Minulla on ollut parina viime vuonna tapana että itsenäisyyspäivänä postaan valikoituja paloja vanhojen valokuvien kokoelmastani. Tällä kertaa ajattelin valita teemaksi visiittikortit. Ne olivat suosittuja 1800-luvun loppupuolella ja niitä oli tapana jättää muistoksi tuttavien luona vieraillessa, siitä nimi visiittikortti. Ne olivat verrattain edullisia ja pienen kokonsa vuoksi myös helppoja postittaa kaukaisillekin sukulaisille tai ystäville muistoksi. Siksi niitä löytyy kirppiksiltä paljon, joskus voi jopa löytää samaa kuvaa useamman kappaleen. Tykkään keräillä näitä silloin kun löydän kiinnostavan tai erikoisen kuvan. En kumminkaan koskaan käytä näihin paljon rahaa enkä osta ihan jokaista vastaan tulevaa yksilöä.
EDIT – Kommenttiosiossa mietiskeltiin urakalla mikä voisi olla ketjun päässä roikkuva, vyön alle piilotettu esine. Äitini tarjosi tähän varsin todennäköistä selitystä: se voisi olla monokkeli.
Past couple years I’ve had the habbit on posting selected old photos from my collection on the Finnish Independence day. This time I decided to share some of my visiting cards. Carte de visite were popular at the late 1800’s. People used to leave them as gifts when visiting friends or family, hence the name. They were quite inexpensive and due to the small size they were also easy to post to distant relatives and friends. That is one reason why there is so many still left today, sometimes you might even find several identical cards at the same time. I like to collect these if I find interesting or unusual photo. However I never use much money on the, and I don’t buy every single one I see.
EDIT – Me and readers were contemplating in the comments what might be the item hanging on the chain and tucked behind the belt. My mum actually offered quite likely answer: it is probably monocle.
Tämä on yksi lempikuvistani, siis ihan kaikista vanhoista kuvista joita omistan.
Siinä on jotain hirveän mystistä. Kolme ystävystä, tai ehkä jopa sisarusta. Miksi kaksi
heistä katsoo pois kamerasta mutta yksi suoraan kameraan? Miksi kameraan katsova
on muista hieman erillään ja istuu alempana? Taustakankaan maalatut pilvet
antavat kuvalle taianomaisuutta. Kuva ei ole perinteinen visiittikortti sillä siitä puuttuu
kuvastudion tiedot ja se on leikattu hieman vinoon. /
This is one of my favourite photo, of all old photos I have. There is something very
mystical in it. Three friends, or perhaps sisters even. Why two of them is looking away
from camera and one directly towards? Painted clouds on the backdrop give sort
of magical touch to it. It is not traditional visiting card because the photo studio
information is missing and it’s cut slightly crooked.
Lasten visiittikortteja ei tule vastaan kovin usein, mutta tässä on varsin söötti
yksilö. Veljekset tässä polvihousuissaan ja merimiespaidoissaan. /
You don’t really see that many children in visiting cards, but this one is
quite cute. Brothers here in their shorts and sailor shirts.
Lemmikitkään eivät ole visiittikorteissa kovin yleisiä, tässä nuori herra koira-
kaverinsa kanssa. Jotkut kuvat ovat pahasti naarmuuntuneet, kuten tämä.
Yritin pahimmat vauriot siivota pois. Kuvassa on erikoinen, hento lila yleissävy./
Pets are not that common in visiting cards either. Here is young gentleman
with his dog companion. Some photos are badly scratched, like this one.
I tried to clean worst of it. There is unusual, pale lilac hue in the photo.
Tämä on visiittikortiksi hirveän pieni, vain 4,4 x 8,1 cm kokoinen. Visiittikorttien
peruskoko on 6,5 x 10,5 cm. Neidin asu on erityisen tyylikäs, vaan mikä
mahtaa olla kaulassa roikkuva esine joka on piilotettu vyön alle? /
This card is very small for visiting card, only 4,4 x 8,1 cm. Basic size of
visiting cards is usually 6,5 x 10,5 cm. This miss has very stylish outfit though.
But I wonder what is that thing hanging from her neck, tucked under the belt?
Ostin tämän kuvan koska koristelut asussa ovat erityisen näyttävät. Arvelisin
että ne on tehty sutaasinauhalla jota on helppo muotoilla lenkeiksi kiristämällä
nauhan sisällä kulkevia nyörejä. /
I bought this photo because decorations on her dress are especially lovely. I think
they are made with soutache. It’s easy to create decorative loops with it just
by pulling the cords inside the ribbon.
Tämä on tainnut olla blogissa aiemminkin. Kuvan taakse on kirjoitettu lyijykynällä
” Rukoile! Taistele! Woita!”. Olen melko varma että kyseessä on Pelastusarmeijan
sotilas. Kauluksen koristeluista on vaikea saada selvää, mutta hattu ja asu
vaikuttavat yhteneviltä 1900-luvun alun Pelastusarmeijan uniformun kanssa.
