Huhtikuun lumimyräkät pistivät puutarhainnostuksen säästöliekille. Piti käpertyä uudelleen viltteihin ja jatkaa lintujen talviruokintaa. Erikoiset sääilmiöt ovat tuoneet satunnaiselle lintubongarille uutta bongattavaa, kun lintulaudalla ja pihassa on näkynyt erikoisempia ilmestyksiä kuten vihervarpusia, järripeippoja ja punakylkirastaita, joita en normaalisti ole päässyt erottamaan keväisen oksiston ja rehevämmän lehvistön joukosta. Pelkäsin vain että pakkasyöt ja lumipyry koituivat aikaisin saapuneiden punarintojen kohtaloksi. Niitä ei näkynyt sitten lumimyräkän pitkään aikaan. Isäntä onneksi raportoi nähneensä punarinnan tuossa reilu viikko sitten, ja minäkin vihdoin näin yhden punarinnan pari päivää sitten. Tilanne ei siis vaikuta aivan täysin toivottomalta ja vapunpäivähän olikin jo lähes helteisen lämmin. Tämä hiukan katkeransuloinen ajankohtais-aloitus sopii #suuntanaomavaraisuus bloggareiden toukokuun aiheeseen kuin nenä päähän. Sarin ja Heikin luotsaamana juttelemme nimittäin tällä kertaa säästä ja ilmastosta ja niiden vaikutuksesta omavaraisteluun. Postaukset eivät käsittele ilmastonmuutosta vaan pureudumme siihen miten sää, mikroilmastot sekä viljelystemme maantieteellinen sijainti vaikuttaa kasvukauteen ja miten ne voi huomioida puutarhassa. Maantieteellinen sijaintihan vaikuttaa merkittävästi siihen mitä ja miten voi kasvattaa. Linkit muihin blogeihin löytyvät tästä alta ja postaus jatkuu niiden jälkeen.

Omavaraisuus-blogit

Kasvuvyöhyke 1
Jovela 

Kasvuvyöhyke 2
Urban farming 
Pilkkeitä Pilpalasta 
Sarin puutarhat 
Oma tupa, tontti ja lupa 
Kohti laadukkaampaa elämää 

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut 

Kasvuvyöhyke 6
Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo 

Jo paljon ennen kuin ryhdyin omavaraistelemaan, opin miten sää vaihtelee eri alueilla. Kaikki puutarhanhoitoa harrastavat ovat todennäköisesti perillä maamme erilaisista kasvuvyöhykkeistä, sillä ne on merkitty (tai ainakin mielestäni pitäisi olla) jokaiseen myytävään kasviin. Sen lisäksi sää ja olosuhteet voivat vaihdella kunkin kasvuvyöhykkeen sisällä, jopa hyvin pienillä alueilla. Tampereen Hervannassa asuessamme, huomioimme miten sää Hervannassa mäen päällä oli usein täysin erilaista kuin alempana Tampereen keskustassa. Säätiedotuksista saattaa olla tuttu litania “alavilla mailla hallan vaara”. Se tarkoittaa että notkoissa oleville alueille saattaa valua kylmempää ilmamassaa. Kylmä ilma nimittäin on lämmintä raskaampaa. Talomme on rakennettu pienen mäen päälle ja se on kahdelta suunnalta peltojen ympäröimä. Usein aamuisin tai kesäöisin voimme keittiön ikkunasta nähdä miten sumu lipuu pelloilta kohti taloa. Sumu ei kuitenkaan aina jaksa nousta mäen päälle, jos ilma alkaa aamuauringossa nopeasti lämmetä. Käytännössä se tarkoittaa sitä että mäen päällä olevan keittiöpuutarhan kasvit eivät ole niin suuressa hallavaurioiden vaarassa kuin jos puutarha olisi notkelmassa. Olen silti varautunut hallaharsoin ihan varmuuden vuoksi, ja pyrin niitä käyttämäänkin jos suinkin muistan. On tietysti sellaisiakin vuosia että sää on ihan yleisesti ottaen hirmu kylmää. Silloin varminta on kasvattaa kasvihuoneessa, jota voi tarvittaessa pitää lämpimänä lämmittimillä.

