Aika ajoin syventyessäni pukuhistoriaan, törmään pieniin omituisuuksiin joista ei heti uskoisi että tuollaistakin on oikeasti käytetty. Tässäpä pieni kokoelma erikoisuuksia pukeutumisen historiasta.
Koppakuoriaiset koristeena
Joskus kesäisin törmään maalla upeasti kimaltavaan kuolleeseen koppakuoriaiseen ja mietin mitenkähän tuonkin upean otuksen voisi ikuistaa? Voisiko siitä tehdä jotakin? No joku on jo senkin keksinyt. 1800-luvulla sateenkaaren väreissä kimaltavat kovakuoriaisten kilvet olivat suosittuja koristeita. Intiassa, erityisesti Madrasin alueella valmistettiin upeita koristeita kankaisiin joita tuotiin eurooppalaisille markkinoille. Nykyäänkin kuoria voi ostaa kirjonta-tarvikkeita myyvistä nettikaupoista. Kuori on kovaa kynsimäistä ainetta ja kestää hyvin kirjailua. Ennen kirjailua kuoret tulee höyryttää viitisen minuuttia jolloin ne pehmenevät ja niihin on helppo tehdä reiät. Reiät on syytä tehdä kerralla kaikkiin ennen kirjailun aloittamista. Joidenkin mielestä koppikset voivat olla inhottavia, mutta kun katsoo kuvia koppiskirjailusta ei voi kuin huokaista hämmästyksestä miten upeita ne ovat.
Päälle neulatut vaatteet
Ompelijana paljon vaatteita asiakkaille sovittaneena ja nuppineulojen epämukavuudesta vakuuttuneena en heti olisi uskonut, että joku voisi käyttää vaatetta joka on puettu päälle nuppineuloin. Vaan onpa sekin tehty. Erityisesti Tudoreiden kaudella 1400-1500-lukujen vaihteessa, mutta myös myöhemmin naiset käyttivät pukuja joiden yläosa nyöritettiin kiinni etuosasta. Nyöritys piti saada piiloon ja siihen käytettiin kolmiomaista panelia (stomacher) joka usein kiinnitettiin pukuun nuppineuloilla. Neulat saattoivat olla reilusti näkyvissä (katso kuva) puvun sivuilla tai piilotettu päälle puettavan jakun alle. Alkuun paneli oli leveä lähes kainalosta kainaloon mutta vähitellen se alkoi pienentyä. Usein se oli myös raskaasti koristeltu helmin, pitsein, nauhoin ja kirjailuin.
Jane Seymour, golden pins on right side. Pic.
Hiuksista tehdyt korut
Eläinten karvoja on käytetty ammoisista ajoista vaatteiden tekemiseen. Lampaan ja angoravuohen villa näistä ne yleisimmät. Eläinten ja ihmisten karvoista on tehty myös soittimia (mm. viulunkielet) ja peruukkeja. Harvemmin tunnettuja ovat kuitenkin etenkin viktoriaanisella ajalla suositut hiuksista valmistetut korut. Mikäpä romanttisempaa kuin teettää koru rakkaan hiuskiehkurasta ja pitää sitä päivittäin rakkauden tunnustuksena. Korujen valmistajat olivat taitavia käsityöläisiä joiden näppärissä sormissa valmistui mitä uskomattomampia niin hiuksista kuin hevosen jouhistakin punottuja luomuksia. Pula-aikana hiuksista valmistettiin Suomessa myös kankaita.
Paperikengät
Muotilehdissä ja runwaylla on viimevuosina nähty paperista muotoiltuja vaatteita. Suomessakin saa jo tilata paperisen hääpuvun. Sota-aikana 40-luvulla kun nahasta ja kankaista oli pulaa oli keksittävä edullisia raaka-aineita. Kenkäteollisuus otti käyttöön sen mitä Suomessa oli reilusti tarjolla, puuta ja paperia. Paperista valmistettiin kodin tekstiilejä kuten verhoja, pöytäliinnoja ja lakanoita, mutta myös kenkiä. Paperikengissä oli yleensä puupohja eivätkä ne kestäneet sadetta. Paperikengät eivät olleet kovin kestävät muutenkaan, siksi niitä on säilynyt jälkipolvien ihailtavaksi vain vähän.
Jos tiedät vielä jonkun erikoisuuden pukuhistoriasta, kerro toki siitä minulle ja muille blogini lukijoille keskustelulootassa! Kiitos =)
ENGLISH SUMMARY
Every now and then when digging into costume history I bump into little eccentries. So heres a little collection of oddities in costume history.
Beetles as decoration
Sometimes in summertime I can find dead jewel beetles on the ground wondering how could I save that pretty little thing. Well, someone already did that. In 1800’s jewel beetles were popular decoration in clothing. Fantastic fabrics were made especially in Madras, India and brought to european market. Even now you can buy pretty beetle shells from online shops. Shells are similar to nails and rather strong material. Before use you should steam them about five minutes to make them soften so you can make wholes for sewing. Some think beetles are disgusting insects but when you look at the photos take of beetle embroydery you can only sigh how amazing they look.
