Parisen vuotta sitten kirjoittelin joulukalenterissa kokkaus-kokeiluistani leivinuunin kanssa. Viime talvena kokkailut leivinuunilla jäivät melko vähiin, mutta ehkäpä saan otettua senkin homman taas tänä talvena haltuun paremmin. Leivinuuni ei valitettavasti ole alkuperäinen, se on muurattu uudelleen ehkä joskus 80-90-luvuilla, eikä meillä ole tiedossa miten hyvin se vastaa alkuperäistä mallia, mutta puuhella ainakin on jätetty pois tätä uutta tehdessä. Perinteinen rappaus siitä ainakin puuttuu. Hormin muuri sen sijaan on päällystetty ällöttävällä ja epäkäytännöllisellä Kolibri-pinnoitteella. Epäkäytännöllinen se on siksi että tässä kyseisessä tapauksessa pinnoite on muotoiltu ehkä jollakin telalla teräväpintaiseksi. Keittiössä se kerää kaiken rasvan ja pölyn pieniin uriin ja terävät harjanteet estävät tehokkaasti sen puhdistamisen. Pinnoitteen poistaminen vaatii moukaria tai kulmahiomakonetta. Ajattelin nyt kuitenkin esitellä teille hiukan tarkemmin nämä talomme muut uunit, sillä niitä piisaa. Alakerran joka huoneessa on oma uuni, yläkerrassa vain yksi. Puuhellan purun jäljiltä talossa on vielä yksi vapaa hormi, joten olisi mahdollista asentaa vielä yksi tulipesä. Hiukkasen haaveilen valurautakamiinasta yläkerran keittiöön. Se on ehkä projektilistan loppupäässä, enkä ole aivan varma onko se edes mahdollisuuksien rajoissa.

Tulipesät ovat vanhan talon sydän. Niillä vetoisenkin talon nurkat pysyvät lämpöisenä melko edullisesti. Mainitsin aiemmin eräässä postauksessa että tänä syksynä tarvitsimme muurarin palveluksia parin tulipesän korjaamiseen. Kahden kaakeliuunin tulipesässä oli muuraus ravistunut ja tiili tai pari kellahtanut. Kokenut muurari korjasi ne tuotapikaa, mutta antoi samalla ikäviä uutisia. Ruokasalin reilun satavuotias kaakeliuuni on nimittäin melkolailla tiensä päässä. Se onkin talon uuneista eniten käytetty. Edellinen asukas on asunut lähes yksinomaan tässä huoneessa, keittiön lisäksi, ja lämmittänyt uunia ihan urakalla. Ehkä vähän turhankin kuumaksi, sillä muutama kaakeli on kuumuudesta haljennut. Vaikuttaa siis sille että tämä ruokailuhuoneen kakluuni menee ensi kesänä uudelleenmuuraukseen. Tai sitä seuraavana. Katsotaan miten rahkeet kestää. Ruokailuhuoneen uuni löytyy Turun kaakelitehtaan kuvastosta vuodelta 1920, malli numero 3, tosin kuvastossa on erilaiset luukut. Tuo luukku on muuten todella ärsyttävä, kipinäsuojukseen kuuluisi kuulemma jonkinlainen metallinen irrotettava kahva, joka on tästä hukkunut aikoja sitten, joten luukun avaamiseen tarvitaan pannulappua ja vahvoja sormia.

Kaakeliuunit eivät ehkä ole aivan tyypillisimmät 1900-luvun kakluunit. Niissä ei ole enää romantiikan koristeellisuutta, eikä edes jugendin koukeroisuutta. Ne ovat tyyliltään pelkistetympiä ja suoraviivaisia, joskin pyöreämuotoisia kulmistaan. Salin uunia koristaa ainoastaan pieni hyllyreunus sekä kiiltävä messinkinen luukku. Salin uuni vaikuttaisi olevan yhdistelmä Turun kaakelitehtaan kuvaston malleista 2 ja 3, sillä täysin samanlaista kuvastoista ei löydy. Talon tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa, mutta talo näkyy jo vuoden 1904 kartassa, joten rakennusajankohta lienee jossakin siellä aivan 1900-luvun alkuvuosina. Taloon on tehty muutoksia rakentamisen jälkeenkin, joten on tietysti mahdollista että uunitkin on muurattu myöhemmin.

