Kävin tuossa kotona maalla pyörähtämässä ja osui silmiini sattumoisin eräs perunkirjoitus vuodelta -36. Perunkirjassa mainittu vainaja on vaarini vanhapiika-täti, syntynyt 1867. Tuohon aikaan perunkirjaan merkittiin kaikki maallinen omaisuus astioista ja vaatteista lähtien, nykyään ei olla ihan niin perusteellisia. Sellaisista asiakirjoista voidaan siis hyvinkin tarkkaan selvittää miten ihmiset ennen elivät. Omaisuutta oli hyvin vähän, mutta toisaalta pankissa saattoi olla jonkin verran säästöjä. Usein säästöillä kustannettiin vainajan hautajaiset, joten perinnöksi jäi lähinnä vähäistä tavaraa. Tuo vähäinenkin omaisuus saattoi siihen aikaan olla perinnön saajalle merkittävä.
Vaarin tädin tapauksessa omaisuutta oli todella vähän. En osaa nyt ihan varmaksi sanoa, mutta arvelisin että Tilda-täti asui ainakin viimeiset vuotensa veljensä hoteissa, sillä perunkirjaan oli merkitty perinnöstä maksettavaksi ruokarahaa veljelle parin vuoden ajalta. Tuota listaa katsoessa tuntuu lähinnä naurettavalta katsoa omaa vaatekaappia ja ympäröivää tavaramäärää. Ihmiset pärjäsivät vähällä eikä tavaran haaliminen ollut mahdollistakaan kun asuttiin ahtaasti ja oli tärkeämpää mahduttaa kaikki ihmiset asuntoon.
Itse kiinnitin tässä eniten huomiota siihen miten vähän vaatteita Tildalla oli, päällystakkien lisäksi vain kaksi hametta, puku, kolme paria sukkia ja joitakin rikkinäisiä vaatekappaleita, sekä pari huivia. Toinen erikoinen asia oli että Tilda omisti kaksi kaidetta kangaspuihin, mutta ei kangaspuita. En osaa keksiä selitystä tälle. Mahtaako joku muu arvata?
We went to visit my mum and by coincidence I saw old content of the estate from the year-36. Deceased mentioned in the content of the estate was the spinster Aunt of my Grandfathers, born in 1867. At that time they used to mark everything very carefully on the content of the estate, from dishes to the clothing. They are not so precise nowadays. But because of that it is easier to find out how people actually lived. They didn’t really have much, but on the other hand they might have had small savings in the bank. Quite often that savings covered the funeral, so the actual inheritance wasn’t very big. Even still that small inheritance might have been significant to the receiving end.
In my Grandfathers aunts case, belongings were very few. I’m not exactly sure, but I assume Aunt Tilda was living with her brother, atleast the last of her years. The content of the estate mentioned that brother was entitled to receive meal money from the sister, due during last two years. When looking at that list it seems quite ridiculous to look at my own wardrobe and junk around me. People managed with much less stuff, and collecting it wasn’t even possible. People lived in very small housing and it was more important to fit all the people rather than the stuff.
I noticed how little clothes Tilda had, in addition to couple coats just two skirts, a dress, three pairs of stockings and some broken clothes and couple scarfs. Another peculiar thing was that Tilda had reeds for looms but no looms at all. I can’t figure out why was that. Does anyone else have an explanation?
Content of the Estate for spinster living with her brother in 1936
Cash 25,05 Finnish marks (we now use Euro’s)
Savings in the bank 2852,75 Finnish marks (would be today about 1100 €)
Two skirts
Summer coat
Winter coat
Black dress
Two silks
Two head scarfs
Shawl
Three pairs of stockings
Miscellaneous rag clothes
Four pillows
Three sheets
Two plankets
Six towels
Sleigh planket
Two carpets
Bed with bedlinen
Two trunks for clothes
Wall cabinet
Two table cabinets
Shelf cabinet
Four chairs
Drawer
Wall clock
Wash cabinet
Hand saw
Two coffee pans
Pan
Coffee roaster and mill
Frying pan
Nine pots
Bucket
Miscellaneous, partially broken dishes
Axe
Rubber shoes
Umbrella
Two weaving reeds
Miscellaneous small junk
Nykyrahaksi muutettuna 2852,75 markkaa on noin 1100 €.
Näin ollen Tildan koko omaisuuden arvo olisi ollut noin 1360 € /
In modern money Tilda’s whole estate would have been
worth about 1360 €. That is not very much.
