iloksemme sali olikin täynnä niin että muutamat katsojat, jotka jäivät ilman istumapaikkaa, oli määrätty paloturvallisuuden vuoksi poistumaan. Yleisö tuntui pitävän keikasta ja erityisesti yhden biisin alussa improvisoitu äänenanto-Zarathustra kirvoitti rehevät naurut.

Oman keikan lisäksi halusin ehdottomasti päästä Tähtiportti 20 vuotta-paneeliin sekä kuuntelemaan ihkaelävää Nasan astronauttia, Kjell Lindgreniä. Tähtiportti-paneeli oli fanille toki hirmuisen kiinnostava, mutta tunti moisen paneelin järjestämiseen oli aivan liian lyhyt aika. Varsinkin kun itse sarjaa on tehty kymmenen vuotta ja sen reinkarnaatioita SG Atlantista ja SG Universeä vielä sen jälkeenkin. Paneelista kiiruhdimme lähes juoksujalkaa jonottamaan Kjell Lindgrenin luennolle. Jono oli valtaisa, mutta mahduimme kuin mahduimmekin mukaan. Herra Astronautti oli mukaansatempaava, humoristinen ja kiinnostava puhuja. Toki aihe itsessäänkin oli jännittävä. Hyvin rakennetun esityksen taustalla pyöri Kjell’n avaruuslennosta kertova video ja musiikki. Hän kertoi että on lapsesta asti halunnut astronautiksi ja muutaman mutkan jälkeen se lopulta toteutuikin. Koulutukseltaan Kjell on lääkäri ja vietti puoli vuotta Kansainvälisellä avaruusasemalla vuonna 2015. Tämän jälkeen en jaksanutkaan enää paneutua muuhun ohjelmaan vaan hengailin kavereiden kanssa ja odottelin cosplay-kisaa alkavaksi.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi positiivinen kuva ja järjestelyt itse tapahtumassa toimivat loistavasti. Tosin sosiaalisessa mediassa on vellonut kränää liittyen mm. noin vuosi ennen tapahtumaa erään pitkän linjan tapahtumajärjestäjän näkyvään erottamiseen, sekä valituksiin joita tapahtumajärjestäjät saivat alzheimer-teemaisesta liveroolipelistä, joka lopulta peruttiin kokonaan. En tiedä onko edes mahdollista välttää kaikki erimielisyydet näin isossa kansainvälisessä organisaatiossa. En halua ottaa näihin sen enempää kantaa, mutta totean että tällaisessa kriisinhallinnassa organisaatiolla on vielä opittavaa. Siitäkin huolimatta tapahtuma oli aivan huikea ja tällä tietoa toiseksi suurin koko 75-vuotisen historiansa aikana. Tuli siis jälleen todistettua että pikkuinen Suomi ei ole mikään peräkylä. Hyvä Suomi! Mikä loistava tapa esitellä maatamme itsenäisyytemme juhlavuonna.

Pakko todeta että yksi päivä ei tällaisessa tapahtumassa riitä oikein mihinkään ja eniten harmittaa, että en heti tapahtuman varmistuessa kaksi vuotta sitten ostanut jäsenyyttä. Suomessa järjestettävä maailmanluokan scifi con nyt vaan on aika lailla kerran elämässä-tyyppinen tapahtuma. Nyt haaveilenkin parin vuoden päästä järjestettävään Dublinin coniin osallistumisesta, että voin ottaa ihan kaiken ilon irti laadukkaasta ohjelmasta.

How to react when the worlds largest and oldest scifi convention comes to Finland? First you go totally bonkers (happened two years ago), then you feel troubled about the confusing system about membership and tickets. After that you panic about the rising membership prices and finally due to lack of funds you end up having no ticket at all. Your saviour in the end is recreational choir gig that allows you to join in and see the wonders of the scifi con.

World Science Fiction Convention
Or Worldcon by the more familiar name, is if not the most, atleast one of the oldest science fiction and fantasy literature conventions. It gathers together fans and makers of speculative fiction, from around the world. It’s been organized since 1939, mostly in America. Last year it was in Kansas, next year it will be in San Jose and in 2019 in Dublin. Hugo Award winners are always announced in Worldcon. You can participate by buying a membership to World Science Fiction Society, allthough atleast in Helsinki you could also buy daypasses.

So, to visit the event, you really need to be a member of WSFS. For me it was totally new way of handling tickets and to figure it out from page which is not in my mother language was tricky, even though I consider myself as pretty fluent English reader. Later it was announced that day passes will also be available. Allthough at that point I had already signed in for the choir gig, which allowed us to see the whole con event for one day. This was a big thing for me because I have always dreamed of participating really big arse scifi convention. I have participated local ones like Finncon, Tracon and Tampere Kuplii, but they are totally different animal than large international conventions.