Kakluunien ja leivinuunin lisäksi talossa on vielä kaksi pönttöuunia. Hopeidenkiillotushuoneessa on perinteisempi pyöreä pönttöuuni. Valitettavasti tämänkin tulipesä vaatisi korjausta, joten tätä olemme varovasti lämmittäneet vain satunnaisesti kovemmilla pakkasilla. Yläkerran pönttöuuni sen sijaan on erikoisempi kulmikas malli. Lisäksi uunin luukku on erikoisempi, ilmanottoaukon säätö tapahtuu ruuvaamalla. Rakennusmestarimme oli tästä luukusta erityisen innostunut. Yläkerran uunia olemme myöskin lämmittäneet vain satunnaisesti sillä yläpohjassa hormi vaatisi rappausta ja paloeristettä paloturvallisuuden vuoksi. Tähän uuniin täytyisi hankkia ritiläarina, se helpottaisi uunin käyttöä. Missään muissakaan uuneissa ei ritiläarinaa ole, ja se tarkoittaa että hiiliä ei voi vain kolata ulos vaan ne pitää kauhoa pois. Leivinuunissa on tulipesän etuosassa hiililuukku johon hiilet ja tuhkat voi kolata. Olen yrittänyt etsiä uuneihin sopivaa kolmijalkaa tai kevyttä siirrettävää arinaa jotta voisin kokata myös muualla kuin leivinuunissa, mutta ei ole tullut sellaista vielä käytettynä vastaan. Pitää ehkä tilata jostakin sepältä sellainen.

Couple years ago I wrote about my cooking experiments with out baking oven. Last winter I didn’t really do much cooking with it, but perhaps this winter that will change. Unfortunately oven is not original. It was replaced by new one in around 80’s-90’s. We don’t know what the original looked like, but it also had woodburning range for cooking and heating water. Traditional plastering has been left out. However the flue brickwork has been covered with horrid 90’s decorative 3D-paint called Kolibri. It is very impractical because it’s been spread with some sort of roller which has created very sharp ridges and tips on it. It’s been topped up with yellow latex paint. It is impossible to keep clean because grease and dust gather in all the little dents and “holes” and it’s impossible to clean because of the sharp tips. To remove it requires either heavy duty hammer or angle grinder. But let’s have a look at all the other fireplaces in our house, because there is plenty. On the ground floor there is one fireplace in every room. Second floor has only one fireplace. When cooking range has been removed, that has left one flue free to use. So atleast technically there would bee option for installing one more fireplace. I am dreaming of cast iron fireplace with one cooking plate for upstairs kitchen, but I am not sure if it’s possible. Atleast that is at the far end of our to-do-list.

Fireplaces are the heart of the old house. These drafty corners stay warm with moderate cost, when there is lot of fireplaces. Earlier I mentioned that this Autumn we needed bricklayers help to repair couple of the fireplaces. Experienced bricklayer fixed them really quickly, but also gave us some bad news. The fireplace in dining room is coming to the end of it’s life. Previous owner has been basically living in this one room and has been heating up the fireplace a lot. Fireplace has been running too hot, which has damaged the construction and broken some tiles too. So it seems that this fireplace will need re-doing next summer, or the next. Let’s see how it goes. Dining room fireplace is shown on the catalog of Turun kaakelitehdas (Tile factory of Turku) in year 1920, model number 3. Allthough in the catalog the fireplace hatch is different. That hatch is really annoying, the spark guard is suppose to have some sort of handle, but it’s gone missing before our time. So opening the spark guard you need oven mitts and strong fingers. These type of Nordic fireplaces are also called masonry stoves or masonry heaters.

Tiled fireplaces are not the most typical early 1900’s fireplaces, I suppose. They don’t have the decorative details of romantic era, neither they have the nature motifs or curls of jugenstil. They are much more simplistic in style, but rounded on the corners. Only decorations on living room fireplace are little shelf and brass hatch. It seems to be combination of models 2 and 3 on Turku tile factory catalog, because there is no identical fireplace in there. The exact building year of the house is not known, but the house is marked as early as 1904 map. House was probably built on very early 1900’s. Changes have been made to the house later on, so it is also possible that the fireplaces have been added later.

In addition to the tiled masonry fireplaces and bread oven, we also have two other traditional fireplaces which are called “bin fireplace”, pönttöuuni in Finnish. It comes from the construction of the fireplaces: mansonry covered with sheet metal, aka “bin”. Usually they are round, like the very traditional one in our utility room. Unfortunately this fireplace also needs repairs, because couple bricks have tilted inside, so we have been using it only on the coldest days of the winter. Upstairs bin fireplace is a bit more unusual, because it is square shape. Also the hatch is a bit unusual, the coal hatch works with massive screw. Our construction manager was very interested in this one, because he had not seen similar hatch before. We have warmed the upstairs fireplace only very occasionally, because the chimney needs plaster for fire safety. It also might benefit from grate. None of our fireplaces have grates, it means we just have to shovel the coal out. Bread oven actually has a little coal shoot with lid, where you can drop the coals into. I have tried to find proper iron trivet so I could cook in the other fireplaces too, however I haven’t seen anything yet. Perhaps I have to order one from a blacksmith.

View this post on Instagram

A post shared by Rhia Evildressmaker (@rhia_evildressmaker)