Syyskuuta vietetään Zero Waste-teemalla, joten sen kunniaksi ajattelin postata vähän jätteiden vähentämisestä ja ekologisemmasta vaatekaapista. Vaateteollisuus ja sen kestämätön kertakäyttöisyys on ollut tämän vuoden aikana paljon mediassa. Jaoin keväällä blogin facebook-sivuilla Helsingin Sanomien artikkelin tekstiilien kierrätyksestä ja elastaanista. Artikkeli käsittelee sitä miten elastaani tekee tekstiilikuidusta mahdotonta kierrättää. Laadukkaatkin luonnonkuidut jäävät hyödyntämättä, sillä nykyisillä teknologioilla ei ole juurikaan mahdollista erotella elastaania luonnonkuitujen joukosta. Tekstiilin ainoa mahdollinen jatkokäyttö on polttaa se energiajätteenä.
Zero Waste
Päämääränä on kannustaa jätteettömään elämäntapaan. Jätteeksi käsitetään sellainen materiaali jota ei voi kierrättää tai käyttää uudelleen, vaan se päätyy poltettavaksi. Perustana on viiden K:n sääntö
Kieltäydy, Karsi, Käytä uudelleen, Kierrätä, Kompostoi
Suomessa toimintaa edistää Zero Waste Finland ry. Yhdistyksen nettisivulta löydät lisää tietoa jätteen vähentämisestä sekä teemakuukauden tempauksista ja tapahtumista. Tai lue lisää kansainvälisen allianssin sivuilta.
Nykyisin on lähes mahdotonta löytää vaatteita, joissa ei olisi elastaania. Monet metritavarana myytävät kankaatkin ovat kokeneet saman kohtalon. Ei voi kuin ihmetellä miksi täysin vuoritettu ja tuettu miesten puku tai villakangastakki tarvitsee kankaaseensa elastaania. Joustosta ei ole mitään hyötyä kun tukikankaat ja vuoritus estävät sen toimimisen. Tai naisten silkkinen juhlamekko, mitä se hyötyy elastaanista? Ei yhtään mitään. No toki valmistajat perustelevat asiaa sillä, että rypyt suoristuvat helpommin ja vaate on kestävä ja mukava. Ei se oikeasti ole. Vaate jossa on mukana elastaania, alkaa mennä huonoksi silloin kun elastaani tulee elinkaarensa päähän. Näin käy vaikkapa monille elastaania sisältäville housuille jotka alkavat haaroista “karvottua” jo paljon ennen kuin muu kangas kuluu puhki. Ilmiö lienee monille tuttu: katkeilevien elastaanikuitujen päät nousevat tekstiilin pintaan muodostaen valkoisen “karvamaton”. Elastaani puoltaa paikkaansa silti joissakin kohteissa kuten alusasuissa ja urheiluvaatteissa.
Artikkelin innoittamana ryhdyin oikein tutkimaan, että mitä vaatekaappini todella sisältää. Uskallan veikata että oma vaatekaappini on keskimääräistä elastaanittomampi. Sieltä löytyy paljon vintagea tai muuten vanhaa vaatetta joissa elastaania ei ole. Jopa H&M:n vanhemmasta tuotannosta löytyy täysin elastaanittomia luonnonkuituisia vaatteita. Tein tilaston elastaanittomista ja elastaanillisista vaatteistani. Tilastosta puuttuvat tällä hetkellä kesäsäilössä olevat talvivaatteet, työvaatteet (näitä en voi itse valita, kaikissa elastaania), esiintymis- sekä histelvaatteet. En myöskään laskenut sukkia ja sukkahousuja. Jos vaatteessa on kuminauha, en laskenut sitä elastaanilliseksi. Käsittelin asiaa puhtaasti kankaan osalta, sillä erilliset kuminauhat voidaan kierrätyksessä poistaa tekstiilistä. Jos ei ollut tiedossa onko vaatteessa elastaania (lappu leikattu pois tai kankaasta ei voinut päätellä materiaalisisältöä), laskin näistä vähän reilu puolet elastaanillisiin.
Tulos: Vaikka elastaanittomuus on vaikea saavuttaa, ei se aivan mahdotonta ole. Yllätyin miten paljon jopa alusvaatteistani löytyy elastaanittomia. Yllätys ei kuitenkaan ollut se että tilaston perusteella (työvaatteita lukuunottamatta) näyttäisi sille, että lähes puolet elastaanillisista vaatteistani on alusvaatteita. Huomioitavaa on myös että elastaanittomien vaatteiden elinikä on vaatekaapissani huomattavasti pidempi kuin elastaanillisten. Olen joutunut viime talvena heittämään pois puuvillatrikootoppeja, joissa elastaani on paikoin menettänyt elastisuutensa, kun saman ikäiset (yli 10 vuotta) vanhat 100% puvillaa olevat porskuttaa edelleen. Jos suosit mieluummin uusia kuin vintagevaatteita, vaadi suosikkikaupoiltasi elastaanittomia vaihtoehtoja. Kaupat vastaavat kysyntään ajan myötä, joten pyytäminen kannattaa.
