Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin kertoa teille eräästä taitavasta paikallisesta naisesta. Josefiina Eufrosyyne Savijoki, v. 1901 alkaen Siina Rinne, syntyi Huittisten Lauttakylässä 1859. Hän oli rengin tytär, mutta oli ilmeisesti teini-ikäisenä itsenäisesti opetellut lukemaan. Hänet tunnettiin paremmin nimellä Momman Siina (Savijoen torpan entinen nimi Momma), vaikka hän itse ei siitä nimestä niin pitänyt. 20-vuotiaana Siina oli jo taitava käsityöläinen ja elätti itsensä kiertämällä talosta taloon kankurina alkaen vuodesta 1879. Tätä helpotti lain muutos, joka mahdollisti vapaan elinkeinonharjoittamisen. Siina oli myös runoilija ja lisäsi joskus runojaan käsitöihinsä. Valitettavasti hänen runovihkojaan ei juurikaan ole säilynyt sillä hän joskus poltti niitä liikaa maallistumista välttääkseen. Joskus juhlatilaisuuksissa hän myös intoutui runonlaulantaan.

Siinan erikoisosaamista olivat kudotut kankaat ja virkatut ja neulotut työt. Niistä teki ainutlaatuisia hänen mieltymyksensä sisällyttää niihin tekstejä ja eksoottisia eläimiä. Tekstiileissä voi nähdä seikkailemassa krokotiileja, kameleita ja muita eksoottisia eläimiä. Tiettävästi hän suunnitteli tekstiiliin myös auton, jo ennen kuin hänen kotipaikkakunnallaan, tai edes koko Suomessa sellaista oli nähty. Mistä Siina sitten sai ideat näihin aikakaudelle epätyypillisiin kuvioihin? Sitä on lähinnä kai voitu arvailla, mutta yleisesti ajatellaan, että lukutaitoisena hän pystyi hyödyntämään kirjallisuutta töitä tehdessään. Varakkaammissa taloissa kutoessaan Siinalla oli ehkä mahdollisuus vapaa-aikanaan lukea lehtiä ja kirjoja, joihin köyhemmillä perheillä ei ollut varaa, ja saada niistä innoitusta käsitöihinsä.

Siinan töitä on talletettu Huittisten museoon ja Kansallismuseoon. Kukaties joidenkin Huittislaisten kotien seinällä vielä roikkuu Siinan kutoma ryijy tai liinavaatekaapin uumenissa piilottelee Siinan kutoma pöytäliina. Hän piti muistiinpanoja siitä mitä kutoi ja kuinka paljon. Kolmessa vuosikymmenessä Siina oli ehtinyt kutoa noin 10300 metriä pellavakangasta ja 7530 metriä villakangasta. Hän teki paljon käsitöitä, kuten virkattuja ja neulottuja lapasia, myös lahjoiksi ja usein nimikoi ne lahjan saajan nimellä ja vuosiluvulla. Tunnetuin ja samalla erikoisin Siinan käsitöistä lienee Kansallismuseoon talletettu hame jonka hän virkkasi osittain omista hiuksistaan. Hameen tekemiseen kului aikaa 16 vuotta. Valitettavasti Siinan työ päättyi 30-luvulla sokeutumiseen.

Aikamoinen nainen tuo Siina. Hänen huikeasta edistyksellisyydestään kertoo paitsi ennennäkemättömien hahmojen käyttö, mutta myös melko uuden käsityötekniikan omaksuminen. Kuviovirkkaus jota hän usein käytti käsitöissään, oli tullut Suomeen vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla. Siina myös kuvasi töissään muita aiheita, joita ei ehkä olisi ajatellut näkevän näin arkisissa tekstiileissä, kuten orjakauppaa ja Saharan erämaata. Voit lukea lisää Siinasta Huittisten museon sivuilta, sekä täältä Mirja Hovin artikkelista.

