Poikkeuksellisesti tänä viikonloppuna lukijoita hemmotellaan peräti kahdella postauksella, sillä julkaisuaikataulun miettiminen oli näemmä meikäläiselle tässä kohtaa liian haastavaa. Marraskuun #SuuntanaOmavaraisuus postauksen teemana on korjaaminen ja paikkaaminen. Lempi aiheeni! Pitkäaikaiset lukijani tietävätkin, että korjaaminen on yksi blogin pääaiheita ja täällä on ollut paljon juttua etenkin vaatteiden korjaamisesta, blogiarkistoon tästä. Korjataan täällä blogissa paljon muutakin ja elämäni isoin korjausprojekti lienee tämä vuonna 2021 hankittu Havumäki, 120-vuotias hirsitalo, maalaiskylän kainalossa. Muiden omavaraistelijoiden korjausprojekteista voit lukea tästä alta löytyvien linkkien takaa. Joukkoa luotsaavat Sari ja Heikki. Juttu jatkuu linkkien jälkeen.
Kasvuvyöhyke 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraistelija-tekee-itse-ja-mita-ei-suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2024
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/11/pyhainpaivan-kynttilat.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/11/korjaa-ja-kunnosta-puutarhassa.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-11/
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/11/korjaamisesta-parsimisesta-ja.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/11/03/marraskuu-24
Meillä todellakin korjataan kaikkea ja aina kun mahdollista. Se on ensinnäkin ekologista, mutta usein myös edullisempaa ja muutenkin järkevämpää kuin aina uuden hankkiminen. Mitä pidempään esinettä käyttää, sitä pienemmäksi sen hiilijalanjälki muodostuu. Edullisinta on tietysti itse tekeminen, mutta tarvittaessa käytämme myös ammattilaisten palveluita. Viimeksi käyttämämme ammattilainen, eli muurari kävi kolmisen viikkoa sitten korjaamassa kaksi tulipesää. Aikomukseni oli korjata tulipesät ensin itse, mutta sitten sisu nousi kaulaan ja ajattelin että ehkä on parempi pyytää apua tähän projektiin. Muurarin työskentelyä seurattuani, seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa saatan ehkä jo uskaltaa itse hoitaa homman.
Jos haluaisin tehdä täydellisen listan siitä mitä kaikkea olemme korjanneet, siitä tulisi niin pitkä että kirjoittaisin sitä varmaan vielä ensi viikollakin. Jos nyt jotakin esimerkkejä otetaan vaikka ensin vaatteista: isännän kevyttoppiksen, oman villatakkini, lukemattoman määrän villasukkia ja farkkuja, suurentanut hameen, pienentänyt mekon, kiinnittänyt irronneita nappeja, vaihtanut risoja vetoketjuja, paikannut reikiä, ommellut umpeen revenneitä saumoja jne. Vaatteiden korjaus ja istuvuusmuutokset on itselleni perushommaa ja purkautuneen sauman ompelusta jää hädin tuskin edes muistijälkeä, niin rutiinilla se tapahtuu. Tosin sitä hommaa olen tehnyt myöskin työkseni. Korjaukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään vaatteisiin. Olen korjannut ainakin kenkiä, huonekaluja, sisustustekstiilejä, mattoja, koruja, hattuja, laukkuja ja kirjoja. Kirjojen korjausta olen myös tehnyt työkseni vuosia sitten kun olin töissä kirjastossa. Isäntä on korjannut kelloja, valaisimia, työkaluja, vessan huuhtelunapin, useita autoja, ruohonleikkurin, moottorisahan, rukin jne. Korjaushommat ovat meillä siis hyvin monipuolisia ja niissä pääsee käyttämään luovaa ongelmanratkaisukykyä.
Late 1800’s mouring brooch had lost the hook that holds the pin closed. I repaired the brooch by gluing new hook for the pin. I made the hook from metal wire. Other brooch is still waiting for repairs.