Tänne kasvuvyöhyke 3:n laitamille muuttaessamme talon piha oli ollut hyvin vähällä hoidolla vuosikymmeniä, eikä varsinaista keittiöpuutarhaa ollut. Sen paikkaa valitessani jouduin siis aloittamaan alusta. Piharakennuksen takana olisi ollut erinomainen valmiiksi auvoin alue. Äitini mielestä paikka oli kuitenkin liian varjoinen, sillä se avautui mäen harjalta pohjoiseen päin. Niinpä hylkäsin ajatuksen ja valitsin sen sijaan paikan mäenharjan eteläpuolelta, tosin se vaatii enemmän raivaustyötä. Risukon siivoamista, maanpinnan tasoittamista jne. Paikka on suojainen sillä pienehkön aukean ympärillä on puustoa ja pohjoisessa mäenharja. Niinpä keittiöpuutarha ei ole kovin tuulinen eikä hallalle altis. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu siis mahdollinen paahde ja kuivuus. Talon omasta kaivosta kirjoittelin aiemmin viime vuonna. Talo on liitetty vesiosuuskunnan käyttövesiverkkoon luultavasti joskus 90-luvulla. Kaikki kasteluvesi tulee siis joko sadevedestä tai maksullisena osuuskunnalta. Niinpä on järkevää varautua kuivuuteen kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Onneksi käytettävissä on paljon eri keinoja. Veden haihtumista voi vähentää varjostamalla kasveja paahteisimpina päivinä, kattamalla kasvualueita ja lisäämällä mullan sekaan biohiiltä joka sitoo kosteutta enemmän. Lisäksi kastelua voi tehostaa esim tippukastelulla tai multaan upotettavilla kasteluruukuilla. Kasvulavaan haudattu lasittamaton, savinen kasteluruukku, olla, on ikivanha keksintö. Se täytetään vedellä ja peitetään kannella. Ruukun vettä läpäisevä savi luovuttaa kosteutta hitaasti suoraan mullan sisään, ei pinnalle, josta se pääsisi liian helposti haihtumaan. Tarkoituksenani oli tänä viikonloppuna askarrella niitä omiin lavakauluksiin, mutta en ehtinyt hankkia isoja ruukkuja sitä varten. Minulla on suunnitelmissa myös erilaisia tapoja sadeveden hyödyntämiseksi. Yksi tällainen on ns. sadepuutarha, jossa sadevesi ohjataan suoraan varta vasten rakennettuun puutarhan osaan. Mitään varsinaista lammikkoa tai kosteikkoa tähän ei ole todennäköisesti tulossa, mutta ainakin osittain sadevedet tullaan johtamaan kauemmas perustuksista ja puutarhakasvien käyttöön niin että niitä ei tarvitse itse sinne kantaa. Myös kasvien istuttaminen riittävän lähelle toisiaan ja matalampien, pienten kasvien istuttaminen isompien viereen vähentää kosteuden haihtumista. Tiivis kasvillisuus josta ei paljon näy multaa, estää kosteuden haihtumisen ja runsas kasvillisuus luo alueelle mikroilmaston. Tasapainon löytäminen tällaiselle voi toisaalta olla hankalaa, eikä se toimi kaikille kasveille, sillä isommat kasvit eivät kuitenkaan saisi tukahduttaa pienempiä. Kumppanuuskasveihin ja erilaisiin kasvatustapoihin perehtyminen voi myös antaa apua. Itse en ole niihin ihan niin syvällisesti uppoutunut, mutta hyödynnän toki pieniä jippoja jos jostakin huomaan olevan apua.

Muita hyviä tapoja erilaisiin säiden vaihteluihin varautumiseksi on monivuotisten ja kestävien lajikkeiden valitseminen. Monivuotiset perinteiset satokasvit ja maatiaislajikkeet menestyvät Suomen oloissa ja ovat sopeutuneet paremmin kestämään kovia säänvaihteluita. On paljon kasveja jotka yksinkertaisesti eivät Suomen kasvuoloissa menesty. Osa tekee satoa vain kasvihuoneissa. Lämpiminä kesinä jotkut kasvit tulevat toimeen ulkona, mutta syksyn tullen ne täytyy siirtää sisätiloihin tai talvettaa ne kellarissa. Itselläni kävi hirveä tuuri. Yhtenä kesänä ostin myskikurpitsan taimen ja istutin sen avomaalle. Sattui erittäin kuuma kesä ja ihme ja kumma, sain pari myskikurpitsaa. Myöhemmin sain selville että myskikurpitsa vaatii oikeastaan kasvihuoneen jaksaakseen tuottaa satoa. Moukan tuuria siis. Tämän jälkeen en ole arvannut edes kokeilla etten pety. Ehkä testaan uudelleen sitten kun saamme änttiin kasvihuoneen. Ostinpa mitä tahansa puutarhakasveja, hyöty- tai koriste-, tutkin ensin niiden kasvuvyöhyke- ja muut kasvupaikkavaatimukset. Haluan yrittää minimoida turhan rahanmenon valitsemalla kasveja joilla on paremmat mahdollisuudet menestyä juuri meikäläisen laiskan tarhurin puutarhassa. Itse tykkään erityisesti monivuotisista kasveista, sillä ne vaativat hyvin vähän hoitoa ja ovat melko varmoja sadon tuottajia. Toki erityisen ankara talvi saattaa nekin lannistaa. Monivuotiset kasvit myös vähentävät esikasvatuksen tarvetta. Esikasvatus ei ole oikein koskaan ollut vahvinta aluettani.