Ammattikuntalaitos
Suomessa ja muuallakin Euroopassa käsityöläisammatteja sääteli keskiajalta lähtien ammattikuntalaitos ja käsityöläuskillat. Se tarkoitti sitä että käsityöläisammatteja ei saanut harjoittaa kuka tahansa. Jos halusi päästä ammattiin, piti ensin päästä mestarille oppipojaksi, suorittaa sen jälkeen kisällintutkinto ja lopulta mestarinnäytteen. Vain hyväksytyn mestarinnäytteen suorittaneet käsityöläiset saivat toimia yrittäjinä ammatissaan. Oppipojasta kisälliksi saattoi nousta noin 3-5 vuodessa. Lisäksi oli saatava käräjillä puoltava päätös sekä maaherran ja lääninhallituksen valtakirja ammatin harjoittamiseen tietyllä paikkakunnalla. Mestarien lukumäärä paikkakunnilla oli rajoitettu ja joissakin tapauksissa mestariksi pääsi vain vanhempien sukulaisten avustuksella. Naisilla ei usein ollut asiaa oppipojiksi tai kisälleiksi, mestareista puhumattakaan, mutta naistenkin kiltoja on ollut olemassa ainakin Keski-Euroopassa. Naiset saivat kuitenkin vapaasti tehdä erilaisia kotitaloustöitä kuten kutoa, kehrätä, nyplätä jne.
Elinkeinovapaus
Ammattikuntalaitos lakkautettiin Suomessa 1868 ja vuonna 1879 asetettiin uusi elinkeinovapauslaki, joka mahdollisti vapaan elinkeinon ja kaupan harjoittamisen kaikille. Vaimot ja holhouksenalaiset kuitenkin tarvitsivat holhoojansa luvan. Kunnalla tai muulla viranomaisella ei ollut enää oikeutta rajoittaa ammatinharjoittamista.

In honour of Finnish Independence day I was planning on telling you about local crafty women. Josefiina Eufrosyyne Savijoki, 1901 onwards Siina Rinne, was born in Lauttakylä, Huittinen, Finland in 1859. She was a daughter of a farmhand, but apparently she taught herself to read as a teenager. She was better known as Siina of Momma (Momma was the old name of Savijoki croft), allthough she didn’t really like that name much. She was very skilled handcrafts-woman already in her 20’s and was earning her living by going from house to house, weaving fabrics and other garments, starting from 1879. Change of law which allowed free trading and business for all, made it possible for her. Siina was also poet and often she added her poems to the handcraft projects. Unfortunately hardly any of her poem booklets have survived, because she sometimes burned them, when she was trying to avoid too much of secularization. Sometimes in parties Siina might have performed her poems by singing.

Siina’s specialties were woven fabrics and knitted and crocheted garments. They were unique due to her penchant for exotic animals and texts. Animals like crocodiles, camels and other foreign animals can be seen in her work. She also designed an automobile in her textiles before they arrived to her local town, or even to whole of Finland. Where did Siina get her ideas for these a-typical characters? Researchers can only make guesses, but in general it’s is assumed that because she was able to read, she utilised that skill. While working in wealthier houses as a weaver, she probably had access to newspapers and books, which poorer families could not afford, and perhaps she draw inspiration from them.

Some of her work is kept in Museum of Huittinen, her home town but also the National museum of Finland. And perhaps somewhere in the walls of local homes of Huittinen, there still is a tapestry woven by her, or in the dark corner of someone’s linen closet lies a table cloth she made. She made notes of all of her work. During three decades she weaved about 10300 meters of linenfabric and 7530 wool fabric. She made lot of handcraft items, like crochet and knitted mittens, for gifts, and she usually crocheted recipients name and year on them. Most wellknown of her work, but also the most unusual one is a skirt which she made partially of her own hair. It took her 16 years to finish it. Unfortunately she had to stop working in the 1930’s when she became blind.

Quite remarkable women that Siina was and very modern too. Not only did she use never-seen characters (like those crocodiles) in her work, but she also learned quite new technique, intarsia crochet, rather soon. That technique had only been introduced to Finland in the mid 1800’s. Siina also depicted other issues in her work, which were not so common in ordinary everyday Finnish textiles, for example slave trade and Sahara desert. You can read more about Siina on Huittinen museum page and here at article by Mirja Hovi. Unfortunately they are both in Finnish only.

Guilds
In Finland and in other countries in Europe too, artisans and merchants were regulated since the early Medieval times by guilds. It meant that all crafts and trades were regulated in specific locations. If you wanted to become artisan or merchant, you had to become first apprentice, for about 3-5 years. After that you were tested before getting you was able to rise to the rank of journeyman. Years after honing the skills you might have been able to become master. Only masters were allowed to practice crafts and trades as entrepreneurs. However, you had to get permission from the court and letter from attorney from the governor and provincial government to be able to become entrepreneur in specific town. Number of masters in towns was regulated and in some cases it was only possible to become a master with the help of your elder relatives. Women didn’t most often have any chance to become apprentice or journeyman, not to mention being a master. However there have been guilds for women, atleast in Central Europe. Women were allowed to do household-handcraft work like weaving, spinning and bobbin lace etc.
Source of livelihood
Guild system was abolished in Finland in 1868 and in 1879 new law was written, to allow source of livelihood in crafts and trade to everyone. Wives and persons under custody needed permission from their guardian to do so. Municipalities and other officials didn’t have the right to limit peoples source of livelihood anymore.