Pinned up clothes
As seamstress I never would have thought someone could wear dress that is pinned on. But that has been done aswell! Especially durin Tudors’ time in the turning of 1400 and 1500 women wore dresses that were laced in front. Lacing needed to be covered triangular piece called stomacher that was often pinned on. Sometimes pins were visible and sometimes hidden under jacket.
Jewelry made of hair
Animal hair has been used for ages to make clothing. Sheep and angora goat fur being the most common. Animal and human hair has also used to make for example instruments and whigs. Not so well-known items are jewelry made of hair, that were popular especially during victorian period. What more romantic way to show your love than get hairlocket from your lover and have jewelry made of it. These jewelry makers were skilled people and their product were amazing woven artwork. During recession in Finland human hair was also used for fabrics.
Bracelet made of human or horse hair, 1840’s. Pic.
Shoes made of paper
On fashion magazines and on runway we have seen paper clothes in past years. And here in Finland you can also order wedding dress made of paper. During war in 1940’s we had shortage of leather and fabrics we had to use other cheaper materials. Shoe industry took what was plenty available here in Finland: wood and paper. Paper was used to make house hold items like curtains, table cloths and sheets but also shoes. Paper shoes had wooden soles and they didn’t like rain. Paper shoes weren’t wery durable otherwise either. That’s why there isn’t many pairs left for us to look at. It was very difficult to find pictures of them, managed to find only one.
If you know any other little oddities in costume and fashion history, please do tell about it to me and other readers of my blog in the conversation box! Thank you!
Olen suorastaan sanaton :o Tuo koppisjuttu teki erityisesti vaikutuksen. Hiuskorutkin näyttivät todella taidokkailta, miksei enää nykyään… :D
Idhren: itseasiassa juuri tuo koppiskirjailu sai minut tekemään tämän postauksen. Ostin itselleni joululahjaksi The London Look-kirjan jossa näin kuvan sellaisesta. Ihminen on kekseliäs ja kun se yhdistetään haluun koristautua niin mitä kaikkea siitä syntykään =)
Koppakuoriaisjuttu oli mulle ihan uutta ja yllätyksellistä! Aika huisia.
Paperikengistäkään en ollut kuullut. Kuinkahan yleistä oli kulkea paperikengissä? Jotenkin hirmu haaskuuta tehdä kengät jotka eivät sitten kestä mitään. Ei niitä varmaan ihan yksinkertaista ollut tehdäkään..
Romulus: ei sota-aikana ollut vaihtoehtoja, joko pidettiin paperikenkiä tai sitten ei pidetty mitään. Vuosina 1942-45, jos muistan oikein, ei Suomeen saatu yhtään puuvillaa ja villaa. Nahka ja muutkin materiaalit meni sotateollisuudelle. Muistat varmaan kuulleesi säännöstelystä ja ostokorteista. Ei siis yksinkertaisesti ollut materiaalia mistä tehdä kenkiä. En osaa sanoa miten yleistä niiden käyttö mahtoi olla kun en ollut näkemässä, mutta voisin kuvitella että kesäaikaan niitä ehkä pidettiin ja kaipa ne sen yhden kesän kesti. Ajattele esim nuoria naisia joilla ehkä jalka vielä kasvoi ja vanhat nahkakengät jäivät pieneksi. Kulkisitko sinä mieluummin paljain jaloin vai ottaisitko ne yhden kesän kestävät kengät mieluummin?
Unohdin sanoa että meillä kun ei ole oikeaa puutetta nykyaikana koettu niin on vaikea käsittää mitä se on sota-aikana ollut. Mummuni puheista olen pientä käsitystä saanut eikä se herkulta kuulostanut. Uusia vaatteita ei noin vain osteltu. Vanhoissa kuljettiin niin kauan kuin mahtuivat päälle ja olivat ehjiä ja sitten paikattiin kun menivät rikki. Vanhoista neuleista purettiin lankaa ja tehtiin uusia neuleita kun uutta lankaa ei saanut. Kesäisin maalla lapset käyttivät tuohivirsuja kun ei aina ollut uusia eikä käytettyjäkään kenkiä. Juuri tästä syystä monilla vanhoilla ihmisillä on tapana säästää aivan kaikki. Siihen säästäväiseen puutteenalaiseen elämään oli jo niin tottunut että kun ajat helpottivat eivät tavat niin pian muuttuneetkaan.
