Balettikausi on tulossa päätökseen. Viimeisillä tunneilla on tuntunut yhtä aikaa hirveän vaikealta (yleisimmin kuullut komennot: “Varpaat, varpaat varpaat! Loppuun asti suoristus!” ja “Hartiat alas, polvet suoriksi.”) mutta samalla siltä että kärkitossujen kanssa on tapahtunut edistystä. Nilkat vahvistuvat vähitellen, vaikka työtä on vielä paljon tehtäväksi. Puolitoista kuukautta sali on ollut järkyttävän kuuma ja ensin tuntui, että kuukahdan ihan justiinsa. Nämä hikitunnit olivat suoraan sanoen perseestä ja tunnuin menevän vain takapakkia kaikilla rintamilla. Mutta kroppa on tainnut hiukan tottua lämpötiloihin, sillä enää en ole ollut ihan kuolemankielissä vaikka hikoilen vieläkin kuin porsas. Kärkkäritreenikin siis sujuu vihdoin paremmin, etenkin viimeistä edellisen tunnin kärkkäriosuus tuntui menevän hirmuisen hyvin. Baletti on kyllä jännä laji siinä mielessä, että mitä enemmän sitä harrastaa, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Taitojen kehittyessä myös oma vaatimustaso kasvaa ja toki opettajakin antaa vaikeampia harjoituksia edistyneemmille ryhmille. Itsellä erityisen paljon parannettavaa on vielä varsinkin pirueteissä.
Olen jaksanut ihailtavan hyvin käydä treeneissä ja olen ollut pois vain jos olen ollut kipeänä. Laiskimus madonius (entisen peruskouluopettajani kuvaus joitakin oppilaita vaivanneesta oireyhtymästä) ei siis ole kamalasti vaivannut. Kärkitossuilla ja niihin hurahtamisella lienee osuutta asiaan. Ja nyt kun kärkkäritreeni kerran sujuu niin panoksethan kovenee. Menin nimittäin ilmoittautumaan neljän kerran kärkitossutekniikka-kursille, joka alkaa viikkotuntien päätyttyä. Tuntikuvaus kertoo tunnin sopivan sellaisille jotka ovat jo tanssineet kärjillä aiemmin. No krhm… olenhan minä tässä nyt kohta jo kolme kuukautta “tanssinut”. Jos vartin huojuvaa töpöttelyä voi kutsua tanssimiseksi. Opettaja on eri kuin normaaleilla viikkotunneilla ja kuulemani mukaan jonkin verran vaativampi. Jännittää aika paljon.
En ole ikinä ollut mistään liikunnasta näin innoissani (olen ehkä hehkuttanut tätä jo aiemmin bogissa). Kuuluuko nyt laulaa Eppujen “Must on tullu, urheiluhullu, must on tullu urheiluhullu…”? Selailen instragramissa muiden balettiharrastajien kuvia, ihailen hienosti taipuvia nilkkojen kaaria, haaveilen omista bourreé-videoista (eikuhei, mähän jo tein yhden…näkyy jäljempänä), googlailen balettiasu-kauppoja, jumppaan nilkkoja vahvemmaksi, etsin videoita kärkitossutekniikoihin, teen ruokaa laittaessa demi-pointe treenejä ja perehdyn baletin historiaan. Kangaskaupasta tein heräteostoksia balettiasioihin: kukallista mesh-kangasta leotardiin ja pitsiä kärkitossupussia varten. Pitäkää nyt peukkuja että tämä innostus on lopun elämän kestävää laatua.
Ja ettei baletti olisi ihan pelkkää hikoulua tanssisalin peilien edessä niin huomenna perjantaina Yle Areena esittää Pieni Merenneito-baletin suorana Kansallisoopperasta, klo 18.45. Aion olla liimattuna töllön ääressä. Syksyllä olisi tarjolla Tampereella balettia ihan livenä sillä Suuri balettigaala saapuu Tampere-taloon. Nähtävänä parhaita paloja kansainvälisiltä huipputanssijoilta mm. Prahan, Bostonin ja Dortmundin baleteista. Liput tulivat myyntiin tänään.
Ballet season is coming to an end. Previous classes have felt both terribly hard (mostly heard commands are: “Toes, toes toes! Straighten them all the way!” and “Shoulders down, straighten your knees!”.) but at the same time I feel there’s been some progress with the pointe shoes. Ankles are getting stronger bit by bit, even though there is still lots of work to do. Our class room has been very hot past 1,5 months and first it felt like I’m going to pass out any minute. These sweat ballet classes were classes from hell and it felt like I’m going backwards on every level. But I suppose my body has now got used to it because I haven’t been that exhausted anymore, even though I still sweat like mad. Even the pointe seems to go better now, especially the second to last pointe class seemed to go really well. Ballet is interesting because the more you do, the more difficult it gets. When you progress you also start demanding more of yourself, and of course the teachers gives more demanding exercise to more advanced classes. I need to improve a lot especially on pirouettes.
I haven’t been slacking at all and have been attending all classes if I haven’t been ill. I suppose beginning the pointe shoe practice has something to do with it. I think I’ve gone pointe shoe crazy. And because it’s now working pretty good, I decided to raise the bar. I signed in on a pointe shoe technique class which is four weeks long and starts after the regular weekly classes are finished at the end of April. Class description says it suits for those who have danced en pointe before. Krhm… well I have danced almost three months, 15 minutes a week. Does that count? Can it be even called “dancing”? Teacher will be different than in my regular class and I hear that she is slightly more demanding. Makes me quite nervous.