ELASTAANITON VAATEKAAPPI
Alusvaatteet
22 elastaanitonta
20 elastaanillista
Muut vaatteet
147 elastaanitonta
30 elastaanillista
Yhteensä 219 vaatetta joista elastaanittomia 169
September is Zero Waste theme month, so I want to post about reducing waste and about more ecological wardrobe. Clothing industry and the unbearable fast disposability of it, has been in the media a lot during this year. This Spring I shared on my blogs Facebook page a link to HS newspaper article about recycling fabrics and elastane. Article was about elastane making fibers impossible to reuse. Even high quality natural fibers only option is to burn them for energy because with current technology it’s pretty much impossible to separate elastane from other fibers.
Zero Waste
Principals encouraging to reduce waste. Everything that can’t be recycled or reused is considered waste. So basically everything which goes into dumpsites or into burning facilities. Behind the ideology is five R rule:
Refuse, Reduce, Reuse, Recycle, Rot
In Finland we have association for spreading the knowledge of Zero Waste lifestyle. Find out about your local associations, of if there isn’t any, feel free to start one with your friends. You can read more about it for example in Wikipedia or Zero Waste International Alliance.
These days it’s almost impossible to find clothing without elastane (lycra, spandex). Even many roll fabrics have it. How on earth is elastane making men’s suit or wool coat better? Elasticity doesn’t bring any benefits for garment which is stabilised and lined. Or ladies silk party gown, how does that benefit from elastane? Not in any way. Well, manufacturers claim that elastane makes wrinkles even out on their own and makes fabric more durable and comfortable. But it’s not. Garment with elastane becomes impossible to wear when elastane gives in. This happens way before the other fibers start to wear out. Everyone knows the way how trousers start to become “hairy” on the crotch. Elastane fibers snap and the white ends come visible on the surface of the fabric. However, there are places where elastane works fine, like underwear and sports gear.
Inspired by the article, I decided to go through my wardrobe to see what I got. I dare to claim that my wardrobe is containing less elastane than average wardrobe. I got lots of vintage and other older garments without elastane. Even some of the old H&M garments that I have are 100% natural fibers, without elastane. I made statistics of clothing with and without elastane. Statistics doesn’t include Winter clothes, which are in the storage, work clothing (I can’t choose these myself, all have elastane) and performance and living history outfits. I didn’t include socks and tights either. If garment had elastic band, I didn’t count that as “elastic garment”. Separate elastic bands can be removed when material is recycled, so I went through only the fabrics used on them. If garment was unknown material (tags cut off and material could not be figured out by touching and looking) I counted little over half of those into “with elastane”-category.
Result: Even though wardrobe without elastane is very difficult to achieve, it’s not impossible. I was really surprised how much underwear I have without elastane. However, it wasn’t a surprise that (excluding work clothes) almost half of my elastane clothing seem to be underwear. It’s also interesting how I was forced to throw away some cotton-elastane-mix tops last Winter, because the elastane had gone off in places. While 100% cotton tops of same age (+ ten years) are still going strong. If you prefer modern over vintage, demand your favourite shops to provide options without elastane. Shops will eventually answer to the demand, so it’s always worth asking.
WARDROBE WITHOUT ELASTANE
Underwear
22 without elastane
20 with elastane
Other clothes
147 without elastane
30 with elastane
Total 219 garment of which without elastane 169
On tosiaan ärsyttävää kun jostain paidasta vaikka alkaa elastaanit mennä. Jätettähän siitä sitten aika nopsaan syntyy, kun elastaanit tulee esiin. Samoin olisi kiva, jos enempi olisi saatavissa farkkuja, joissa ei olisi elastaania. Ajattelen tätä nyt ihan sen takia, että monesti joustavat farkut tms. ovat niin mukavia kyllä yllä, mutta antavat periksi turhankin paljon. Farkuissa varsinkin kaipaisi vaikkapa vatsan kohdalle enempi tukea ja joustamaton kangas toimisi siinä hyvin.
Metsäntyttö – Näin siinä ennenpitkää käy. Tavallisista farkkukaupoista tuskin enää elastaanittomia farkkuja saa, mutta kovan luokan farkkuharrastajat hankkivat ns. raakafarkkuja, raw denim. Niissä ei ole elastaania vaan alkuperäinen napakka valkaisematon farkkukangas. Niitä vain ei saa ihan joka paikasta. Mutta ehkä voisit katsella netistä raw denim valikoimaa jos sieltä löytyisi sopivat.