Olen miettinyt aika paljon noitakin juttuja, joista kirjoittelit. Minkään painostuksen alaisena en aio alkaa mitään tekemään, haluan tuntea pitäväni oman elämäni langat tiukasti käsissäni. Kaiken kaikkiaan olen aika omapäinen ja jos jotain päätän, sen myös pidän. Parin vuoden sisään olen ehtinyt pistää elämäni kaksi kertaa uusiksi vaihtamalla paikkakuntaa enkä ole koskaan kokenut omakseni ikuisesti samoilla nurkilla pysymistä. Muutos on ilmeisesti pysyvä olotila.
Nämä ajatukset lapsesta ovat vielä kuitenkin hyvin kaukaisia ja voihan käydä hyvinkin niin, että biologisen kelloni veto loppuu alkuunsa – tai oikeastaan ennen kuin se edes ehti alkaa :)
Frises: on aina hienoa jos pystyy pitämään oman päänsä, mulla ongelmana on ollut lähinnä se että omassa päässä alkaa ajatukset kiertää kehää ja siitä sekoaa fiksumpikin ihminen. Kun ei enää tiedä itsekään mitä oikeasti haluaa tai haluaako niitä asioita oikeista syistä vai muiden sinne pääkoppaan kylvämistä syistä. Ja etenkin tämmösellä perfektionistilla kuin minä on vaikeuksia tuntea olevansa “tarpeeksi onnellinen” kun onkin erilainen kuin kaikki muut. No tällä erää olen päätökseni tehnyt ja siinä pysyn, eikä sitä päätöstä jonkun ajan päästä edes ole mahdollista muuttaa, luonto tekee tehtävänsä.
Tämähän oli mielenkiintoinen postaus! Tiesin noista vain puolet, hiuskoruista sen verran, että olen lukenut jonkin kirjan, joka kertoo isoäidistä, äidistä ja pojasta, jotka kiertävät ympäri Suomea (jos oikein muistan, saattoi ihan hyvin olla jokin muukin maa/maat) hiuskoruja valmistaen. Harmi että olen unohtanut kirjan nimen ja kirjoittajankin. Tietäisikö kukaan? Saattoi olla ruotsalainen kirja.
Omituisista muoti-ilmiöistä tulee mieleen 1600-luvun lopulla matkustellessa käytetyt naamiot ihan arkisin matkustellessa, 1700-luvun kampaukset (no, kaikki tiesivätkin, mutta kuulemma niihin virityksiin saatettiin laittaa lintuhäkkikin – olisiko kuitenkin ollut vain kertayritys?).
Tuossa edessä on iso pino muotihistoriakirjoja josta jotain nopeasti nappasin. Muotihistoria iso intohimo, on ollut ehkä 10-12 -vuotiaasta lähtien… kai nyt 18-vuotiaana jotain jäänyt päähän.
Laittaisin enemmänkin jos mieleen tulisi.
Anonyymi: enpä muista sellaista kirjaa lukeneeni… kun muodin historiasta olet kiinnostunut niin varmaan olet jo tutustunut Kaari Utrion kirjoihin, suosittelen lämpimästi sekä Bella Donnaa että Venusta =) ja myös hänen romaanit ovat hyviä.
Niissä kampauksissa oli kaiketi kaikkea mahdollista täytetyistä linnuista pienoislaivoihin jne. Vaikea sanoa mikä on liioittelua ja mikä totta, mutta ymmärtämäni mukaan aika hurjia olivat ja hameet samoihin aikoihin niin leveitä että ovista piti kulkea sivuttain =)
Toki voit palata myöhemmin lisäämään jos muistat vielä jotain kiinnostavaa!
Minun isovanhempani lienevät oiva esimerkki säästeliäisyydestä. Isoisäni kerää kaikki naulatkin (miten ruosteessa ja vänkkyräisiä ovatkaan) siltä varalta, jos niitä vielä sattuisi tarvimaan. Mummini kertoi noista paperikengistä. Kun tarvis on, mielikuvituksella pääsee pakon edessä pitkälle.
Siirryn viettämään joulu- ja talvilomaa. Oikein mukavaa joulunaikaa teille!
Mao Mao: sellaiset mummojen ja vaarien varastot ovat joskus aarreaittoja =)
Hyvää joulua ja lomaa!
Postasin omaan blogiini aitohiusvalkeista eli bongasin netistä juttua siitä, miten ennen muinoin tehtiin valkki omista irtohiuksista. Eli kerättiin harjasta aina karvat talteen ja niistä sitten pyöriteltiin pötkylä ja se verkon sisään. Jotenkin tuntuu oudolle ajatukselle, mutta onhan se ainakin oikean värinen :)
Hyvää joulua!
Honey: kuulostaapa jännältä, voin hyvin uskoa tuon kun hiuksista on kaikkea muutakin aikoinaan tehty. Minä olen myös kerännyt omia hiuksiani, mutta käytin ne neulatyynyyn =) ne kun eivät tylsistytä nuppineuloja kuten jotkut vanut tahtovat tehdä.