Suuntana omavaraisuus / Towards self-sufficiency

Ilokseni voin kertoa teille, että olen liittynyt mukaan kerran kuussa julkaistavaan #Suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarjaan. Postausryhmää luotsaavat Sari Tsajut-blogista ja Heikki Korkeala-blogista. Osallistun ensimmäistä kertaa nyt syyskuun postausrinkiin, jonka teemana on marjojen, yrittien, lihan ja kasvisten jatkokäsittely. Samalla esittelen itseni omavaraisuus-aiheen kannalta. Muiden blogien linkit löydät postauksen lopusta.

Törmäsin jo jokunen vuosi sitten blogeissa omavaraisuus-aiheeseen. Siinä pyrkimys on mahdollisimman pitkälle kasvattaa oma ruoka ja valmistaa asioita itse niin että vain hyvin vähän joutuu ostamaan valmiina. Jokainen toki etsii itselle sopivimmat keinot ja kasvattaa sen mitä pystyy. Jotkut tyytyvät pieneen kasvitarhaan, toiset kasvattavat koko katraan kanoista lampaisiin ja lehmiin asti.

Olen kotoisin maalta, maalaistalosta jossa on aina kasvatettu ja kerätty satoa. Perunoita ja juureksia, mehuja ja hilloja, lihaa ja maitoa. Olen siis oppinut jo lapsesta omavaraistalouteen. 25:n kaupungissa asumani vuoden aikana valmiina ostamisen helppous iskostui kuitenkin tiukkaan ja vasta viime vuosina, oikeastaan takaisin maalle muuttamisen jälkeen, olen alkanut kiinnostua säilömisestä ja oman ruuan kasvattamisesta. Mihinkään laajamittaiseen viljelyyn en aio ryhtyä, mutta oman jaksamisen mukaan haluan kasvattaa yrttejä ja juureksia, istuttaa muutaman hedelmäpuun ja marjapensaan. Välillä haaveilen myös omasta mehiläispesästä ja parista kanasta. Ne ovat kuitenkin niitä kaukaisempia haaveita jotka, ehkä joskus toteutuvat, ehkä eivät. Koska olemme hiljattain muuttaneet rivitalosta omakotitaloon, menivät kaikki kotitarveviljelyt uusiksi. Muuton vuoksi tänä keväänä jaksaminen oli kortilla joten rakensin vain kolme kasvulavaa joihin ostin ja sain pääosin valmiita taimia. Oma vihannessato ei siis ole mikään huikean suuri tänä syksynä, mutta siitä on hyvä lähteä laajentamaan.

Iloinen puutarhuri kasteluhommissa vanhan kodin pihalla. /
Happy gardener watering plants at the old home.

Mutta sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Vaikka olenkin harrastanut sienestystä, marjastusta ja villiyrttien keruuta jo parikymmentä vuotta, on säilöminen minulle jotenkin vaikeaa. Mieluiten käytän sienet ja marjat tuoreena. Toiseksi helpoiten sienistä onnistuvat kuivatut sienet. Niitä on vaivatonta lisätä ruokaan jauheena tai turvottaa pienessä vesitilkassa. Niinpä keräänkin eniten herkkutatteja ja suppilovahveroita, jotka toimivat kuivattuna erinomaisesti. Suolasienet koen jotenkin vaivalloisina, en koskaan muista ottaa niitä likoamaan riittävän ajoissa. Kypsennettynä pakastetut sienet ovat aina jääneet meillä käyttämättä, joten olen luopunut siitä toistaiseksi.

Yrtit ovat melko suoraviivaista säilöttävää. Ne menevät sekä pakastettuna että kuivattuna, mutta myös muunlaiset tavat säilöä kiinnostavat. Tällä hetkellä yrttitarhani on niin suppea että millekään erikoisemmille kokeiluille ei oikein ole mahdollisuutta. Pakastuksesta ja kuivauksesta poikkeuksena ovat ruususiirappi, jota minä ja äitini olemme keitelleet jo useamman vuoden joka kesä, ja kuusenkerkkäsiirappi jota pääsin tänä keväänä tekemään ensimmäistä kertaa. Monipuolisesta ruususiirapista saa nimittäin parasta kesäjuomaa vissyyn sekoittamalla. Kuusenkerkkäsiirappia tein kahdella tavalla, keittämällä ja sokeriin uuttamalla. Uutetun siirapin toivon toimivan talvella yskänlääkkeenä.