Uskoakseni tuon elastanin takana on vaan raaka-aineissa säästäminen. Elastaanihan on halvempi kuin luonnokuidut joten noilla pikkulisäyksilä tulee melkoisia säästöjä
Nadja – Enpä tiedä, voisiko esim 2% elastaanilla saada niin suuria säästöjä että se kannattaa? Kankaat tuotetaan muutenkin nykyään ihan pilkkahinnalla ja se näkyy kankaiden paksuudessa ja laadussa. Mutta se ainakin on varmaa että tekstiilien kestävyyttä heikonnetaan tarkoituksella niin että ne kuluisivat nopeammin, joten asiakkaat joutuvat nopeammin ostamaan uuden vaatteen. Siinä elastaani varmasti auttaa. Kierto kaupan rekistä roskikseen on niin nopeaa että on pakko jatkuvasti ostaa uutta.
En osaa ottaa kantaa elastaanin käyttämiseen materiaalikulujen säästämisessä, mutta itse olen ajatellut, että elastaanilla säästetään ompelukuluissa. Paljon helpompaa/nopeampaa/halvempaa on tehdä suoralinjainen vaate joustavasta kankaasta ja saada se elastisuuden ansiosta istumaan (ainakin suurin piirtein sinne päin) eri kokoisten/mallisten käyttäjien päälle vähemmillä saumoilla kuin kaavoittaa eri vartaloille istuvia malleja muotolaskoksin varustettuna.
Ja siksi juuri niin kovin nautinkin kun löydän oikein muotoillun ja sopivasti istuvan vaatteen, joka tuntuu päällä “helpolta”, vaikka ei sisälläkään elastaania. Mutta sukkiini kyllä haluan joustavaa materiaalia. En ole erityisemmin ihastunut lörpöttäviin “sairaalasukkiin”.
Tinde – Näin se on. Vielä 80-luvullakin löytyi monista vaatekaupoista naisillekin vaatteita B-, C- ja D-mitoituksilla. Eli vaatetta kokoa 40 sai erilaisilla mittasuhteilla. Nuorisomuotiin suuntautunut Seppälä taisi 80-luvun lopulla olla niitä ensimäisiä jotka hylkäsivät tämän mitoitus-ajattelun. Nykyään nämä eri mitoitukset, ja puolet eri koistakin, korvataan elastaanilla. Jos ennen yhtä vaatetta löytyi vaikkapa 20 eri koossa (B34, C34, B36, C36, B38 jne), nyt “samaa vaatetta” löytyy ehkä vain neljässä koossa (36-38, 40-42, 44-46 ja 48-50). Onhan siinä aika pirunmoinen säästö pelkästään kaavoittamisessa, ompelusta puhumattakaan. Tätähän tuo kommenteissa linkatun Hesarin mielipidekirjoituksen kirjoittaja piti hyvänä asiana. Itse en niinkään. Kokovalikoiman supistumisen johdosta esim itselleni modernit vaatteet istuvat melko huonosti. Kroppani on enemmän vintage-mallia, hartiat ja vyötärö suhteessa rinnanympäryyteen ja lantioon on melko kapoisat.
Olin reilu kuukausi sitten Tukholmassa ja kävin shoppailemassa Lindexissä.Ostin mm sukat.Kun laivalla katsoin tarkemmin, niin huomasin että niissä on 2 prosenttia elastaasia.Ei olisi tullut mielenkään, että elastaasia olisi jossain helkatin sukissa!
Terhi Heino – Minä taas olen ollut siinä käsityksessä että kaikissa sukissa on elastaania. Ne myös kuluvat tosi nopeasti, etenkin miesten sukst. Alle viikossa saa tuo puoliso sukat reikiintymään.
Tuohon Hesariin juttuun oli tullut silloin keväällä vastine: https://www.stjm.fi/uutiset/mielipide-elastaanissa-on-haasteensa-mutta-se-ei-esta-tekstiilien-kierratysta/
Muistelisin itsekin kuulleeni vastaavan suuntaista mutta en onnistunut löytämään lähteitä.
Tämä ei tokikaan muuta sitä tosiasiaa, ettäe käyttöikä on lyhyempi kuin elastaanittoman. Jätettähän siitä tulee, vaikka se “tuhottaisiinkin” toisella tapaa.
strilla – En ollut nähnyt tuota vastinetta, mutta minulle se näyttäytyy vähän turhana lätinänä jossa mainitut “hyvät puolet” eivät oikeasti ole niin hyviä kuitenkaan.
Toki kemialliset menetelmät helpottavat elastaania sisältävän tekstiilin kierrätystä mutta käsittääkseni niitä menetelmiä ollaan vasta kehittämässä eikä sitä ole vielä missään tehokkaassa käytössä.
Mainittu kokovalikoiman pienentäminen ja materiaalikulutuksen ja hävikin pienentäminen eivät varsinaisesti ole mitään millä kannattaisi kehuskella. Kokovalikoiman supistuminen ei palvele asiakasta, ainoastaan yritystä koska sillä tuotantokustannuksia ajetaan minimiin. Mitä tulee materiaalimenekin ja hävikin pienentämiseen niin se on melko tekopyhä toteamus kun samaan aikaan uutta käyttämätöntä sesonkitavaraa rahdataan polttoon kun se ei ole käynyt kaupaksi. Että joo en ole vastineen kanssa yhtä mieltä ?