Kovin vähällä omaisuudella sitä ennen tultiin toimeen. Ja samalla paljon pienemmillä huusholleilla. Mekin asuimme kovin pienessä mökissä ollessani lapsi. Välillä sitä nyt tuskaillaan kun tavaraa pursuaa kaikki paikat ja aina vain tulee lisää, vaikka välillä on laitettu kirpparillekin. Tädillä näkyy olleen sahakin tuossa luettelossa. Kun tuollaisia papereita lukee, haluasi niin mielellään päästä vähän menneisyyteen kurkistamaan:)
Metsäntyttö – Joo, ahdasta on ollut. Tampereella on tuo Amurin työläismuseokortteli, jossa pääsee hyvin näkemään miten ahtaasti on asuttu, pieniin asuntoihin joissa oli yhteiskeittiö ja neljä pientä huonetta oli mahdutettu neljä perhettä ja ehkä vielä alivuokralaisiakin. Siis joka huoneessa yksi perhe (tai talous) ja talon keskellä yhteinen keittiötila käytettävissä. Toisaalta siihen aikaan ei kotona ehkä vietetty sillä tavalla aikaa vaan kaikki aika kului joko töissä tai ruokaa laittaessa, huoneessa oleiltiin vain illasta ja nukkuessa.
Tädillä oli tosiaankin saha ja kirves, arvelisin että tädin piti itse järjestää asumuksensa lämmityspuut joten kaluille oli käyttöä. Jos en ihan hirveästi erehdy niin vanhapiika-täti saattoi asua erillisessä pienessä yhden huoneen mökissä jossa myöhemmin asui hänen veljensä leski. Mökki on edelleen olemassa, mutta nykyään toimii lähinnä varastotilana.
Huomasin, että myös rikkinäisille vaatteille ja astioille on perunkirjoituksessa laskettu arvoa. Ei paljon, mutta kokonaisia markkoja kuitenkin.
Elina – Joo, se onkin mielenkiintoista. Nykyäänhän rikkinäisellä ei tunnu olevan enää mitään arvoa, vaikka sen voisi korjatakin (mikä ei tietenkään tarkoita että niistä voisi kirppiksellä pyytää ehjän hintaa). Moni moderni tavara tietysti on heti rikkouduttuaan jo korjauskelvoton, mutta niin ei tarvitsisi olla.
Jotkut perunkirjan arvomääritykset tuntuvat hiukan erikoisilta. Kolme paria sukkia on arvokkaampi kuin kokonainen puku (liekö silkkisukkia?) ja yksi pari samanarvoinen kuin talvitakki. Rikkinäiset vaatteet (tosin määrästä ei tietoa) ovat samanarvoisia kuin kesätakki. Ja erä osin rikkinäisiä astioita on lähes yhtä arvokas kuin kaksi kahvipannua.
Hei,
Noista kahdesta kaiteesta muistui mieleeni, että äitini,joka oli syntynyt 1902, talletti kaidetta ja niisiä kuin mitäkin aarteita. Kaide oli ehkä melko hintava , ja siitä syystä sitä ei niin vaan saanut lapsena näpelöidä. Jotakin kumman henkilökohtaista äitini tunsi kaidettaan kohtaan, koska 1960-luvulla hämäläisen kotikaupunkinsa yleisellä mattotuvalla hän kutoi minulle mattoja. Oma kaide oli hänellä käytössä, vaikka mattotuvalla oli luultavasti talon puolesta käytettävissä olevia kaiteita.
Asiasta toiseen: Seuraan mielenkiinnolla blogiasi ja tykkään jutuistasi kovasti. Samoin julkaisemistasi kuvista niin vaatteista kuin maisemistakin. Sinä itse olet jotenkin niin kuvauksellisesti yhteen sopiva kulloisenkin vaatetuksesi kanssa. Osaat kantaa vaatteet upeana ja ryhdikkäänä.
Lämpöä ja lempeä syksyysi ja voimia työhösi ja kirjoittamiseen!
Raili – Arvelisin että kunnollisen kaiteen saaminen ei ollut aikanaan kovin helppoa ja varmasti olivat omistajalleen tärkeä työväline, etenkin siihen aikaan kun kankaat piti kutoa itse. Se mitä ihmettelen tässä eniten on että oliko ennen sitten yleisestikin tapana lainata kangaspuita mutta käyttää omaa kaidetta, kuten oma äitisikin on tehnyt? En ole kuullut tällaisesta aiemmin, mutta eipä kai se mahdotonta ole. Minun aikanani meillä on kotona aina ollut kangaspuita, useampiakin eri kokoisia.
Kiitos kauniista kommentistasi ja kehuista! Kuvauksellinen yhteensopivuus varmaan johtuu siitä että viihdyn niin hyvin vaatteissani ja varmaan nahoissanikin jo tähän ikään mennessä. Aurinkoista ja lämmintä syksyä myös sinulle!