Suurin ja vaativin korjausprojekti on tosiaankin tämä talo. Tähän mennessä talosta on korjattu kokonaan yksi pieni huone, osa kuistin ikkunoista, puolet sadevesiränneistä ja pieni osa ulkoseinää. Ulkoseinäprojektista kertonen tarkemmin viimeistään joulukalenterissa. Kodinhoitohuoneen remontista voi lukea täältä ja sadevesi-asioista täältä. Makuuhuoneen remonttisuunnitelmista voi lukea täältä. Vaikka paljon ollaan jo tehtykin, niin isossa kuvassa se tuntuu lähinnä pintaraapaisulle. Ammattilaisia ollaan jouduttu käyttämään mm. hirsien kengitykseen ja sähköhommiin. Sähköhommat isäntä osaa kyllä itsekin, mutta Suomessa lainsäädäntö ei anna myöden tehdä niitä itse ilman ammattipätevyyttä. Sähköasentajan ammattipätevyydestä olisi varmasti hyötyä lähes kaikille vanhassa talossa asuville omavaraistelijoille. Niinpä ollaan päädytty ratkaisuun, jossa isäntä tekee johtojen vedon ja muut aikaa vievät asennusjutut ja sitten tilaamme sähköasentajan tarkistamaan ja kytkemään asennetut johdot kiinni sähkökaappiin.
Itselleni mieleenpainuvimpia korjaushommia ovat olleet isännän ja minun yhteistyönä korjaama, talon mukana tullut 30-luvun jalkalamppu, isännän korjaama seinäkello, korjaamani 1800-luvun lopun surukoru ja mummuni vanha keittokirja, jonka korjasin kirjansidontakurssilla. Monet korjaustyöt ovat helppoja eivätkä vaadi suuremmin erityistaitoja, mutta joissakin tapauksissa kannattaa tietää mitä on tekemässä, sillä joskus väärä tai taitamaton korjaus voi huonontaakin tilannetta. Tämä koskee ehdottomasti varsinkin sähköhommia. Mummuni keittokirjankin kohdalla oli melkein käynyt niin, sillä kirjaa oli yritetty korjata teipillä. Teippi oli kuitenkin alkanut kuivettua ja irtoilla, joten korjauksesta seurannut vahinko oli onneksi vain rasvatahrat kannen paperissa. Sanoisin myös että joskus epätavallisen kekseliäät korjauskikat, kuten tapetin reunan kiinnittäminen uretaanilla, kannattaa mieluummin jättää tekemättä. Ja toisinaan taas on hyvin vaikea edes löytää ammattilaista tekemään jotakin tiettyä hommaa, jolloin homman itse opettelu voi olla ainoa mahdollisuus korjaukseen. Korjauspuuhissa täytyy siis löytää kultainen keskitie, niin ettei tule ylilyöntejä, jotka kaduttavat myöhemmin. Nykyisin onneksi YouTubesta löytyy ohjeita lähes kaikkeen ja lisäksi netistä löytyy suuri määrä erilaisia maksullisia palveluita, joista voi ostaa yksittäisiä kursseja tai kuukausijäsenyyksiä.
Meillä korjaamisesta myös nautitaan. Mikäs sen palkitsevampaa kuin saada rikkinäinen esine taas toimimaan. Korjausjonossa on jatkuvasti paljon projekteja, kuten tällä hetkellä useampia vaatekappaleita, villasukkia, muutama valaisin, vintagepolkupyörä, vaatekaappi jne. Onpa isännän korjausjonossa yksi vuoden 1923 T-Fordkin. Itse haluaisin oppia aitoa kintsugia, jotta voisin korjata ruoka-astioita elintarviketurvallisesti. Minua viehättää suuresti japanilainen mielenlaatu jossa asioihin paneudutaan pieteetillä sekä ideologia siitä että korjaaminen ei vähennä esineen arvoa. Sekä kintsugi että boro sashiko korostavat ajatusta korjauksen kauneudesta ja arvosta. Soisin myös länsimaissa omaksuttavan ajatuksen siitä että kun esine on alunperinkin tehty laadukkaasti, sen voi korjata, eikä korjaamisessa ole mitään rumaa tai hävettävää, päin vastoin. Korjaaminen tehdään kauniisti ja siihen käytetään paljon aikaa, taitoa ja vaivaa. Se kertoo että esinettä arvostetaan ja sen halutaan kestävän sukupolvelta toiselle, kolhuista huolimatta.