Ruususiirappia voi tehdä sekä vaaleista että punaisista puutarharuusuista, pääasia että ne ovat tuoksuvia ja torjunta-aineettomia. /
You can make rose syrup from white or red garden roses, main thing is that roses are fragrant and pesticide-free.

Marjoista toimivin ratkaisu tuntuu olevan pakastetut marjat aamupalajugurtteihin ja puuroihin tai piirakoihin. Hilloja ja hyytelöitä meillä käytetään melko vähän. Isäntä ei syö niitä oikeastaan lainkaan ja yhden ihmisen tarpeisiin hillon keittäminen on … no, melko työlästä määrään nähden. Mehujakin olen aiemmin tehnyt hyvin vähän, sillä isommille määrille ei ole ollut säilytystiloja. Tänä vuonna innostuin siman tapaan tehtävästä raparperi-poreesta joka on mitä mainiointa janojuomaa helteellä. Sitä voi myös pakastaa. Omat hillokokeiluni eivät ole olleet hirveän maukkaita, joten purkkien tyhjentyminen kestää pitkään. Tänä syksynä ajattelin ottaa haltuun aliarvostetun kotimaisen marjan, pihlajan. Sitä kasvaa pihassamme valtavasti ja tänä vuonna sato on erinomaisen runsas. Linnut toki syövät suuren osan, mutta olisi vähän sääli olla itse niitä säilömättä. Sen pitäisi olla viinimarjaakin C-vitamiinipitoisempi. Pihlaja on hapan, mutta toisissa puuyksilöissä marjat ovat makeampia kuin toisissa. Ennen keräämistä voi siis maistella eri puista ja valita miellyttävimmän makuinen. Keräämisen jälkeen marjat pestään ja pistetään muutamaksi tunniksi pakastimeen. Pakastaminen taltuttaa happamuutta.

Olen meidän perheessä ainoa joka näitä marja- ja hedelmäherkkuja syö, joten en koskaan tee mitään suuria määriä. Pihlajan ja karviaismarjoihin kokeilin jo ympäri somea hehkutettuja marjaremmejä. Olisi pitänyt hoksata happamien marjojen ollessa kyseessä että makeutuksen määrää kannattaisi lisätä. Vaikka pidänkin happamista mauista, näistä tuli ehkä omaankin makuuni turhan happamia. Huulet tahtovat vetäytyä takaraivoon asti näitä syödessä. Onneksi nahkeiden remmien pinnalle jälkeenpäin ripoteltu hieno sokeri tasaa makua sen verran että eivät nämä syömättä jää. Toinen uusi kokeiltava ovat ruusunmarjat. Pihassa on kaksi ruusupuskaa joissa kasvaa paljon marjoja. Haluaisin tehdä niistä sosetta ja kuivaamalla ruusunmarjajauhetta. Käytäntö näyttää miten se tulee onnistumaan. Mehumaijankin hankin käytettynä kesällä, mutta sen käyttö ehkä jää ensi vuoteen. Pihan perällä lymyävä vanha maakellari odottaa vielä uutta ovea ja kunnostusta muutenkin, joten hirveän isoja tiloja sellaiselle säilytykselle ei vielä ole.

Seuraava urakka on kuitenkin omenateatteri. Omasta pihasta ei ihme kyllä löydy yhtään omenapuuta, mutta tonttinaapurit antavat onneksi meidän kerätä omenia heidän puistaan. En ole hirveän suuri omenahillon ystävä, niinpä säilön omenat kaikkein mieluiten kuivaamalla. Kuten kuvista näkyy, omenarengaspurkki on kumissut jo pitkään tyhjyyttään sillä vetelen kourallisen kuivattuja omenarenkaita kutakuinkin aina purkin ohi kulkeissa. Silloin kun niitä on siis. Niiden valmistus vaan on melko työlästä, etenkin jos omenat ovat kovin pieniä. Siksi hommasimme värkin jolla teoriassa tämän pitäisi sujua melko helposti. Omena seivästetään omenasorvin piikkeihin, sitten vain veivataan ja se kuorii ja viipaloi sekä poistaa karan samalla kertaa. Laite toimii parhaiten vähän reilumman kokoisiin omenoihin, mutta on silti ihan hyvä apu kuivattujen omenoiden teossa. Meidän omenasorvi on joku käytettynä löytynyt halppismalli, kalliimpi versio saattaisi olla käytettävyydeltään parempi. Uusi erä omenoita lähtee kuivuriin kunhan edellinen satsi on valmis. Pitäisi varmaankin ostaa toinen isompi kasvikuivuri, sillä nyt kun sesonki on kuumimmillaan, ei yksi pieni kuivuri tahdo riittää.

