Mainitsin aiemmin, että aloitin tänä keväänä uutena harrastuksena kirjansidonnan. Olen kyllä aiemminkin käynyt yhden opintoviikon pituisen kirjansidontakurssin, mutta siitä on yli 20 vuotta aikaa. Sillä kurssilla tekemäni ison muistikirjan raaskin ottaa käyttöön vasta viime vuonna. Viime vuonna, vai oliko se jo toissavuonna, tein nahkakurssilla parkkinahasta kirjan kannet. Nyt halusin tehdä niihin sopivan kirjan. Ja ehkä muutaman muunkin muisti-vihon tai kirjasen.
Kirjansidonnassa voi myös korjata vanhoja rikkinäisiä kirjoja, valmistaa bullet journal-kalenterin kansia tai kansioita säilöttäville papereille tai kaavoille, tehdä valokuva-albumeita, sitoa lapsen piirustukset kirjaseksi jne. Kirjoihin voi käyttää kierrätysmateriaaleja kuten vanhoja kankaita tai jämäpaloja tapeteista ja nahoista, vanhojen kirjojen kansia tai vaikka pakkausmateriaalia. Sidontaan on olemassa erilaisia perinteisiä tekniikoita ja moderneja innovatiivisia sovelluksia. Kurssimme opettajana toimii TaitoFinlandia-voittaja, kirjansitojamestari Tarja Rajakangas. Hänellä on rento ote hommaan ja kannustaa kokeilemaan ja olemaan luova.
Tarjan opastuksella löysin nahkakansiin sopivan sidontatavan ja suureksi yllätyksekseni muistikirja valmistui kolmessa illassa. Olin aivan ällikällä lyöty, tosin pitkä kokemukseni käsinompelusta ja monenlaisista muista käsityötekniikoista varmasti auttoi asiassa. Kurssi on vasta alussa, mutta olen ehtinyt oppia jo monta uutta asiaa ja kurssiporukka on leppoisaa. Ehdimme jutustella monesta muustakin aiheesta kirjansidonnan lomassa. Työn alla on jo toinen muistikirja josta puuttuu vielä kannet. Aion kurssilla korjata myös mummuni vanhan keittokirjan jonka kannet ovat irronneet vuosien saatossa.
I mentioned earlier that I started book binding as a new hobby. I have one one course on book binding during my student years, but that was over 20 years ago. On that course I made one photo album and large notebook. I dared to start using that notebook only last year. Last year, or was it already year before that, I made leather book covers on a workshop. Now I wanted to make notebook for those covers. And perhaps couple other notebooks.
Book binding workshop is also good place to mend broken books, make covers for bullet journals, folders for papers or patterns, make photo albums or even bind a book of you kids drawings and so on. You can use recycled materials like old fabrics, leftovers from wallpapers and fine leather, old book covers and even packaging materials. There are lots of different techniques to bind books, old traditional methods and modern innovative ways. Our teacher is book binding master and winner of TaitoFinlandia (national award for excellent and skilled handcrafter) Tarja Rajakangas. She has relaxed touch to the craft and she encourages us to try new methods and be creative.
With Tarja’s guidance I was able to choose suitable method for leather covers and to my huge surprise the book was finished in only three evenings. I was gobsmacked, even though, my long experience on handsewing and other handcrafting techniques might have helped a little. Course has barely started, but I have already learned lot of new things and our little group of people is very friendly and easy to get along with. I am already making my second notebook, which is now waiting for covers. I am also planning on repairing my granny’s old cook book, which covers have torn off over the years.
Hienot kannet sinulla! Olin itsekin joskus vuosia sitten kirjansidonnan lyhytkurssilla. Homma on hauskaa, mutta pahuksen tarkkaa. Huono puoli tuossa on vain se, ettei lopputuloksia raaski ikinä käyttää.
Murmur – Kiitos! Tarkkaa hommaahan se on, muutaman millin virhe kyllä erottuu. Siksihän mullakin kesti 20 vuotta ottaa tuo ensimmäinen tuotos käyttöön, kun ei niitä meinaa raaskia täyttää. Mutta päätin vakaasti että näitä uudempia en hilloa ihan niin kauaa.
Valtavan mielenkiintoista. Miten nuo sivujen vihkoset on ensin ommeltu? Nuo kirjasi ovat todellisia taideteoksia. Malttaako sellaista työn jälkeen edes ottaa käyttöön? Hurjan hienoja lahjoiksi vaikka.
Komeat nuo siniset kannet, tulee mieleen TARDIS! :D Kirjansidonta on mahtavaa puuhaa, mutta ongelmana on tosiaan se ettei tuotoksia raaski käyttää. Pitäisi vaan rohkaistua ja ajatella, että jos se käytön myötä menee “pilalle” niin sehän on sitten vaan hyvä tekosyy tehdä lisää innostavia sidontahommia. ;)
Hehkuvainen – Tardishan se on. River Songilla on Tardis-päiväkirja jota tämä imitoi.
Hoksasin että jos olen miettinyt kirjalle valmiin käyttötarkoituksen niin sitten ehkä käytön raaskii aloittaa helpommin. Jos tekee vain hienoja teoksia ilman mitään selkeää käyttökohdetta niin vaikeampi niitä on käyttää. Juuri nyt olen korjaamassa mummuni vanhaa keittokirjaa käyttökuntoon. Jatkossa sitä uskaltaa taas paremmin käyttääkin kun sivut ja kannet ovat tukevammin kiinni.