Poseerauskin on varsin erikoinen. /
I think this might have been in the blog before. It says at the back of the photo,
written with pencil “Pray! Fight! Win!”. I’m pretty sure this is Salvation Army soldier.
It’s difficult to see the decorations on the collar, but bonnet and outfit seem similar
to the early 1900’s Salvation Army uniform. Pose is also quite unusual.
Tämäkin kuva on hankittu asun hienouden vuoksi. Komeat kaulukset ja silkkisamettinen
miehusta, voiko muuta enää tarvita? /
This photo was also bought because the awesome outfit. Handsome collar and silk
velved bodice, what more could you ask for?
Nämä on ihastuttavia! Minullakin on joitain ostettuja pieniä valokuvia, paksulla pahvilla, samantapaisia, joten lienevätköhän nekin sitten näitä visiittikortteja? Jokunen on sukulaisen kuvakin. Minua kiehtoo näissä juuri ne asut ja sitten tietysti ihan sen ihmisen tarina. Jotkut ovat kasvoiltaan helposti kuviteltavissa nykyaikalaisiksikin, kuten tässäkin juuri tuon ekan kuvan tytöt ja seuraavan kuvan lapset. Eivät nyt vaatetuksen puolesta mutta muuten. Voisikohan tuon yhden tytön ketjussa roikkuva esine olla kello? Ketju ei kyllä ole kovin tukevan näköinen, mutta olisi sopivalla korkeudella käteen otettavaksi. Mulla ei kyllä ole tietoa, kuinka naiset siihen aikaan kelloja käyttivät.
Metsäntyttö – Juu, kaikki pahviset joissa on tuo kuvaamon nimi etu- tai takapuolella näkyvissä ovat visiittikortteja. Jos kuvat ovat suurempia, noin postikortin kokoisia niin silloin kyseessä on kabinettikortti joka tuli muotiin vähän myöhemmin kuin visiittikortit. Kabinettikorttien tarkoitus oli sama kuin visiittikorttienkin, koko vain on suurempi. Pahvisia kuvia voi toki olla muitakin, mutta asuista yleensä voi päätellä ovatko kuvat riittävän vanhoja ollakseen visiittikortteja. Ne jäivät pois muodista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kun Kodakin Brownie-kamerat yleistyivät ja toivat valokuvauksen kaiken kansan ulottuville.
Se voi olla kello, ketju vain on kovin pitkä. Olen aiemmin nähnyt ainoastaan jonkun verran lyhyempiä, modernimpia kaulakelloja. En minäkään sen tarkemmin tiedä millaisia tapoja naisilla oli kellojen käytöstä tuohon aikaan.
Meillä olevissa sukulaisten kuvissa lähes jokaisella naisella kaunistaa kaulaa samanlainen koru kuin huomioon nostamasi kuvan ketju.
Siroja ketjuja kierrätettiin paljon, ja koska harvalla oli omia koruja, myös kuvaamoissa oli pukukoruja. Joillakuilla naisilla oli kaulakelloja, jollainen on myös tuon alimman kuvan rouvalla, mutta jonka kello on tukevampaa mallia ja siksi rinnalla.
Minusta on niin hassua, ettei näidenkään kuvien ottamisesta ole kulunut loppujen lopuksi juurikaan aikaa.
Elise – Mun oli pakko ihan tutkia noi omat visiittikortit läpi koska en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota asiaan. Ja toden totta, lähes kaikilla naisilla on jonkinlainen pitkä ketju jonka pää on piilotettu. Ketjut ovat vain niin kovin ohuita, että eivät pienestä kuvasta kovin helposti erotu. Joillakin naisilla ne oli valmistettu helmistä (yhdelläkin neidillä tyylikäs kivihiilihelmistä valmistettu) niin että huikkuivat väriensä puolesta vaatteen sävyihin aika tehokkaasti. Mutta melkein kaikilta jonkinlainen löytyi. Muutamilla oli sitten tuollainen miesten taskukellon vitjaa muistuttava ketju jonka toinen pää oli kiinnitetty miehustaan ja kello oli piilotettu vaatteen poimuihin.
Ihania! Minusta näyttää siltä kuin ensimmäisessä kuvassa olisi alunperin ollut enemmän ihmisiä; oikealla alhaalla tytön vasemman olkapään takana näkyy pala kangasta, joka ei mielestäni kuulu kuvassa näkyvien tyttöjen asuihin. Tai ehkä se on vain tuolin selkänoja? Tylsää, ehkä jännempää ajatella että kuva oli alunperin suurempi ja pois leikatulla puoliskolla istuvien rintamasuunta oli sama kuin alempana istuvalla tytöllä.
Hehkuvainen – Se on täysin mahdollista että kuvasta on leikattu jotain pois. Hauska pohdiskella näitä asioita, harmi vain että totuus harvoin paljastuu.