To my huge joy I can tell you that I have joined in to a group of bloggers who write once a month about self-sufficiency. This team is coached by Sari at Tsajut blog and Heikki at Korkeala blog, their blogs are in Finnish. September is now my first time joining in, with the theme about how to turn berries, herbs, meat and vegetables into food products. At the same time I am introducing myself as self-sufficient blogger. Links to other group blogs you can find at the end. Unfortunately they mostly blog in Finnish.

I encountered self-sufficiency several years ago in blogs. I don’t know how it works in other countries, but atleast here in Finland it means that people are trying to grow as much of their own food as they can and also make as much as they can themselves, without buying things readymade. We all choose our own level of self-sufficiency and grow just as much as we are able to. To some it means just small vegetable garden, to others it means the whole nine yards with chicken, sheep and cows.

I am originally from countryside, I grew up on a farm. Crops were always grown and harvested. Potatoes and root vegetables, juices and jams, meat and milk. So I have learned the basics of self-sufficiency as a child. During my 25 years living in town, it was just so much easier and comfortable to buy everything. During past couple years I have started to get more interested in preserving and growing my own food. I will not be launching huge fields of crops, but will be growing as much in my little kitchen garden as my energy levels will allow me. And perhaps planting couple fruit trees and berry bushes. Sometimes I also dream about my own beehive and couple of chickens. Those are distant dreams, which may or may not come true. We recently moved from bungalow into a big house with some land. This means that I had to start my little kitchen garden from scratch. Because of the moving, I didn’t have time nor energy to plant much. I only built with three grow boxes, which I filled mostly with bought and received saplings. So my harvest wont be huge this Autumn, but it’s a good start for expanding.

Now, let’s get to the actual agenda of the day. Even though I have had mushrooming, berry picking and wild herbs as a hobby almost twenty years now, preserving food seems to be always difficult to me. I rather use everything fresh. Dried mushrooms are my second easiest way of preserving food. It’s easy to just ground them into powder and sprinkle on what ever food, or let them soak in little bit of water to re-hydrate. So I mostly pick mushrooms which are suitable for drying, like boletus and funnel chanterelle. Salted mushrooms are tricky to me, somehow I never remember to take them soaking early enough to get rid of too much salt. And cooked and frozen mushrooms are always left in the freezer and not eaten. So I have given up that, atleast for now.

Herbs are rather straight forward though. They are easy to use both frozen and dried, but I am also interested in other methods. At this moment my herb garden is quite limited, so I don’t really have room for experiments. Exception to drying and freezing however is rose syrup, which me and mum have been making several years now, and spruse growth syrup, which I made first time this spring. I tried two methods, boiling and extraction in sugar. I am hoping the extracted spruse syrup will work as cough medicine in the winter.

Best way to preserve berries seem to be simply frozen berries, used in breakfast porridges, yoghurts and pies. Jams and jellos we don’t use that much really. Hubby doesn’t really eat them at all and making them just for one person is … well, quite a lot of work for the amount I need. I haven’t really made much berry juices either, because previously there just wasn’t enough space to store them correctly. This Summer I got excited about mead-like bubbly rhubarb drink, which is excellent for hot days. The jams I have been trying before didn’t turn out very tasty, so it takes a long time a jar to empty. This autumn I decided to tackle the underrated berries of rowan tree. They grow on our yard a plenty and the harvest this year is delightfully generous. Birds eat most of them over the winter, but it would be a shame not to use them at all. It should even have more vitamin C than wineberries. Rowan berry is very sour, but some trees actually have a bit sweeter berries than others. So before collecting, make a taste test. Then berries should be washed and frozen for couple hours. Freezing will tame the sourness.