Several “second” winters in April made my garden enthusiasm go back hibernating. I had to wrap myself inside warm blankets and start the winter feeding of birds again. Unusual weather phenomenon brought new things to see for random birdwatcher like me. The feeder was full of birds I don’t usually get to see from the spring leaves and camouflage colours. There were more unusual birds like bramblings, european siskins and redwings. I was just afraid that freezing nights and snowflurries were the destiny of robins, which arrived earlier in April. I didn’t see any of them since the snowfall. Thankfully hubby reported sightings over a week ago and I was able to see them too couple days ago. So situation doesn’t seem too gloomy. After all, first of May was almost too hot weather. This slightly bitter sweet post is wellsuited to the May #selfsufficiency posts theme. Hosted by Sari and Heikki, we blog about weather, climate and how they affect selfsufficiency. Posts are not about climate change, but how weather and climate affect on selfsufficiency. After all, the geographical location is also very much affecting on what and how things grow. Links to other posts you can find below. Post continues after the links.

Selfsufficiency-blogs

Grow zone 1
Jovela 

Grow zone 2
Urban farming 
Pilkkeitä Pilpalasta 
Sarin puutarhat 
Oma tupa, tontti ja lupa 
Kohti laadukkaampaa elämää 

Grow zone 3
Tsajut 

Grow zone 6
Farm escape 

Grow zone 7
Korpitalo 

Way before I started self-sufficiency, I learned how weather changes in different areas. Everyone who does gardening, probably know about the local grow zones or grow areas. Those are marked on pretty much all plants you buy (or atleast they should be, in my opinion). In addition to that, weather and conditions can vary a lot inside each grow zone and even within small distances. When we lived in Hervata in Tampere, we noticed that often weather was very different there, than in the city center. Hervanta is located on a hill and city center is lower. Cold weather tends to flow down, because it’s heavier than warm. This means that lower areas are in more of risk of frosty nights than high areas. Our house is built on a little hill and it’s surrounded by fields on two directions. Often on mornings and summer nights we can see fog rolling in from the fields, towards the house. Sometimes in the morning sun the air warms up fast and fog doesn’t reach the house before it fades away. In practice this means that our vegetable garden is more protected from frost than if it was on lower area. I am still prepared with garden gauze, in case of frosty night. Then again, there are years when overall temperatures are pretty cool. Then the best option is to grow plants in greenhouse, which you can warm up with heaters.

Our house is on the edge of Finnish grow area 3, which puts limitations to what we can grow. The garden is old, but it had been neglected for decades and there was no proper kitchen garden at all. So I had to start that from scratch. There was open area already behind the barn, which I was planning to utilize. However mum thought it would be too much in the shade, because it was on a hillside towards North. So I had to change plan and chose area on the other side of the hill, facing south. It requires more work though. Tidying piles and piles of cut hawthorn branches, evening out the ground etc. It is quite protected area, because there are trees round it and there is not much wind. Only problems really are too much sunshine and dry spells. I wrote about our own well last year. House is connected to the water mains of local water co-op, probably in the 1990’s. Which means that all water we pour on our plants is either rainwater or comes from the pipes, with good fee. So for now we have to prepare for drought with as many methods as we can.

Thankfully there are several ways to prepare for drought. You can minimize the vaporising by giving plants shade on the hottest days, cover the grow beds with cut grass or leaves etc and adding moisture binding bio coal to the soil. You can make watering more efficient by drip irrigation systems or burying olla pot inside the soil. Buried, un-glazed clay pot as water reservoir is ancient invention. It’s filled with water and covered with lid. Porous clay releases the water slowly, directly into the soil, not ontop of it, where it can easily evaporate. My plan was to make those for my grow beds this weekend, but I didn’t have time to get large pots for it. I am planning also other ways of utilizing the rainwater in the garden. One of these is so called rain garden, where rainwater is guided directly to the area built for it. I’m not planning on building a pond, but there will probably be system where rainwater is directed to the plants without me having to carry it. Also planting each plant close to each other will prevent evaporation and creates micro climate for that spot. Plant smaller plants next to big ones and try to make grow bed evenly spread with plants, so that not much soil is visible. On the other hand, it might be difficult to find balance for that and it doesn’t work for all plants. Larger plants should not suffocate the small ones. Perhaps growing companionship plants next to each other will help on this too. I have not digged into this much but if I can find a small tricks which are helpfull, I will use them in future too.

Other good way of preparing for weather changes is to choose perennial and hardy variety of plants. Perennial, traditional plants and hardy varieties are more likely to succeed because they are already adjusted to the climate. There are many plants which don’t succeed here in Finland because we have short Summers and harsh Winters. Some of them only produce harvest in the greenhouse. On warm summers, some of them can be outside, but for Winter, they have to be kept indoors or in cellars, which stay on plus temperatures. I was very lucky one year. I bought sappling of a butternut squash. The wonder of wonders, that Summer was very hot and I got couple squashes from it. Later I found out that in Finland it actually doesn’t really produce harvest unless it’s in greenhouse. So it was dum luck. After that I haven’t bothered. Perhaps I will try again when we finally get greenhouse. But, whatever plants I buy, decorative or other, I always check their grow- and climate requirements. I want to try and minimize the risk of loosing money and wasting time and choose plants which have better chance on our area, in the garden of this lazy gardener. I especially love perennial plants, because they require little to no maintenance and are pretty certain to provide harvest. All though especially harsh winter can be too tough even for them. Perennial plants also reduce the need for pre-growing them inside. That’s never been my forte.