I have never been this excited about any sports (I might have mentioned this before in the blog). I browse Instagram accounts by other recreational ballet dancers, admire their perfectly curved ankles, dream of doing my own bourreé video’s (no wait, I already made one…look below), google ballet garment shops, exercise my ankles with thera band, search for pointe shoe technique videos, do my demi-pointe’s while cooking and learn about ballet history. I bought fabrics for ballet stuff: floral mesh for new leotard and lace for pointe shoe pouch. Keep your fingers crossed this excitement doesn’t wear off any time soon (preferably lasts the rest of my life).
And because ballet is not just sweating in the dance studio infront of the mirrors, tomorrow anyone living in Finland can view Little Mermaid ballet live from National ballet, via Yle Areena streaming service. I will be glued infront of the tv quarter to seven Finnish time. In the Autumn there will be live ballet in Tampere aswell. The Great International Ballet Gala will come to Tampere-talo. Best handpicked pieces from international stars from etc. Prague, Boston and Dortmund Ballet. Tickets available now.
Balettikassin sisältö:
jumppanauha, pyyhe, leotardi, pehmeät tossut pussissa, balettitrikoot,
silikonipehmusteet, kärkitossut, balettihame (kuvasta puuttuu:
vesipullo, urheiluteippi, säärystimet) /
Inside my ballet tote:
exercise band, towel, leotard, soft slippers in a bag, ballet tights,
silicone pads, pointe shoes, ballet skirt (not in the photo:
water bottle, sports tape, legwarmers)
Baletti on kyllä siinä suhteessa vaarallinen laji, koska siihen jää koukkuun! :D Alkaa tekee just noita asioita mitä listailit. Siitä tulee pakkomielle jos niin voi sanoa. Musta sulla kaartuu nilkat kivasti. Toivotaan että se kärkkäritunti jolle ilmottauduit on hyvä (miks ei olisi? :D).
Olisi tosi kiva kokeilla tehdä itselle leotardia, mutta kun ei ole saumuria niin en viitsi. Oottelen innolla kuvia millaisia sun leotardista ja kärkkäripussista tuli ;)
Nii ja pitää muistaa katsoa huomenna toi baletti!
Essi – Joo, koukkuun oon tosiaan jäänyt. Ei päivääkään mene ettenkö puuhaisi jotain balettiin liittyvää, mikä varmaan on ihan hyvä asia, jos ajatellaan että se auttaa mua myöskin käymään ahkerasti treeneissä ja pysymään paremmassa kunnossa. En yhtään epäile etteikö kärkkäritunti olisi hyvä, mut mietin että onko se mun taidoille liian vaativa. Mutta sen näkee sitten toukokuussa kun se alkaa. Ja kiitos, vasen nilkka on vähän pökkelö vielä, mutta parannusta on tullut sitten ekojen tuntien kyllä huimasti.
Ilman saumuria voi tosiaan leotardin tekeminen olla vähän hankalaa. Toki onnistuu jousto-ompeleella tai siksakillakin, mutta voi vähän enemmän kupruilla saumat. Tuo kuvan mustakin leotardi on mun tekemä, mutta siinä olis vähän korjattavaa, pitsiset raglan-hihat on vähän liian pitkät ja puku pääsee valumaan päällä liian alas. Sopivan trikoon löytäminen leotardiin on osoittautunut hankalaksi. Viskoositrikoo jota melkein kaikki trikookankaat näyttää nykyisin olevan, on liian löpsöä (ja niissä näkyy hikoilu märkinä läikkinä) ja uikkarikangas taas on sitten, noh, liian uikkarimaista. Tuo musta sattui olemaan omassa varastossa ja riitti just ja just kun tein taakse vyötärölle poikkisauman (eikä siinä näy märät hikiläikät). Tänään löysin tumman luumun väristä trikoota joka saattaisi sopia kukkameshin kaveriksi. Mun on melkein pakko tehdä leotardit itse kun ainakaan nettikaupoissa ei ole mulle riittävän isoja, enkä uskalla ulkomailta tilata summamutikassa jos ne onkin liian pieniä. Kaupassa en ole käynyt vielä sovittelemassa. Se tuntuu jotenkin vaikealta.
Kiitos katseluvinkistä!
Minulla on jäänyt monta balettituntia väliin, ei vaivaa laiskimus madonius (:D) vaan vähän ahdistaa olla trikoissa ja ryhmässä, jossa tuntee ihmiset ulkonäöltä, mutta ei muuten. Kanssakäyminen on vain pukukopista lähtiessä moikkailua. Minulla on kyllä muutenkin sos. fobiaa. Harrastus on kuitenkin mieleinen, joten on harmi jos en saa kasattua itseäni. Ehkä se on tämä valon lisääntyminen.
Lou – Kuulostaa kurjalta että ahdistus estää harrastamasta :/ mutta toivottavasti ainakin silloin tällöin pystyt menemään balettiinkin. Mä taas itse tykkään siitä että on harrastus jossa ei käy kauheesti tuttuja. Vaikka tietty on kiva jutustellakin niin liikuntaharrastukseen mä meen mieluummin harrastamaan sitä liikuntaan kuin juoruilemaan. Oon joskus käyny tanssitreeneissä joissa ohjaaja tykkäsi omasta äänestään vähän liikaa ja siellä tuli kylmä kun seisoskeltiin isossa koulun jumppasalissa talvella ja odoteltiin että koska seuraava askelsarja alkaa. Mutta nää on tietty kaikki niin henkilökohtaisia juttuja.