I am the only one who eats these berry- and fruit treats in our family, so I never make huge amounts. I already tried making the hyped berry leather from rowan and gooseberries. I should have realized that when using more sour berries, I should have added more sugar. Even though I like sour flavours, these are perhaps bit too sour for me. My lips are practically sucked right into the back of my head when eating these. Atleast the sugar I sprinkled on top makes them edible. Another new thing is rosehips. We got two rosebushes which are full of rosehips. I would like to try and make dried rosehip powder and rose hip pure. We will see how that works. I also have juice steamer, which I bought second hand earlier this summer. But I think I have to leave the test use of that till next year. The cellar we have on the yard is still waiting for new door and renovation, so we don’t have much space for that kind of storing.

Marjaremmit valmistumassa pihlajanmarjoista ja karviaisista. /
Berry leather in the making, rowan and gooseberries.

My next task is apple theater. We don’t have apple trees of our own, funny enough. Thankfully our next door neighbours let us pick apples from their trees. I am not a big fan of apple jam, so I preserve the apple by drying. As you can see, my dried apple ring jar has been empty for long time. I pretty much eat handfull every time I walk past it. When ever there is any, that is. It is quite laborious to make them, especially if apples are very small, like Finnish apples tend often to be. That’s why we bought apple peeler, which cores, peels and slices just by cranking the handle. It works best for larger apples, but it has been helpfull with smaller ones too. Our apple peelers is cheap second hand tool, but more expensive model might be better. Another batch of apples is going into the dehydrator as soon as the previous are coming out. Perhaps we should buy another, bigger dehydrator. When the Autumn harvest is at peak, one small dehydrator doesn’t seem to be enough.

Muut blogit / Other blogs

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti  https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat  https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/09/syyskuu-2021.html?m=1

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia  https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila  https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/

Valmiita sokeroituja marjaremmejä. /
Berry leather strips in sugar.
Kuivattuja herkkutatteja ja suppilovahveroita. Kuivatut sienet käyvät myös mausteeksi, esim jauhettuna sienisuolaksi. Sikurirouskuja, laukkanahikkaita ja mustatorvisieniä voi käyttää mausteeksi sellaisenaan, tuoreena tai kuivattuna. /
Dried boletus and funnel chanterelle. Dried mushrooms are also good spices, giving food that umami flavour. Try mushroom salt by mixing mushroom powder with salt. You can also use dried musrooms as spices on their own, try curry milk caps, Mycetinis scorodonius or horn of plenty.
Ensimmäinen yritys tattisipsejä epäonnistui. Öljy ja suola levittyivät epätasaisesti, uunimme epätasainen paistolämpötila teki osasta siivuja kitkeriä ja osa jäi nahkeaksi. Jauhojakin tuli liikaa. Melko työlästäkin se oli. Yhdestä pellillisestä tuli hädin tuskin kourallinen sipsejä. Maku oli kuitenkin ihan oivallinen niillä yksittäisillä jotka onnistuivat. /
First try at boletus crisps. Oil and salt were unevenly spread. Our oven bakes unevenly, so some became bitter in flavour, some were left soggy. There was also too much flour. It was also quite laborious. One oven pan turned out to be just a handfull of crisps. However the taste was very nice on those which worked.
Syötävien yrttien lisäksi haluan jatkossa käyttää niitä enemmän myös kosmetiikkaan. Takana näkyy myös vanha varasto rohtosuopayrttiä. Kun saan uuden kasvuston tähän pihaan, aion jatkaa pesuaineen valmistusta itse. /
In addition to edible herbs, I am going to use them more also into home cosmetics. At the back you can see my old stash of soapwort. When I am able to get it to grow in our new yard, I will continue making soap with it.
Tämä syksy on tattien, niitä on nyt paljon. Yksi kuivurillinen tatteja taas valmiina talven varalle. Ilmatiiviisti pakattuna nämä säilyvät jopa vuosia. /
This Autumn is the hight of boletus seasons, there is lots of them. One dehydrator-load of boletus is ready for winter. Airtightly packed dried mushrooms will store well for years.
Ensimmäinen erä kuivattuja omenarenkaita valmiina. /
First batch of dried apple rings is ready.