It’s unusual weekend at the blog, because readers are being spoilt with two posts. Apparently my brain find the publishing schedule too challenging to cope at the moment. November self-sufficiency posts theme is mending and repairing. My favourite subject! Long-time readers already know that mending is one of the main subject in my blog and I have posted quite a lot about mending clothes, blog archive here. Clothing is not the only thing I repair and post in the blog. The biggest repair project of my life is this 120 years old log house, Pinehill, which we bought in 2021. About the other bloggers mending projects you find with the links below. Group is hosted by Sari and Heikki. Blog post continues after the links.
Finnish Growzone 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraistelija-tekee-itse-ja-mita-ei-suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2024
Finnish Growzone 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/11/pyhainpaivan-kynttilat.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/11/korjaa-ja-kunnosta-puutarhassa.html
Finnish Growzone 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-11/
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/11/korjaamisesta-parsimisesta-ja.html
Finnish Growzone 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/11/03/marraskuu-24
We do repair all sorts of things and as often as possible. First of all, it is ecological, but also quite often cheaper and more sensible than always buying new things. The longer you use each item, the smaller their carbon footprint will be. Most affordable it is, if you can do it yourself, but if and when needed, we will buy the service from professionals. Latest professional repair job we had done, was brick layer who came to make small repairs for two fireplaces. Originally I had planned to fix them myself, but then I ran out of courage and thought that perhaps I have to ask help for this project. After watching brick layer do his job, I might be able to do similar fix later myself.
If I would want to make full list of things we have repaired, it would take so long, I probably would be writing it still next week. To give you some examples from clothes which I have fixed: hubby’s light weight padded jacket, my cardigan, numerous amount of wool socks and jeans, I have let out on skirt seams and taken in on dress seams, I have resewn buttons, replaced broken zippers, mended holes and sewn ripped seams etc. Mending and refitting clothes is such basic thing for me, it doesn’t always even leave a proper memory on my brain. It’s a routine thing. Allthough, I have done it for a job as well, so that might explain it. Other repairs I have done include atleast shoes, furniture, interior textiles, carpets, jewellery, hats, bags and books. Repairing books is another thing I have done for work, back when I used to work at the library. Hubby has repaired clocks and watches, light fixtures, tools, toilet flush button, several cars, lawn mower, chainsaw, spinning wheel etc. So our repairs are various and plentyfull. We are both able to use creative problem solving on these projects.
Original jugendstil lamp from the lobby was in desperate need of repairs. Hubby replaced the lead and I cleaned the shade from flies. New lead is identical to the original, white fabric covered cable, except the new one is fire proof.
Like I mentioned before, biggest and most demanding repair project is our house. So far we have repaired completely one little room, some of the lobby windows, half of the rain water drainage and small amount of outside wall. I probably tell you more about the outside wall on the blog Christmas calendar at the latest. You can read more about the utility room reno here and about the rain water drainage here. I wrote about the plans for the bedroom here. Even though we have done a lot, on the big picture, it seems just a scratch. We had to call for professionals for log replacement and electric cables. Hubby knows his way around the electric stuff, however Finnish legislation doesn’t allow us to do them without professional certificate. That probably would be very handy to have for all old house owners. So we ended up doing a deal with electrician, hubby does all time consuming installation of the cables and such and then our electric engineer comes to inspect the work and connect it to the mains.
The most memorable repairs for me have been the 1930’s floor lamp we repaired together, pendulum clock hubby repaired, the mourning brooch from late 1800’s I fixed and granny’s cook book I repaired on my book binding course. Most repair jobs are easy to do and don’t require any special skills, but in some cases it is worth actually knowing what is the correct way of doing things. Electric work being one of them. Sometimes repairs might make things worse if you don’t know how to do it. This was almost the case with granny’s cook book. It had been repaired with cellotape and the tape had started to dry and peel off. Thankfully this only resulted greasy glue stains on the covers. Sometimes it’s not worth it to invent exceptionally unusual ways of repairing things, like gluing wallpaper to the wall with expanding foam. Don’t do it. And then there are cases when it’s almost impossible to even find a professional to do the repairs. Sometimes learning to do it yourself is the only way to get things fixed. So best thing to do is to find the golden path in the middle and try to avoid the overkill, which might make you regret later. Thankfully these days YouTube is full of all sorts of tutorials and there is lot of payed online services with either individually payed or subscription based courses.