The most important program for us was of course our Pixel Sisters choir gig. It was booked for conference hall for about 200 people. For our huge joy, it was full. They even had to turn some people away who didn’t have a seat. That was done for fire safety, but it was unfortunate for the audience of course. Audience seemed to enjoy the gig and our improvised getting-the-pitch-Zarathustra in the beginning of one song made them laugh.

After our gig I definitely wanted to see the Starget 20 years-panel and real Nasa astronaut Kjell Lindgren. Stargate panel was a treat for a fan, but one hour was way too short to handle the series this big. After all, the original series run for ten years and after that the SG Atlantis and SG Universe. From the panel we almost ran to queue to see Kjell Lindgren. Queue was huge, but we managed to get in after all. Mister Astronaut was humoristic and interesting speaker. Allthough the issue was very exciting too. Presentation was really well put together. There was a video about his stay on International Space Station with background music, while he was telling how it all happened. He told us that as long as he can remember he wanted to be astronaut. And so he did, after couple twists and turns. Kjell is medical doctor by profession and he spent six months on the ISS in 2015. After his presentation I didn’t really bother with the other programs but just hanged around with friends waiting for the cosplay competition.

All and all, I was left with fuzzy feeling and positive memories from the event. All the organizing at the venue was perfect and worked like a charm. All though there has been negative things going around in social media. About year before the actual event one of the long time organizers was visibly sacked and there was also complaints about alzheimers-related LARP event, which was cancelled in the end. I don’t even know if it’s possible to avoid differences in opinions and personal clashes in such a big organization. I don’t really want to comment any of that, except that they still have lot to learn about that kind of crisis control. Despite of that we already know that this was the second biggest event during it’s 75 year history. Which proves again that small Finland is by no means nothing to overlook at. Way to go Finland! What a perfect way to showcase our country on our 100th anniversary.

I have to say, one day in event like this is not really enough for anything. I am mostly upset that I didn’t get the full memberships as soon as I found out Helsinki location was confirmed. World class huge scifi event in Finland just is once-in-a-lifetime type of thing. Now I’m dreaming about participating the Dublin event in two years. Then I could actually take full advantage of all the top-notch programs.

 

Tapahtuman maskotti Major Ursa. Kuvasta kiitos Elisalle. /
Event mascot Major Ursa. Photo by Elisa. 

Pixelit keikan jälkeen. Kuva Annika Rinne./
Pixels after the gig. Photo by Annika Rinne. 

Cosplay-kisan hauskinta antia asujen lisäksi olivat reaaliaikaiset tekstitykset jotka
menivät vähän miten sattuu. Tässä nimi Piia Sinkkonen kääntyi Piia sing Conan’iksi. /
Among the outfits, the best part on the cosplay competition was subtitles.
They were quite amusing. Here name Piia Sinkkonen turns into Piia sing Conan.

Budjettivajeen vuoksi tässä ainoa tapahtumahankintani. Isännälle tuliaisiksi
suosikkisarjan näyttelijän nimmari. Suosittu con-aktiviteetti on keräillä
nauhoja. Niitä saa tapahtumajärjestäjiltä ja yhdistysten ja myyjien kojuista. /

Due to lack of funds this is my only purchase from Worldcon. Gift for hubby,
signed picture from actress from one of his favourite series. Popular con
activity is to collect ribbons. You can get them from organizers and stalls. 

5 people like this post.

Comments (2)

MariaSAugust 14th, 2017 at 07:37

Kyllä harmittaa että tämä jäi, mutta tietenkin kaikki kiva osuu samalle viikonlopulle (tai sukulaisvisiitit :P ). Mun mielestä lippusysteemi tuntui kans sekavalta ja ehkä sekin vähän hillitsi menohaluja. Samalla mua usein turhauttaa isot tapahtumat (myös esim festarit) jos on paljon ohjelmaa samaan aikaan; haluan nähdä kaikki!!
Kiva kuulla että keikka onnistui. Ootte kaikki tosi nätteinä kuvassa <3

RhiaAugust 14th, 2017 at 09:08

MariaS – Näinhän se on, aina pitää valita ja joku menee sitten toisen kivan asian edelle. Itse jouduin missaamaan alkuvuonna viimeiset Helsingin burleskifestarit ikinä ja se harmittaa vieläkin. Mutta onneksi tulee uusia kivoja juttuja tulevaisuudessakin.
Itelläkin vähän harmitti että niin paljon jäi näkemättä mutta pistän toivoni kahden vuoden päästä olevaan Dublinin tapahtumaan. Ehkäpä sitten olisi mahkuja kokea sama homma pidemmän kaavan mukaan.

Jätä toki viesti / Leave a comment

Your comment