14 Comments Add yours

  1. MIP says:

    Hyvältä kuullostaa! Säilömis hommat vie kyllä aikaa niin paljon, että ihmettelen miten joku pystyy tekemään sen “oikean” työn ohessa…😊 Mutta kuitenkin niin palkitsevaa… Ihanaa syksyä 👋🍁

    1. Rhia says:

      MIP – No sepä! Minulla meni vuosia ennenkuin tajusin että säilöä kannattaa pienet erät kerrallaan. Pilasin aiemmin sieniä ja marjoja kun keräsin liikaa kerralla enkä jaksanut sitten käsitellä niitä. Nykyään kerään vain yhden korin kerrallaan, sen jatkokäsittelyyn riittää aika ja jaksaminen. Säästän itseänikin kun säilön pikkueriä useita kertoja viikossa kokonaisten säilöntäviikonloppujen sijaan.

  2. Kirsti Kaija says:

    Tervetuloa “omavaraistelijoiden” joukkoon.
    Jos yhtään lohduttaa, sain tehdä monta erää tattisipsejä ennen kuin niistä tuli tasalaatuisia.
    Hyvää syyskuun jatkoa!

    1. Rhia says:

      Kirsti Kaija – Kiitos! Kyllä se siinä mielessä lohduttaa että ihmiset jotka ovat näitä suositelleet eivät ole maininneet halaistua sanaa puuhan vaikeudesta. Rohkenee paremmin kokeilla uudelleen kun tietää että ei se muillakaan heti onnistunut kuin tanssi. Ehkä niistä nyt ei mitään superherkkua itselleni muodostunut, ihan hauska pieni sienisesongin snäksi kuitenkin.

  3. Mahtavaa että tulit mukaan! Minulla myös toiveissa pihlajanmarjojen hyödyntäminen. Hankaluutena se, että minusta ne on kaikki yhtä pahoja :D Yritän tehdä muutaman purkin hilloa, missä olisi omenaa ja pihlajaa sekaisin, jos siten saisin huijattua itseni syömään tätä varsin terveellistä marjaa:)

    1. Rhia says:

      Emma/Caramellia – mä ajattelin että hyytelö vois ehkä mennä paremmin kuin hillo. Se kävis liharuokien ja juustojen lisäkkeeksi. Sitä ehkä voisi antaa myös lahjaksi.

  4. Tervetuloa mukaan! Taidankin jatkossa rullailla suoraan englanti versioon. Kaunista syksyä sinne.

    1. Rhia says:

      Korkealan isäntä – Kiitos! Rullaile toki, lukemista varten se on siellä. Kiitos samoin sinne Korkealaan.

  5. Maija Eskola says:

    Siis maku on syynä, että linnut tyhjentävät toiset pihlajat marjoista, toisiin marjat jäävät, olen sitä ihmetellyt.
    Puolukkasato on niin runsas tänä vuonna, että marjoja tulee riittämään aamujugurtin piristämiseksi. Käytän niitä suoraan pakastimesta.

    1. Rhia says:

      Maija Eskola – Itse en ole lintujen ronkeliuteen kiinnittänyt huomiota, mutta ihan mahdollista kyllä että maku on syynä.
      Meidän pikku-metsätontilla puolukka- ja mustikkasato epäonnistuivat täysin, mutta olen kuullut samaa että puolukkaa tulee valtavasti. Ovat vielä täällä suunnalla hiukan raakoja. Mutta pitänee yksi ämpärillinen niitäkin käydä keräämässä kunhan tästä ehdin omaa metsää pidemmälle. Ite tykkään tehdä puolukasta puuroa ja sain juuri erinomaisen puolukkapiirakan reseptin jota aion testata.

  6. Johanna Jovela says:

    Voi että, miten ilahduin kun näin sun linkin uutena postauslistalla! Olen ollut niin sun huikeiden pukujen ja asusteiden lumoissa. Lämpimästi tervetuloa munkin puolesta, iloista sadonkorjuuta, säilöntäpuuhastelua ja aurinkoisia syyspäiviä :)

    1. Rhia says:

      Jovelan Johanna – Voi miten ihanasti sanottu :) kiitos. Sadonkorjuu onkin ehkä parasta kesän päättymisessä.

  7. marketta says:

    Tervetuloa joukoon!

    Ruususiirappia ei olekkaan koskaan tullut keiteltyä. Ruusuhilloa kerran tein ja se oli taivaallisen hyvää juustojen kanssa.

    Terkuin Marketta Rakkautta ja maan antimia blogista

    1. Rhia says:

      marketta – kiitos! Ruususiirappi on varmasti melko saman makuista kuin ruusuhillo, terälehdistä tehtynä siis.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.