We also enjoy the repairs. Is there anything more rewarding than to be able to get broken item working again? We always have multiple things on our repair queue. At the moment there are several clothes, woolsocks, couple lamps, vintage bike, a wardrobe etc waiting for the repairs. There is even one 1923 T-Ford on hubby’s repair queue. I would love to learn to do real kintsugi, so that I could repair dishes with food-safe method. I am fascinated by the japanese mentality of getting deep into the process and taking the time to make things, but I also love the ideology that repairing doesn’t de-value the item. Both kintsugi and boro sashiko highlight the fact that when item is really well made it can be repaired and repair is not ugly or embarrasing, quite the opposite. Mending and repairs are done beautifully, with lot of skill and time. It tells to the people that this item is highly valued and owner wants it to last from generations to generations, despite of the wear and tear. I really would love western people also to adopt this mentality more widely.
I mended wornout merino wool cardigan by knitting new cuffs. Next on the list is mending the wornout underarms.
I mended hubby’s wornout jacket back to life. Patches don’t always have to be invisble, they can also be deliberately visible.
Livingroom fireplace had loose brick, which fell backwards and brick next to it, spilt. Bricklayer came to fix this.
Fixed fireplace after couple burnings.
Hubby replaced the cable and lamp base of this floor lamp. I happened to have just right kind of lampshade for this, which I freshened up. You can read more about it here.
1960’s shopping bag, which I mended with colourful yarns.
Granny’s old cook book is getting new lease on life. Covers, hold together by tape, have been removed and here I am cleaning off the old glue and torn papers from the back. Old glue was softened with wheat flour paste and then scraped gently off with old knife.
Covers were cleared from tape pieces, here they are waiting for next phase. They will get new back board and some book cloth for support.
Book now has new back from thin japanese paper and loose weave fabric. They will support the old binding. This book didn’t originally have them, but I wanted to add head bands for decoration.
Granny’s cook book back in business, covers firmly in place. Hopefully lasts another 80 years.
Yesterday I had to do some repairs, because my handbag handle came off. The stitching had come undone. Bag is only a small and light shoulder bag, so I sewed it back on by hand.
This bowl, dropped by cats, is still waiting for repairs. I will probably use fake kintsugi on it, aka ceramics glue and crafting paint.
Ihanaa, että tykkäätte korjata ja rempata perusteellisesti! Juuri tällaisista syistä on kiva seurata ihmisten tekemistä.
Riikka – Korjaaminen on vähän kuin elämäntapa. Korjatessa oppii miten esineet on tehty ja oppii arvostamaan käsityöläisiä ja ymmärtää miksi asioita ei kannata ostaa halvalla. Halvalla tehtyä ei useinkaan ole suunniteltu edes huollettavaksi saati korjattavaksi.
Tämä aihe ja postaus puhuttelee minua suuresti. Arvostan erittäin paljon ihmisiä, joilla on taitoa korjata asioita – tai intoa opetella jos taitoja ei vielä ole. (Tuo korjaamasi kirja on huippuhieno!) Mutta en tarkoita että olisi mitenkään huonompi vaihtoehto hyödyntää toisia osaavia ihmisiä, jos itsellä menee sormi suuhun. Pääasia on mielestäni se halu säilyttää ja korjata vanhaa ainaisen uuden ostamisen sijaan. Joskushan käsillä on aito fubar-situation, eikä kerta kaikkiaan ole järkevää korjata tai korjauttaa rikki mennyttä asiaa, mutta yllättävän monet asiat ovat pelastettavissa pienellä vaivalla.
Hehkuvainen – Samoin, arvostan halua korjata vanhaa. Ulkopuolisen avun käyttö on aivan yhtä hyvä, sillä useinhan se on paikallinen käsityöläinen joka sen korjauksen tekee. Hurjaa on se miten helposti esineitä heitetään menemään, kun ne voisi korjata mutta korjaaminen aiheuttaa kuluja, vaivaa ja mieluummin otetaan tilalle uusi täysin ehjä esine. Näen sitä työssäni viikottain.